Alex Scarrow : Saalistajan aika

Ensimmäisessä osassa Timeriders, kolme teiniä pelastanut Foster poistuu kuvioista. Foster on se henkilö, joka on pelastanut nämä kolme nuorta kuolemalta, tuonut vuoteen 2001 ja perehdyttänyt aikamatkustamiseen.
Fosterin poistuttua kuvioista joutuvat teinit silmästä silmään vaarallisen vihollisen kanssa, joka tallusteli liituaikakaudella, eli noin 65 miljoonaa vuotta sitten maapallolla. Miten he sinne sitten päätyivät? No aloitetaanpa tarinan alkupäästä, mutta ei paljasteta liikaa.

Maddy lähettää Liamin vuoteen 2005, jossa hänen pitää pelastaa Edward Chan-niminen poika. Matkaan mukaan hän saa Bob-kloonin, joka on nyt uuden kehon saaneena saanut nimen Becks. Pelastusduo ei suinkaan pääse palaamaan kotinurkille takaisin, vaan Maddy sinkoaa heidät vahingossa  kauas menneisyyteen, liitukauteen, jossa maapallon elämää hallitsee Jurassic Parkin tapaiset dinosaurukset. Matkassa mukana on myös nuori oppilasryhmä, jossa myös Edward ja vihollinen. Kun heille paljastuu todellisuus alkaa hengissä pysymisen taistelu. Ilman aseitaan he ovat joukko avuttomia olentoja, keskellä tappavia terävähampaisia, älykkäitä ja nopeita saalistajia. Tiheiden lehtien takana lymyilee teräväkyntiset ja -hampaiset olennot, joiden älykkäiden silmien alla nämä uudet tulokkaat ovat outoja kalpeanahkaisia äännekkäitä olentoja, joihin kannattaa tehdä "tuttavuutta".

"Kyyristyneen pedon keltaiset, kiiluvat silmät seurasivat omituisen joukkion lähtöä vain alle kymmenen metrin, muutaman askeleen, päästä. Se ei ollut koskaan nähnyt tällaisia kalpeita hahmoja, joita oli kaikkiaan viisi. Ne tuottivat eriskummallista ääntä,  joka muistutti hieman sitä kulmikasta haukkumista, jota se itse piti hakiessaan muun lauman huomiota. Ryhmä myös liikkui samalla tapaa kuin sen oma lauma: Kahdella, komeasti kehittyneellä takajalalla, mutta paljon hitaammin ja laiskemmin. Otus liikahti hieman ja laski päätään, jotta näkisi piilostaaan"
"Dinosaurukset muistuttavat kaukaisesti sekä ihmistiä että raptoreita. Älykkyystaso, joka on todella korkeasta. Mutta tutkijat eivät ole löytäneet yhtääkään tämän tyyppistä lajia, jonka aivokapasiteetti olisi riittänyt puhutun kielen kehittämiseen tai edes ihmismäisten äänteiden muodostamiseen".

Samaan aikaan vuonna 2001 Maddy ja Sal yrittää vimmatusti pelastaa parivaljakon takaisin heidän aikakauteensa. Pienen tovin jälkeen Maddy lähtee arvailemaan, että näin tulee tapahtumaan. Heidän pitää vain jäädä odottamaan, että oveen koputetaan.

Miten Liam ja klooni Becks pääsevät ilmoittamaan sijaintinsa, koska he ovat niinkin kaukana menneisyydessä? Menneisyydessä, jossa ei ole teknologiasta saati ihmiskunnasta mitään tietoa.
Ja kuinka paljon he tulevat saastuttamaan oma aikakauttaan, kun tallustelevat sellaisella maanperällä, johon ihmisjalka ei tule vielä miljoonienkaan vuosien aikana tallustamaan. Näitä pohtiessa ryhmä kutistuu koko ajan. Vaarallinen ja älykäs saalistaja vaanii ja napsii retkiryhmästä yhden toisensa jälkeen. Tiukaksi tilanteen tekee sen, ettei heillä ole aavistustakaan saavatko Maddy ja Sal heidän viestinsä, jonka he ovat jättäneent savitauluihin ja maanperään piiloon. Tietoinen valinta ilmoittaa sijaintinsa voi aiheuttaa vaihtoehtoisen tulevaisuuden.....

Tässä olisi myös pojille luettavaa, joten hohoi, tarttukaa syöttiin!! Tässä taas sarja, joka vie jalat alta.
Seuraava jaksoa maltan tuskin odottaa. Seikkailu ei toki päädy tähän. Seuraava pysäkki: Tuomiopäivän koodi 2014.

Olette lämpimästi tervetulleita uudet lukijat. Kiva kun ryhmä kasvaa!

Lukuintoilua kerrakseen

Syksyn pimeys ei lannista holistin lukumaistiaisia. Pienen pieni toive on, että lukuintoa riittää vielä moneksi kuukaudeksi.

Sain luettua Lauren Beukesin Säkenöivät tytöt.  Tarinassa sarjamurhaaja löytää avaimen aikamatkustamiseen. Hän valitsee tulevaisuudessa tietyn päivän ja kellonajan, johon hän vie uhrinsa. Uhrit hän on noutannut eri aikakaudelta. Jollain tapaa hän valitsee uhrit, jotka säkenöivät. En lukenut kirjaa kannesta kanteen, koska vielä en lukuholistin kausi oli vasta syttymässä. Kirjasta tehdään TV-sarja. Sitä jään kuitenkin mielenkiinnolla odottamaan, jos edes näytetään Suomessa.

Antonia Michaelis on kirjoittanut Der Märchenerzähler -nimisen kirjan, jota en myöskään saanut luettua loppuun asti. Ruotsiksi käännetty teksti oli hivenen töksähtelevää.

Veronica Rothin Divergent-sarjan toinen osa, Insurgent, ei tuottanut pettymystä. Kannatti siis odottaa ruotsinkielistä versiota. Kolmas osa on luvattu ensi vuodeksi. Olisiko syksy 2014 lähempänä totuutta? Olen tehnyt kirjavarauksen  kolmanteen osaan, joka on englanniksi. Kirja on jo kirjaston hankintalistoilla,,,mutta mutta...Katsotaan miten minun käy. My english is not good enough. Suomennos ensimmäisestä osasta julkaistaan ensi vuoden puolella. Toivottavasti lukijat ottavat tarinan omakseen, ja jos ei ota,,,niin sääli. Elokuvaakin tässä odotellaan kuin kuuta nousevaa. Yksi lause riittää kertomaan tästä toisesta osasta: Ylitti odotukseni!

Marissa Meyerin Scarletin sain luettua myös. Tässä tarinassa päähenkilö Scarlet kohtaa ison komean pahan "suden", eli voinette arvata että kyseessä on Punahilkkamainen tarina. Ruotsinnos kolmanteen osaan tulee ensi vuoden puolella, mutta kävin jo kurkistamassa kolmannen osan kansikuvaa ja tekstiä ;) Kolmannessa osassa pääsen tutustumaan Cress-nimiseen tyttöön, jonka piirteet ja kohtalo on kuin Tähkäpään sadusta.

Boel Berman Den nya människan oli helppolukuinen kauhuskenaariotarina lapsettomasta maailmasta.
Muistan pitäneeni tarinasta viimeistä sivua myöden juuri näiden lyhyiden lukujen ansiosta. Mutta nyt jälkikäteen täytyy sanoa, ettei siitä mitään käteen  tai muistiin jäänyt. Minun olisi pitänyt kirjoittaa tarinasta heti jotain tänne blogiin.
Tarinassa eleteään  vuotta 2014, vuosi  jona ei synny lapsia. Maailma on kriisitilanteessa, kunnes taas yhtäkkiä naiset tulevatkin raskaiksi. Mutta uusi sukupolvi ei olekaan tavallinen sukupolvi. Se ei hymyile, naura eikä leiki, siihen ei saa kontaktia. Ne keskittyvät tarkkailemiseen ja ne kehittyvät tosi nopeasti. Muutaman ikävän sattumuksen jälkeen ryhdytään lapsia huostaanottamaan ja sijoittamaan erilaisiin laitoksiin. He kommunikoivat keskenään mutta miten? He ovat tehokkaita työssään. Mitä on odotettavissa. Maailmanvaltausko?Ihmisten orjuuttaminen?
Olisiko toinen osa jotain? Sitä odotellessa...

"Jag har dödat ett barn. Det är vad de säger till mig här på polisstationen, i förhörsrummet. Inombords skriker jag.
-Det vari inget barn jag dödade. Det var något helt annat. Kan ni inte se det?"

Alex Scarrowin Saalistajan aika ja aikamatka odottaa minua. Nyt on pakko päästä tarinan pariin!


Kuitenkin vielä lopuksi, jos jaksatte vielä katsoa :




Jep! Elokuva tulossa. Richelle Meadin Vampire Academy -kirjasarjasta löytyy ruotsinnos, mutta EI suomennosta? Onkohan vampyyrit menneen talven lumia?

The Divergent

Kauan odotettu elokuva-trailer! Tätä ollaan odotettu ja tarinan ensimmäistä osaa päästään lukemaan suomeksi jo ensivuoden alkupuoliskolla. Toivottavasti ennen ensi-iltaa!


 

Marissa Mehr: Veristen varjojen ooppera

Olen mykistynyt ja sanaton. Mietin parhaillaan onko lukukokemukseni todellista? Maistelen vieläkin tarinan tarjoamaa aromikasta elämystä. Siis miten saan tänne kirjoitettua yhtä kauniisti, pilaamatta tarinan jättämää tunnelmaa; Melankoliaa, kauhua, rakkautta, venäläistä jähmeyttä ja ranskalaista dramatiikkaa. En mitenkään, ilman että pilaan tarinaa kirjoittamalla jotain aivan älytöntä.
Maagiseksi realismiksi luokiteltu kertomus houkutti lukemaan luvut uudestaan ja uudestaan. Mikä on Julietten kohtalo, tämä turmeltunut mutta niin epätoivoisen rakastunut ihminen, joka epätoivoisesti janosi rakkautta mieheltä, jota jumaloi. Missä menee raja todellisuuden ja mielikuvituksen välillä. Milloin tuska on totuutta ja totuus tuskaa. Huoh! Herkuttelut sikseen. Saanko esitellä teille:
Marissa Mehr : Veristen varojen oopperan.

Marin kirjablogi ja Amman kirjablogi ovat hienosti osanneet kirjoittaa tarinasta. Juuri näin minäkin olisin halunut osata sen ilmaista.

Rick Yancy : Viides aalto

Silloin kun lukuinto ei ole päällä, ei kannattaisi lukea, ei edes väkisin. Viides aalto oli hilkulla joutua listalle "väkisin luettua" Kirjalla taitaa olla parempi tietämys talon pimeimmistä paikoista kuin minulla, niin usein jätin kirjan ties minne. Alku oli tosiaan hieman k-a-n-g-e-r-t-e-l-e-v-a-a, mutta sitten kun tarina lähti puron lailla soljumaan, se oli menoa. Onneksi pääsin vaikeimman palan yli. Lukuinto lähdössä taas nousuun?

1. aalto    valot sammuu
2. aalto    hyöky nousee
3. aalto    rutto
4. aalto    vaimentaja
5. aalto    se alkaa nyt

Ulkopuoliset saapuivat jo paljon ennen ensimmäistä aaltoa. Vuonna 1995 maailmaan syntyneet lapset ja heidän vanhempansa eivät tiedä saapuneista, eivätkä tiedä, että jokainen kyseisenä vuotena syntynyt lapsi, kantoi sisällään eliötä, joka eräänä päivänä herää pitkästä unesta. Nämä alienit hyökkävät ihmiskunnan kimppuun, ottamalla haltuun ihmisen mielen ja kehon.

Cassie on tyttö, jolle aseen kantaminen ei ennen aaltoja olisi tullut mieleenkään. Nyt se on hengissä selviämisen kannalta tärkein esine mitä hän mukanaan kantaa. Äitinsä hän oli menettänyt neljännen aallon aikana, kun maailmaan levisi salakavala rutto. Isän hän menetti, kun leiriin, josta he olivat muiden ihmisten kanssa hakeneet turvapaikkaa, saapui sotilaita ampumaan heidät. Hyökkäys yllätti heidät, koska he olivat luulleet pääsevänsä turvallisempaan paikkaan. Cassie säästyi isänsä ansiosta.
Sammy oli viety paikkaan, jonka pitäisi olla turvallisempi paikka, mutta... Sammya valmistellaan viidenteen aaltoon, jolloin tyhjennys alkaisi. Vieraat eivät olleet tulleet pelastamaan heitä. Ne eivät olleet tulleet orjuttamaan heitä ja ajamaan heitä resrvaatteihin. Ne olivat tulleet tappamaan heidät. Viimeistä myöten.

Hän oli luvannut Sammylle, että he vielä tapaavat ja tämän lupauksen voimin hän on pysynyt hengissä, kun hän on vaeltanut paikasta toiseen, letsimässä veljeään. Hän ei tiedosta, että häntä seuraa Vaimentaja. Hiljainen tappaja on monta yötä seurannut Cassieta ja ollut ihmeissään itselleen. Mikä asia on estänyt häntä suoriutumasta tehtävästään, joka pitäisi olla hänelle helppo tehtävä?  Hänen heräämisestään oli kuitenkin vasta neljä vuotta ja hän taistelee yhä sitä vastaan mikä hänen sisällään kasvaa. Tämä eliö, (Nyt tuli taas mieleen Meyerin Vieras-niminen kirja) joka asuu nuoren pojan  Evan-pojan kehossa, on seurannut Cassieta kauan ja ihastunut tyttöön.

Tarinaa oli vähän vaikeaa niellä, suupalat taisivat olla liian suuria. Cassien tarina poukkoili edestaikaisin menneessä ja nykyhetkessä. Mutta kun tarinan juonesta sai kiinni, muuttuivat suupalatkin sopivan kokoisiksi ;) Mutta joo, omasta mielestäni se pikkuisen kangerteli, ihan kuin se ensi olisi etsinyt itselleen aloituspaikkaa tarinassa. Loppua kohden tarina lähti kulkemaan vähän toisella tavalla. Uskon syyksi oman lukuinnostukseni nousua. Luonnollisesti odotan tarinaan toista osaa. Näinhän se minun kohdallani yleensä menee. En ole aikoihin löytänyt tarinaa, joka päättyisi siihen yhteen kirjaan :)


****



Kirjavinkkauksen kautta pääsee lapsille puhumaan asioista,
jotka ovat lähellä sydäntä: TARINAT!

Ja voi niitä ilmeitä, kun on saanut yhden sun toisenkin kiinnostumaan tarinasta.

Saamattomuuden saamattomus vai Laiskuuden taito?

Joutenolo tekee joskus hyvää, sen sanoo myös mieli ja keho. Mutta että jatkuva laiskuus ja siihen uppoaminen, se on jo taitolaji. Saamaton olen ollut, lomiakin tuli vietettyä, mutta enpä paljon mitään erityistä saanut aikaiseksi, mieli ja keho ovat siis vielä vähän velttona :). Sohvaperunana olen viihtynyt parhaiten. Jokavuotinen pimenevä syksy vetää minua kohti maan vetovoimaa ja pitää minut litistyneenä aina kevääseen asti. Syksy ei vaan ole minun juttuni, vaikkaa tykkäänkin kynttilän kajosta ja takan antamasta lämmöstä. Olen kuin karhu, joka valmistautuu talvihorrokseen herätäkseen uudestaan kevätauringon lämpenevään kosketukseen.

Lukeminen on siis off-tilassa. Salla Simukan  Punainen kuin veri ja Marina Anderson Kuuliaisuuden satama sain luettua jo viikkoja sitten.


Lumikki on päättänyt ottaa irtioton arjesta ja poika/tyttöystävästään. Matka ulkomaille piristää häntä ja Prahassa on sitä jotain. Sarjan toinen itsenäinen jatko-osa ei jää tunteita vaille. Tarinassa käsitellään Lumikin rakkauselämää, suhdetta perheeseen, etenkin isään, jolla näyttää olevan paljon salattavaa. Ja salaperäiseen isosiskoon Zelenkaan, joka tupsahtaa yllättäen Lumikin eteen. Uuden sisarpuolen kautta, hän pääsee/joutuu uuteen jännittävään seikkailuun, jossa hän sekaantuu kummalliseen uskonlahkoon, johon hänen sisarpuoli kuuluu.Vaaraan joutuminen on Lumikille tuttua, kun hän lähtee selvittämään uskonlahkoon joutuneen sisarpuolen taustoja. Simukalta taas hyvä tarina, joka piti pihteissään.



Marina Andersonin Kuuliaisuuden satama on eroottinen tarina naisesta, joka etsii itseään ja löytää tiensä Retriittiin. Paikka, joka tarjoaa asiakkaille uusia elämyksiä ja nautintoja. Huoh...Lukemisesta ei siis tullut mitään, koska tarinassa a) ei ollut juonnekuvausta, tai sitten minä en ymmärtänut tarinaa ollenkaan b) käsiteltiin liian yksityiskohtaisesti eroottisia alueita, jotain rajaa siis, ja  c) ._.


Kun sain luettua Valkean kuin lumen, jäin miettimään eri uskonlahkojen sisäistä maailmaa, että tuli lainattua siinä samassa Leena Hurtigin ja Mari Leppäsen kirjoittama tarina Maijasta, joka syntyi vanhollislestadiolaiseen perheeseen. Maija on perheen kuopus ja joutui jo 7-vuotiaana toistuvan ja vuosien jatkuneen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Hyväksikäyttäjät olivat perheen lähipiiriä. Kaikista näistä kokemuksista huolimatta usko on se, joka pitää Maijan pystyssä. Järkyttävä lukukokemus, jossa naisen vahva uskonto pelastaa sielun haavat.
Maijan tarinasta kerrotaan enemmän Freepathways -nimisessä blogissa.





Kiitos teille niin uusille kuin vanhoillekin kävijöille. Olen aina yhtä iloinen ja yllättynyt kun olette löytäneet tienne blogiini.
 

Reeta Aarnio : Hän Joka Ei Pelkää

Kirjailija Reetta Aarnio yllätti minut tarinallaan positiivisella tavalla. Ihan kuin olisin kurkistanut ikkunaruuduista ulos kahteen eri aikakauteen. Yhdestä ikkunaruudusta pääsin maailmaan, jossa atavaanit elivät, toisesta ikkunasta pääsin maailmaan, jossa yhteiskunta valvoi kansalaisiaan 24/7 ja päätti heidän tulevaisuudestaan. Kun yhdistin nämä kaksi ikkunaruutua, näin yhden maailman, jossa eli kaksi täysin toisistaan erillään asuvaa kansaa, joista vain toinen tiesti toisesta. Erityisen positiivista lukemisessa oli se, ettei tarina ollut mitenkään ennakoitavissa, ja kun kirjaa ei voi käsistään laskea, tarkoittaa se minun kohdallani antoisan maukasta lukuherkutttelua.


                                                                                  "Minä kerron sinulle, Kirai, tarinan...
...Kylään saapui neljä lopen uupuneita ja epätoivoista naista. Kun heistä vahvin oli saanut voimiaan  hiukan takaisin, kuulimme tarinan, joka valui sydämiimme kylmänä kuin jää. He kertoivat muukalaisista, jotka tulivat lentäen kuin haukat, joiden silmät olivat kylmät ja kieli käsittämätön, joiden aseilla eivät keihäät voineet mitään. Muukalaiset tulivat, ottivat miehet ja naiset vangeikseen ja pakottivat suuriin aluksiin, surmasivat vanhukset ja tuhosivat kodot. Vain muutama oli päässyt pakoon...
... Sinä aamuna kansani eli pelossa. Me tähyilimme taivasta lakkamatta...
...Sitten muukalaiset saapuivat. Aamun valjetessa taivaanrannassa erottui kimallus. Muutamassa hetkessä tundran ylle levittäytyi lentävien alusten laivasto, niitä oli kymmeniä. Monet olivat nopeita ja pieniä kiitureita, mutta mukana oli kaksi valtavaa taivaslaivaa.
Varjojen maan hallititsijatkaan eivät voi olla niin kylmiä kuin nämä muukalaiset. Nämä muukalaiset eivät ole ihmisiä, he vain näyttävät ihmisiltä. Heillä ei ole tuntevaa sydäntä, heidän koneensa hallitsevat heitä. Luonto ei hallitse heitä, he hallitsevat luontoa."


Kun lähdin lukemaan tarinaa, jouduin hetkeksi siirtymään takaisin takakansitekstiin.  Ensin luulin erehtyneeni kirjagenreestä, koska koin -mitä ihmettä, missä dystooppisuus -ilmiön. Epäusko vaihtui kuitenkin oikeaksi uskoksi, kun takakannen teksti kumosi ilmiön, jonka ensimmäinen luku aiheutti minulle. Pisteet tästä Aarniolle.

Tarina alkaa Atavaaneista, jotka vaeltavat aromailla, kunnioitten Äiti-maata ja vaalien arvokasta kulttuuriaan. Kirai, Hän Joka Ei Pelkää, on yksi Atavaaneista, mutta sen jälkeen, kun hän menetti luottamuksensa heimoon häntä ei enää ole. Hän on muiden heimolaisten silmissä kuollut, ja kuolleet pannaan ruuheen virran vietäväksi, paikkaan jossa Varjojen maan vartijat ottavat sielun haltuun.

Mutta Kirai ei ole kuollut ja hän on kauhuissan, kun virta vie hänet koko ajan kauemmas kylästään.

"Taivas on kaikille samaa, mutta tyystin erilaista ja erillään on kaksi maailmaa", jotka törmäävät toisiinsa samalla mantereella, kun  sisarukset Asisi ja Rei ratsastusretkellään törmäävät poikaan, joka tulee reuna-alueelta. Kiraille, joka havahtuu ruuhistaan, uusi maailma on outo ja kauhea. Hän näkee edessään kaksi kirkkaisiin väreihin pukeutunutta ihmistä, jotka puhuvat jollain tavalla samaa kieltä kuin hän. Asisi, Rei ja heidän isänsä tuovat hänet kotiinsa. Sielä he päättävät etteivät ilmianna häntä Säännönvalvojille. He rikkovat ensimmäistä kertaa sääntöjä, joiden rikkomisesta voivat menettää kaiken.
Maatila, jossa he asuvat, sijaitsee keskustan ulkopuolella. Nuoret pääsevät siis rauhassa tutustumaan toisiinsa. Koittaa kuitenkin päivä jona tieto talossa asuvasta ulkopuolisesta tavoittaa Keskusvalvomon, ja säännönvalvojat saapuvat kiitureillaan maatilalle. Kirai viedään pois, perheenjäseniä kuulustellaan, mutta vasta sen jälken kun Uraluotsi oli käynyt tapaamassa Asisista ja Reitä.
Kuulustelun jälkeen he eivät enää päässeet tapaamaan vanhempiaan. Asis ja Rei asuvat maailmassa, jossa kaikille yksilöille luodaan oma tulevaisuus ja riskitekijät hoidetaan hormonipistoksilla tai leikkauksilla. Jokaisessa heissä on tunnistesiru, joka viestittää keskusvalvomoon heidän liikkeistään. Jokaiselle etsitään työ, joka on hänen ominaisuuksia vahvistava ja jossa hän pääsisi toteuttamaan kykyjään.

Kirai on viety alas maan alle, jossa hän kauhukseen kohtaa oman kansan väkeä. Miksi he ovat täällä? Miksi heistä ei olla heimossa puhuttu?

Rei huolehtii yksin maatilastaan ja Asis on toimitettu koulutettavaksi Keskukseen. Tutustuttuan Kiraihin on Asisin luottamus Keskusvalvomoon heikentynyt, ja kun hän näkee muita Atavaaneja, jotka joutuvat tekemään työtä, jota kukaan kaupungissa asuva ei suostuisi tekemään, päättää hän ryhtyä tekemään jotain muuttaakseen asioita, mutta mistä aloittaa? Yksilöllä pitäisi olla oikeus itse päättää kohtalostaan on Asisin mielipide. Apua hän saa yllättävältä taholta. Koulutuksen aikana hän on tutustunut poikaan ja Marek paljastaa hänelle pikkuhiljaa yhteiskunnan mädänneisyyden, mutta myös sen tosiasian, että hänet on ohjeistettu ohjaamaan Asisista kapinallisten riveihin.

Asisin ja Marekin rakkaussuhteesta en saanut paljon irti. Onkohan niin, ettei heitä ole tarkoitettu toisilleen? Mitenkä käy Kirain? Kirjan loppu jäi jotenkin avoimeksi, joten jatkoa innolla odottaen!

...
"Tämän minä kerron sinulle Kirai, että tietäisit kuka olet ja millaiseen kansaan kuulut. Tämä tapahtui sen jälkeen kun etelän jättilänen oli palannut etelään ja jättänyt jälkeensä raadellun maan ja revityn kansan." ...


Tervetuloa uudet lukutoukat :)

The Fantastic Flying Books of Morris Lessmore

Animoitu lyhytelokuva kirjoista. Herttainen ja tunteita herättävä! Näin tämän ensimmäisen kerran  Lingonhjärta -blogissa.

Theo Lawrence : Salatun voiman kaupunki

Mieleni virkistyi heti kun pääsin takaisin YA*-kirjojen pariin. Luin tosi nopsaan Salatun voiman kaupungin, joka on Mystic City -trilogian ensimmäinen osa. Herkuttelua olenkin odottanut. Kirjan bongasin jo kesällä ja pakkohan siihen oli tehtävä hetimmiten kirjavaraus. Jo pelkkä kirjakannen katselu houkuttaa lukemaan.

Tarina sijoittuu johonkin tulevaisuuteen. Tässä tarinassa se sijoittuu vuoteen X. Manhattanissa asuu Ylhäistö ja Syväistö. Väestö on jaettu kahtia; menestyviin ja köyhiin. Syväistössä asuu myös salaperäistä voimaa hallitseva mystikkojoukko.
Joskus kauan sitten, ennen kuin kansa oli jaettu kahtia, kaikki elivät rauhassa. Napajäiden sulatessa ja vedenpinnan noustessa alkoi taistelu vallasta. Ylhäistö teki mystikoiden kanssa yhteistyötä rakentaessa asuintiloja veden yläpuolelle ja kaikki oli hyvin kunnes hyvänvaraiset päättivät, etteivät tarvitse enää mystikoita -paitsi silloin kun heistä pitää imeä mystikkovoimat ulos. Toimenpide, joka on mystikoille erittäin kivuliasta. Ilman mystikoide energiaa ylhäistön elämä ei olisi niin yltäkylläistä.
Vauraan perheen tytär, 16-vuotias Aria Rose on menettänyt muistinsa. Vanhemmat väittävät, että hän on ottanut yliannostuksen hilettä, josta johtuu muistinmenetys. He myös kertovat, että Arian oli jäänyt kiinni salasuhteesta toisen Ylhäistössä asuvan vauraan perheen pojan kanssa. Kun tämä salasuhde paljastui olivat vanhemmat enemmän kuin tyytyväisiä. Nyt Arian isällä on paremmat mahdollisuudet voittaa vaalit kun suvut yhdistyvä kihlaantumisen ansiosta.
 Aria Rose ei muista Thomasia, ja suurin odotuksin hän odottaa kohtaamista suuren rakkauden kanssa. Thomas on komea ja lihaksikas, hyväkäytöksinen, Hän on kaikkea mitä tyttö voi unelmoida, mutta Arian ei koe minkäänlaisia tunteita häntä kohtan.

Kun Arian lähtee selvittämään taustoja oman muistimenetykseen, kohtaa hän matkan varrella poikaan, joka pelastaa hänet. Poika on mystikko ja oudolla tavalla hän tuntee jotain, mutta ei tiedä miksi.


"Olen ällistynyt siitä, kuinka komea hän on. Silmät ovat kirkkaan siniset - eivät yhtä tummat kuin meri, mutta tummemmat kuin taivas. Hiukset näyttävät auringon paahtamilta, niitä sävyttää muutama tummempi juova. Kulmakarvat ovat paksut. Nenä suora. Leuka on kulmikas ja kiinteä" ..." Hän ottaa käteni käteensä. Huumaava lämpö leviää sisääni.

Hunter tietää syyn Arian muistinmenetykseen, mutta hän ei voi paljastaa sitä Arianille. Arianin on itse muistettava ja kyllä hän tulee muistamaan. Silloin  mikään ei enää tulee olemaan niin kuin ennen.

**********

Elokuvamaailmasta uutisia! Rowlingin Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -kirjasta tehdään elokuva.
Tarina sijoittu Harry Potterin maailmaan, mutta aikaan ennen häntä. Tarkemmin kirjoitettua 70 vuotta ennen Harry Potterin aikaa. Toivottavasti mekin pääsemme pian palaamaan Tylypahkaan.
Fantastic Beasts and Where To Find Them




YA=Young adults = nuoret aikuiset

Taidan kohta hankkia uuden läppärin, kun näppäimistö oikkuilee kanssani koko ajan. Se ei vaan aina anna minulle kirjaimia, vaikka kuinka yritän niitä hakata taululle :/

Nora Roberts alias J.D Robb : Kuolema ovella

Kirjapinosta ehdin lukea kolme kirja: Antti Erosen Talven, J.D Robbin Kuolema ovella sekä Peter Wattsin Sokeanäön. Viimeinen kirja ei ihan kolahtanut. Jo ensimmäisten sivujen jälkeen muistin, että olin aikasemminkin yrittänyt makustella tarinaa. Sain luettua vain parisenkymmentä sivua ja se oli siinä. Erosen Talvi olin mielenkiintoinen, mutta en saanut sitäkään luettua loppuun. Ydinsodan jälkeinen maailma on tosi raadollinen, jossa ihmiset taistelevat henkensä edestä.
Robbin Kuolema ovella oli taas hyytävän hyvä!

Eve Dallas -kirjasarja sijoittuu lähitulevaisuuteen, vuoden 2050 New Yorkiin. Tämä kirja ei ollut sarjan ensimmäisen osa. Tajusin sen vasta siinä vaiheessa, kun olin lukenut parikymmentä sivua, mutta ei se kiinnostusta tarinaan vienyt. Kirja oli jopa itsenäinen jatko-osa.

Eve on kovapintainen komisario, jonka elämään kuulu aviomies, jota hän rakastaa yli kaiken, ja menneisyys, joka piina häntä aika ajoin. Tarinan kaunistelematon sisältö sai välillä niskakarvani pystyyn, koska tarinassa vastakkaisten elementtien asettelua, kun siihen vielä yhdistettiin Even menneisyys, sai pääni sanomaan boingboing. En millään meinannut nielaista asetelmaa intohimo-raiskaus. Yhdessä luvussa käsiteltiin siis tämän avioparin kuumaa intohimoa, kun jo toisessa luvussa kerrottiin, mitä sarjamurhaaja oli tehnyt seuraavalle uhrilleen. Tarina piti minut kuitenkin pihdeissään, koska halusin tietää syyllisen; onko syyllinen henkilö menneisyydestä? Läheinen, joka ei näytä oikeita kasvojaan? Ystävä, jonka uskollisuus on koetuksella? Työntekijä, jota kiristetään? Vai täysin ulkopuolinen?

Kuolema ovella on osuva nimi tarinalle, koska kuolema on pukeutunut joulupukin asuun. Kopkopkop, kuuluu ovelta. -Houhouhou.....? "Kukaan ei halua olla yksin juhlapyhien aikaan. Yhdelle New Yorkin tyylikkäimmistä deittipalveluista, Personally Yours, se onkin oivallista aikaa yhdistää yksinäiset sydämet. Komisaario Eve Dallas on kuitenkin tehnyt karmaisevan havainnon; jouluun virittäytyvässä kaupungissa liikkuu kylmäverinen sarjamurhaaja, jonka kaikki uhri osoittautuvat deittipalvelun asiakkaiksi. Eve astuu tosirakkautta etsivän eliitin maailmaan, jossa tappaja vaanii seuraavaa uhriaan ja rakkaus vie äärimmäisiin tekoihin"

Nora Roberts alias J.D Robb : Kuolema ovella

Minä ja minun kirjapinoni sanon minä. Enpä ehtinyt kuin muutaman kirjan lukemaan. Yöunet maistuivat sen verran, etten jaksanut tihrustella kauan kirjaa. Ja päivätkin menivät nopeasti elämää miettiessä, samalla kun yritin saada päätetyksi yhden pitkäkestoisen projektin, joka on vieläkin kesken. Tapettien repiminen ei vaan ole minun juttuni...Yhdelle seinälle sain kuitenkin uuden ilmeen.  Eikä tapettina ollut rullasta otettu vuota.
Olen tuhonnut muutaman kirjan. Sivut nätisti irti ja liisterillä seinään. Kierrätystä parhaimmillaan. Kirja on poistokirja ja kyllä, olen lukenut sen. Meillä on nyt magiaa seinässä. Vielä se kaipaa muutaman "taiteellisen" liikkeen ja se olisi siinä sitten. Loppusilauksesta laitan kuvan myös tänne, ja kauhistuneille: muihin seiniin tulee ihan oikeat tapetit ;)

Kirjapinosta ehdin lukea kolme kirja: Antti Erosen Talven, J.D Robbin Kuolema ovella sekä Peter Wattsin Sokeanäön. Viimeinen kirja ei ihan kolahtanut. Jo ensimmäisten sivujen jälkeen muistin, että olin aikasemminkin yrittänyt makustella tarinaa. Sain luettua vain parisenkymmentä sivua ja se oli siinä. Erosen Talvi olin mielenkiintoinen, mutta en saanut sitäkään luettua loppuun. Ydinsodan jälkeinen maailma on tosi raadollinen, jossa ihmiset taistelevat henkensä edestä.
Robbin Kuolema ovella oli taas hyytävän hyvä!

Eve Dallas -kirjasarja sijoittuu lähitulevaisuuteen, vuoden 2050 New Yorkiin. Tämä kirja ei ollut sarjan ensimmäisen osa. Tajusin sen vasta siinä vaiheessa, kun olin lukenut parikymmentä sivua, mutta ei se kiinnostusta tarinaan vienyt. Kirja oli jopa itsenäinen jatko-osa.

Eve on kovapintainen komisario, jonka elämään kuulu aviomies, jota hän rakastaa yli kaiken, ja menneisyys, joka piina häntä aika ajoin. Tarinan kaunistelematon sisältö sai välillä niskakarvani pystyyn, koska tarinassa vastakkaisten elementtien asettelua, kun siihen vielä yhdistettiin Even menneisyys, sai pääni sanomaan boingboing. En millään meinannut nielaista asetelmaa intohimo-raiskaus. Yhdessä luvussa käsiteltiin siis tämän avioparin kuumaa intohimoa, kun jo toisessa luvussa kerrottiin, mitä sarjamurhaaja oli tehnyt seuraavalle uhrilleen. Tarina piti minut kuitenkin pihdeissään, koska halusin tietää syyllisen; onko syyllinen henkilö menneisyydestä? Läheinen, joka ei näytä oikeita kasvojaan? Ystävä, jonka uskollisuus on koetuksella? Työntekijä, jota kiristetään? Vai täysin ulkopuolinen?

Kuolema ovella on osuva nimi tarinalle, koska kuolema on pukeutunut joulupukin asuun. Kopkopkop, kuuluu ovelta. -Houhouhou.....? "Kukaan ei halua olla yksin juhlapyhien aikaan. Yhdelle New Yorkin tyylikkäimmistä deittipalveluista, Personally Yours, se onkin oivallista aikaa yhdistää yksinäiset sydämet. Komisaario Eve Dallas on kuitenkin tehnyt karmaisevan havainnon; jouluun virittäytyvässä kaupungissa liikkuu kylmäverinen sarjamurhaaja, jonka kaikki uhri osoittautuvat deittipalvelun asiakkaiksi. Eve astuu tosirakkautta etsivän eliitin maailmaan, jossa tappaja vaanii seuraavaa uhriaan ja rakkaus vie äärimmäisiin tekoihin"

Simona Ahrnstedt: Betvingade

Tarina on höyryävää ja pyöryttävää Grand Romancea, joka aiheuttaa sydänkipuja ja varpaitten kipristelyä.

Tarina sijoittuu niinkin kauas kuin 1300-lukuun. Aikaan, jossa naisen impeys oli yhtä kuin perheen kunnia. Illiana valmistautuu häihin. Kolmannen kerran toden sanoo. Kahden kosijan hautajaisia on jo vietetty ja Illiana toivoo hartaasti, että kolmas pysyisi hengissä. Hän on mielissään Axel-nimisestä aviomiesehdokkaastaan.
Häitä ei kuitenkaan ehditä viettämään. Morsianta on häpäisty ja häpäisijä on kaiken lisäksi tappanut hänen veljensä; Illiana on järvessä uimassa, kun hänet ryöstetään. Alastomana ja tajuttomana hänet tuodaan Magnus-nimisen herran eteen, joka huomaa järkyttyneenä, että hänen eteen on toimitettu väärä nainen. Mies, joka on maineensa takia erittäin pelottava, on pyytänyt renkeään tuomaan hänelle naisen sänkyynsä. Renki on kuitenkin toimittanut hänelle väärän naisen, joten hän lupaa toimittaa tämän siron ja alastoman tytön takaisin kotiinsa.
Matkan varrella hän joutuu kuitenkin puolustamaan henkeään, ja Illianin veli saa surmansa. Eikä siinä kaikki, Magnus tyrmätään sidotaan, piiskataan ja poltetaan Illianin häpäisemisestä. Tytön veljet ja isä vaativat rankaisua, mutta kuningas ehättää paikan päälle pelastamaan parhaan taistelijansa, ja ehdottaa, että perhe saisi kunnon myötäjäiset, jos Magnus veisi Illianin vihille. Illian kieltää kauhusta, mutta isä lupaa pieksiä hänet henkihieveriin, mikäli hän ei saavu alttarille ajoissa. Naimisiinmeno Magnuksen kanssa on viimeisintä mitä hän halua. Eikä Magnuskaan ole mitenkään innostunut. Hän ei ole mitenkään valmis asettumaan paikalleen, mutta hän ei voi kieltäytyäkään.
Vihkiseremonian jälkeen on aika astua morsiushuoneeseen sinetöimään avioliitto. Illiana ei jälkeenpäin voinut ajatellakaan sitä tuskaa mitä hänen miehensä hänelle aiheutti. Hän kieltää miestään astumasta enää ikinä makuuhuoneseensa, vaikka tietää, että aviomiehellä on häneen oikeus.

Pikkuhiljaa he huomaavat vastustamatonta vetoa toisiinsa ja Illian huomaa rakastavansa tulisesti miestään, joka ei ole luvannut rakkautta hänelle. Kun Illianin vanhempi veli yrittää murhata Magnuksen, muuttuu aviomies entistä kylmäkiskoisemmaksi ja etäisemmäksi, koska hän uskoo, että Illianilla on jotain tekemistä murhyrityksen kanssa. Olihan Illian pakotettu naimisiinkin hänen kanssaan.
Kun he saapuvat kuninkaan linnaan, ei Magnusta näy pariin päivään. Illiana saa kuulla yhtä sun toista Magnuksesta ja päättää ottaa härkää sarvista. Jos Magnus, niin miksei hänkin?
Vaara vaani kuitenkin pimeissä nurkissa....

Lisäys: Betvingade suomennos voisi olla vaikkapa Pakotetut.

Syyskuu ja lomaa!

Elokuun viimeistä perjantai-iltaa vietettiin tyttöjen kanssa elokuvan merkeissä. Ensi-illan saanut Varjojen kaupunki oli katsomisen arvoinen leffa. Tosin mielikuvani päähenkilöstä oli hieman toisenlainen  mutta menetteli tämäkin poika roolissaan. Kirjasarjasta olen lukenut kaksi ensimmäistä osaa suomeksi ja loput englanniksi. Nyt mietin pitäisikö lukea sarja uudestaan. hmmmm.



Katsottavien elokuvien listallani olisi seuraavaksi Ender's game, joka on tieteiselokuva ja perustuu Orson Scott Cardin kirjoittamaan kahteen ensimmäiseen Ender-kirjaan. Ensimmäinen osa voitti Nebula-palkinnon vuonna 1986. Suomennos julkaistiin myöhemmin. Enderin tarina jatkuu Ender's saga nimisessä kirjasarjassa. Olen lukenut ensimmäisen osan muutama vuosi sitten ja muistan kuinka paljon minua häiritsi se asia, että kirjailija oli luonut lapsesta kivikovapintaisen sotilaan pelastamaan maailman. Onneksi elokuvan päähenkilö on vanhempi. Enderin ensi-ilta on USAssa 1.11.13. Suomen ensi-illasta ei ole mitään tietoa vielä. Toivottavasti tulee kuitenkin meidänkin katsottavaksi.

                                **************************************

Huomenna alkaa loma! Viisi+kaksi päivää herkuttelua ja sehän tarkoittaa---> Kirjat! here I come,,,wuhuu

1. J.D Robb : Kuolema ovella
2. Jennifer Egan : Sydäntorni
3. Jamie McGuire : Underbara helvete
4. Salla Simukka : Valkea kuin lumi
5. Hannele Taivassalo : Nälkä
6. Marj-Leena Tiainen : Khao Lakin sydämet
7. John Green : Tähtiin kirjoitettu virhe
8. Mike Mason : Sininen sateenvarjo
9. Antti Eronen : Talvi
10. Peter Watts : Sokeanäkö
11. Elina Rouhiainen : Uhanalainen
12. Michelle Paver : Delfiinin saari
13. Reetta Aarnio : Hän joka ei pelkää
14. Madeline Miller : Akhilleen laulu

Entten tentten..mistä kirjasta aloitan ja kuinka monta ehdin lukea viikon aikana.

Myönnän, että lomalistaltani löytyy muutakin kuin lukeminen :)

Simona Ahrnstedt : De skandalösa

Simona Ahrnstedtin De skandalösa -nimistä kirjaa lähdin hitaasti, mutta innokkaana lukemaan. Luku luvun jälkeen uppouduin yhä syvemmälle tarinaan. Lukujen hidas sisäistäminen johtui lähinnä ruotsinkielisestä tekstistä, johon totuttelin, koska olin lukenut kirjailijan ensimmäisen kirjan suomeksi.  Tämä tarina oli rohkeampaa ja intiimimpää, kuin hänen esikoisteoksensa Unelmia ja yllätyksiä . En ole hyvin seuraillut historiallisten kirjojen menekkiä suomenkielisillä markkinoilla tai niiden saatavuutta. Voisin kuitenkin allekirjoittaa, että uusia lukijoita löytyisi heti historical romance -genrelle, kun ovat tämän kirjailijan tuotantoon tutustuneet. Tarinan sisältö on pehmeämpää Fifty Shadesia.
De skandlösan suomennos voisi olla vaikkapa Hävyttömät, koska pahennusta ympäristössä herättävä Kreivi Gripklon elämä ja toiminta oli sen ajan maailmassa hieman kyseenalaista.

Kreivin äiti on järjestämässä pojan kotiinpaluulle suuret juhlat, pojan on nimittäin aika löytää itselleen vaimo. Paikan päälle saapuu Tukholmasta asti aristokraatteeja katsomaan ja seuramaan kreivin edesottamuksia. Kreivi Gripklo on kuitenkin tuskastunut koko tilanteesta. Mustan lampaan kotiinpaluu herättää hänen mielestään liikaa uteliaisuutta ympäristössä. Aristokraattien mukana saapuu myös köyhä Magdaleena, Beata-piikansa kanssa. Hän toimii seuraneitinä Venus-nimiselle tytölle, jonka vanhemmilla on suuret odotukset tyttärensä mahdollisesta naimakaupasta.

Magdaleena ensikohtaaminen kreivi Gripklon kanssa ei ollut mitenkään mieltäylevää, lähinnä katastrofaalinen. Hän oli vahingossa joutunut huoneeseen, jossa törmäsi poistuvaan alastomaan naiseen, ja alastomaan mieheen, jonka kädet oli sidottu sängym pylväisiin.
Kun mies pyysi apua solmujen avaamisessa, oli hän niin rohkea, että toimi automaattisesti ja seuraamuksia ajattelematta. Solmuja hän ei kuitenkaan auki saanut, jätti miehen makaamaan avuttomana sänkyyn, tietämättä tämän kreivi-tittelistä. Myöhemmin hän kohtasi kreivin salongissa, ja sai järkytykseen huomata, että kyseessä on sama makuuhuoneen mies.

Ei aikakaan, kun kreivi Gripklo lyö vetoa. Hävineennä hän menettää rakkaan aluksensa, voittaneena hän saa haltuunsa erittäin arvokkaan kiikarin. Vedonlyönnin kohteena on Magdaleena, joka saa kuulla vedosta saman aikaan kun hän saa kuulla, että paikan päälle saapuu myös hänen entinen kihlattunsa uuden morsiamensa kanssa. Hän esittää erittäin rohkean ehdotuksen kreiville, joka tarttuu siihen kuin nälkää näkevä. Love and erotical passion in the air!


Tervetuloa uudet lukijat! Ihanaa kun päätitte liittyä seuraani :)

Tuomas Kyrö : Miniä

Nyt minä tein kyllä sellaisen poikkeuksen lukulampun kajossa, että huuuuuu!
Asiakkaani suositteli kirjaa minulle, ja tietenkin minun oli se luetteva, jotta meillä olisi seuraavalla kerralla jotain yhteistä hauskaa. Koska sellainen se tarina on -yhteistä hauskaa pidetään ja lippu korkealla, vaikka hampaat irveessä-

Samainen Appi tallustelee Mielensäpahoittaja -nimisessä kirjassa. En lukenut sitä, kuunnella kyllä yritin, ja kyllä minä niin mieleni pahoitin kun autoni cd-soitin ei toiminut ;) Mutta nyt harkitsen kirjaan uudestaan tarttumista,  vaikken tämänlaisiin kirjoihin yleensä lankea..tai perun sanani,,,lankeampas,,,mikäli siinä on huumoria mukana.

Tämä Miniä-tarina sopi minulle kuin nyrkki silmään. Helppolukuinen, nopea, ripeä ja hauskasti kirjoitettu tarina miniän näkökulmasta! Suosittelen.
Tarina poukkoilee menneessä ja nykyisyydessä. Miniä muistelee appiukon ensikohtaamista; Hän oli ehtinyt seurustelemaan miehensä kanssa kolme vuotta ja odotti heidän esikoistaan, kun hän päätti hoitaa asian kuntoon. Aviomies oli kolmen vuoden ajan löytänyt aina jonkun tekosyyn, minkä takia ei voitu mennä vanhempiensa luokse.
Mitenkä käy kun nykyajan urbaani-nainen, joka ei seiso keittiössä tekemässä ruokaa, eikä juokse lastensa vanhempainilloissa, kun hän kohtaa appiukon, jonka mielestä nainen pysyy kotona hoitamassa lapsia? Sysi-Suomi ja Helsinki törmäyskurssilla. Ja etikettivirheistä ei vältytä.

Nykyhetkessä, 17 vuotta ensikohtaamisesta, miniä on juuri äsken saanut kuulla, että appi on tulossa matkalaukkuineen heille. Ei tietoakaan ihanasta ja rentouttavasta viikonlopusta ilman perhettä. Suunnitelmat rennosta viikonlopusta on valunnut kankkulan kaivoon.
Eikä tässä vielä kaikki. Kun appi oli päässyt majoittumaan heille, tulee soitto kännykkään. Miniän on heti mentävä lentokentälle vottamaan vastaan venäläisiä ostajia. Työnantaja ei pyydä, vaan vaatii. Ei siinä enää kieltäytymiset auttaneet, vaan appi autoon ja matkaan. Jotain on kuitenkin keksittävä syyksi, miksi iäkäs ihminen on mukana. Naurahdus

"Appiukko epäilee, että osaako nainen ajaa isossa kaupungissa autoa. Se oli hänelle itselleenkin vaikeaa. Siinäpä se ero onkin. 
-Naisissa? hän kysyy. Kaupunkeissa?
-Siinä että minä olen täältä kotoisin. Tämä on minun kotikyläni, Suur-Helsinki. Sinä olet pikkuisen pienemmästä  kylästä. Ei tässä ole sukupuolesta kysymys.
Appiukko heilauttaa päätään niin kuin olisin sanonut jotain täysin todellisuudelle vierasta.
-Enhän minä mistään sukupuolista puhunut vaan miehistä ja naisista..."

Sylvia Day : Sinuun kiedottu

Sylvia Dayn Crossfire-sarja: Sinulle paljastettu #1, Sinusta heijastettu #2, Sinuun kiedottu #3, ????4


Crossfire-sarjan kolmas osa oli minulle monellakin tapaa pettymys. (Ei kirjan vika, vaan minun). Taitaa tämäntyppinen genre olla minulla jo menneen talven lumea. Teksti pyöri liikaa yhden ja saman asian ympärillä. Oli tarinassa sitten aamu, päivä, ilta tai yö.  Sitten vielä ilmoitus viimeisellä sivulla, että tarina Gideonista ja Evasta jatkuvat neljännessä osassa. Mä olin vähän öönä, vaikken mitenkään yllättynyt. Eihän Gideon ehtinyt käymään traumojaan läpi tässä kolmannessa osassa.
Jos 50% makuuhuonetapahtumista olisi kumitettu pois, voisin vannoa, että tarina olisi saatu päättymään tähän. Njaa, toisaalta onhan tämän eroottinen tarina, joten miksipäs luit! Sellaisena se on myös tarjottava niille, jotka sitä ahmivat. Mutta mennänpä niihin kohtiin, jotka minua eniten kiinnostivat.

Gideon ja Eva tapailevat salaa,  jottei virkavalta alkaisi uudestaan epäilemään, että Gideonilla olisi ollut jotain tekemistä Eva velipuolen kuoleman kanssa. Yhtenä päivänä poliisit ovat kuitenkin oven takana. Poliisit ovat löytäneet toisenkin ruumiin ja epäilevät, että  kuollut  mies on syyllinen Evan velipuolen murhaan. Kuolleella henkilöllä oli Evan kuvia hallussaan ja he epäilevät että kysessä on ihmiskauppaa, koska vainaja teki töitä venäjän mafialle.

Pariskunnan  kintereillä on myös toimittaja, joka haluaa urkkia heidän suhteestaan sekä kostaa Gideonille hänen katalaa käytöstään. Sitten on vielä Corinne ja Brett. Entiset heilat, jotka vaanivat ja vaativat huomiota. Brett ei vieläkään ole antanut periksi Evan suhteen. Ja Corinne tekee kaikkensa, jotta saisi Gideonin huomion.

Katsotaan saanko luettua neljännen osan. Täytyy varmasti ensin lukea viimeinen sivu,,,jos sielä vaikka ilmoitetaan, että tarina ei tähäänkään pääty :)

Oletteko lukeneet? Mielipiteitä?
Minusta E.L Jamesin Fifty Shades-sarja, yhä edelleen tämäntyyppisen genreen listaykkönen

Gena Showalter : Kodittomat sielut

Gena Showalterin Interwind-sarja. Kodittomat sielut #1,  Selviytyjät #2, Kietoutuneet #3
Interwind #4: ei suomennosta vielä.

Aden Stonen päässä asuu neljä sielua, joiden takia hän on viettänyt suurimman osan elämästään mielisairaaloissa ja sijaisperheissä. Lääkäreiden mukaan hän sairastaa skitsofreniaa, koska hän väittää puhuvansa päässä asuvien sielujen kanssa. Mutta kun hänellä ei ole skitsofrenia! Hän ei voi mitään sille, että hänen päässään asuu ääniä. Sielut ovat asuneet sielä aina, ja usein he ovat yhdessä miettineet millä keinoilla Aden saisi sielut  vapautettua vankilastaan.  Jokaisella sielulla on yliluonnollinen kyky. Yksi matkaa ajassa. Toinen herättää kuolleet. Kolmas pystyy valtaamaan toisen kehon ja neljäs näkee tulevaisuuteen. Joten Aden pystyy samaan. Hän tietää myös kuolevansa nuorena.

Aden on nyt 16-vuotias ja asuu Ranchilla, jonka ylläpitäjänä on Dan. Potkujen saaminen Ranchilta olisi taas yksi epäonnistumisen merkki Adenilta, joten hän pyrkii tekemään kaikkensa jottei Dan pettyisi häneen.
Mary Ann on 16-vuotias ja opiskelee koulussa psykologiaa. Hän opiskelee ainetta miellyttäkseen isää, joka on itse psykologi. Äiti on kuollut liikenneonnettomuudessa, joten heillä on vain toisensa. Totuus äidistä paljastuu tarinan lopussa. Mary Ann seurustelee Tucker -nimisen pojan kanssa, jonka hän jättää, kun hänelle selviää, että Tucker on saattanut hänen parhaan ystävänsä raskaaksi.

Aden ja Mary Ann törmäävät toisiinsa ensimmäisen kerran hautuumaalla. Aden on juuri saanut surmattua maastaa nousseita kuolleita, kun kova energiavirtaa törmää häneen. Sielujen äänet hiljenevät hänen päässään ja kuolleet putoavat uudestaan kuolleina maahan.
Mary Anniin energiavirta törmää niin kovaa, että hän kaatuu taaksepäin ja hän säikähtää niin paljon, että ryntää pois paikalta säikähtäneenä. Hän ei näe muuta kuin Adenin komeat, mutta likaiset kasvot. Adenilla on tämän jälkeen enää yksi tavoite, päästä uudestaan lähelle Mary Annia, joka hiljentää äänet hänen päässään.
Aden aloittaa samassa koulussa, jossa Mary Ann opiskelee. Kun he kohtaavat kolmannen kerran kaikkoavat äänet taas. Mary Annin vieressä on hyvä olla, mutta ei niinkuin rakastettu, vaan niinkuin sisar, jota haluaa halata pitkästä aikaa. Mary Annilla on aivan samat tunteet.
Yksi  Adenin päässä asuvista sieluista ilmoittaa tuntevansa Mary Annin, mutta ei osaa paikallistaa tätä mihinkään.

Mustavalkoinen maailma, jossa viisitoistavuotissuunitelma on ohjannut Mary Annin jokaista tekoa, on yhtenä aamua täynnä eläviä värisävyjä ja  arvoituksia, joita hän epätoivosesti haluaa ratkaista. Mistä tämä sitten johtuu. Aden om kertonut hänelle päässään asuvista sieluista. Hän on törmännyt isoon hukkaan, jolla on smaragdinvihreät silmät ja  joka puhuu hänelle ensin agressiivisesti, mutta päivien saatossa entistä lempeämmin. Hänellä on uusi lemmikki, jonka ainoa tarkoitus on selvittää kuka Aden on. Suden ja Adenin ensikohtaaminen ei ole miellyttävä. Aiden käskee Mary Annin juosta pakoon, jonka jälkeen valtaa susihukan kehon, jotta  veisi hukan kauas Mary Annista. Hänelle jää kuitenkin mietittävää jälkeenpäin. Miksei sielujen ääneet hiljentyneet hänen päässään, kun hän tällä kertaa törmää Mary Anniin? Johtuuko se hukasta?
Aden näkee yhtenä yönä  metsänreunassa tytön, joka muistuttaa paljon hänen unessa esiintynyttä tyttöä.
Tytöllä, Victorialla, on yksi päämärä. Selvittä kuka tai mikä on Aden? Aden on poistettava päiviltä, koska hänen valtava energiavirtaus on herättänyt hänen Vlad-isänsä syvästä unesta. Niinpä, Victoria on vampyyri, jolla on ihmissusi suojelijana :) Sekä Aden että Victoria tuntevat vetoa toisiinsa ja he eivät voi mitään sille, että vetovoima pakostakin vie heidät yhteen.
Hukka, joka on saattanut Mary Annin aamulla kouluun ja koulun jälkeen kotiin, on vihdoin ja viimein esiintynyt Mary Annelle ihmisasussaan, Rileynina. Hän on muodonmuuttaja ja rakastunut Mary Annin, eikä tunne ole yksipuolista.
Nämä neljä erilaista ihmistä ystävyystyvät väkisin. Olihan heidän otettava selvää kuka Aien on. Miksi äänet hiljentyvät Mary Annin läsnässä, muttei silloin kun Riley on lähellä. Samalla heille kummallekin avautuu aivan uusi outo maailma, jossa oudot ja vaaralliset olennot ovat Adenin perässä.
Hautuumaalla sattuneen valtaisan energiapurkauksen takia, hän on herättänyt henkiin olentoja, joiden olemassaolostaan ei ole ennen tiennyt mitään. Kun he lähtevät selvittämään Adenin taustoja, selviää Mary Annille samalla, että hänen isällään on salaisuus.

****
Niinpä,,, Interwind #1 -kirjasarjasta löydät vampyyreja, ihmissuseja, haltijoita, noitia, peikkoja, demoneita ja aaveita. Hyvä tarina niille, jotka kaipaavat vähän paranormaalia elämäänsä. Mua kiehtoi tarinassa yksinkertaisesti kaikki ja se mikä yllätti minut positiivisesti oli, ettei tarvinnut lukea tarinaa perinteisestä vampyyristä. Tässä maailmassa vampyyrit olivat aivan toisenlaisisa. Myös tarinan juoni oli koukuttava.
Harlekiinin julkaisemat kirjat ovat yleensä helppolukuisia, ja niin oli tämäkin.  Lomalukemiseksi suosittelen lämpimästi tai silloin,  kun haluaa jättää aivot narikalle. Sain otteen tarinasta  heti alusta, joten keskeytymisiä en jäänyt kaipaamaan, vaikka niitä tuli enemmän kuin kymmenen lukemisen aikana. Aikuisetkin voivat sarjaa lukea, mutta varoitan, että voitte kokea tarinan hieman lapselliseksi.

Eoin Colfer: W.A.R.P - salamurhaajan oppipoika

Eoin Colferin W.A.R.P.-sarja : Salamurhaajan oppipoika #1

Takuuvarma tarina, jännitystä ja aikamatkailua kaipaaville seikkailijoille!
Ajatelkaa nyt! FBI ylläpitää suurta salaisuutta. Jotain sellaista josta salaliittoteoreetikot fantasioivat; Heillä on teiniagentteja ja yllätysyllätys aikakone, jota käytetään vain äärimmäisissä tapauksissa. Ison plussan tarinalle toi huumorin sävytteinen/ sarkastinen sisältö.
Colfer aikaisemmista kirjoista olen lukenut Supernaturalistin sekä legendaariset tarinat Pottu-Mäkisestä, Kapteeni Koukun hampaista ja Maailman tuhmimmasta pojasta.  Hänet tunnetaan kuitenkin parhaiten Artemis Fowlin luojana.
Kuva kirjasta ei ole paras mahdollinen. Käytin läppärin web-kameraa ja tulos oli tämä.

Lontoon Bloomsbury vuonna 1898. Rileyn oppi-isä, salamurhaaja Garrick, on valmistamassa häntä ensimmäiseen salamurhaan. Riley ei kuitenkaan ole valmis siihen ja työn pitkittely herättää sängyssä makaavan uhrin. Mitä tämä tekee hädän hetkellä? Painaa rubiiniriipusta, mutta liian myöhään. Oppi-isän käsi on ehtinyt avittaa Rileyn käden kohteeseen. Sekä Riley, että uhri imaistaan jonnekin. Garrick, entinen illuusionistij, näkee todellisen taian edessään  ja jää odottamaan palaavia tulokkaita, ja sitten häntä ei estä enää kukaan.

Lontoon Bloomsbury nyt. 19-vuotias agentti Chevie on saanut siirron Lontoon Bedford Squareen, pienen töppäilyn takia. Hän vahtii sielä aikakonetta, jota FBI käyttää todistajansuojeluohjelmaa varten. Tärkeitä todistajia, joiden henki on vaarassa, lähetetään valvojan kanssa turvaan menneisyyteen. Asiassa on kuitenkin pieni mutka matkassa. Aina ei voinut taata, että palaa ehjin nahoin. -Yhden paluumatkustajan pää oli muuttunut Velociraptoriksi-. Kauan hChevie ei härpäkettä ehtinyt katsella, kun sisältä alkoi kuulua meteliä.

Rileyn ihmeksi hän ei ollutkaan kuollut, vaan  huomaa löytävänsä itsensä suljetusta metallisäiliöstä. Toisella puolella Chevia yrittää savun keskeltä hahmottaa mitä näkee edessään ja kun hän lähestyy laitetta, hän huomaa sisällä nuoren pojan ja kuolleen miehen. Tästä alkaa ryminä ja räminä. Riley vangitaan murhasta, mutta Chevia totea hänet syyttömäksi. Rileyn perään saapuu hänen oppi-isänsä, joka haluaa oppipoikansa takaisin. Garrickilla on helppo samaistua nykypäivään, koska hän oon saanut yliluonnollisen kyvyn, matkalla menneisyydesta nykyhetkeen. Riley on päättänyt, ettei halua enää olla Garricikn oppipoikana, joten hän ja Chevie lähteävät pakosalle Garrick perässään. Salainen turvapaikkakaan ei turvaa heitä.  Garrick löytää heidät ja vie heidät toiseen aikakonekapseliin, jonka hänen älykkäät aivonsa ovat havainneet. Chevie ja Riley pääsevät kuitenkin pakoon aikakoneen kautta ja Riley palaa takaisin vuoteen 1898 Chevie mukanaan. Kauan he eivät ehdi hengähtää, kun heidän päänsä ylle vedetään säkit.

W.A.R.P = Witness Anonymous Relocation Program

Simona Ahrnstedt : Unelmia ja yllätyksiä

Teinpäs pienen harharetken historialliselle puolelle, ja onnistunut harharetki olikin :)
Tempauduin tarinaan sellaisella voimakkuudella, että ympäristö ja ajantaju katosi kokonaan. Viisi tuntia pelkkää herkuttelua ja tunteiden aistimuksia. Vieläkin olen aivan pökeryksissä.

Intohimoisempaa Jane Austinia, viettelempää Charlotte Brontea

Historialliset rakkaustarinat olivat suosikkitarinoita nuoruudessani. Ensikosketukseni tämäntyyppiseen genreen sain Kaari Utrion ja Pohjola-Pirhosen kirjojen kautta.

Tämän tarinan maagisuus löytyy rakkaudesta. Beatrice on viettänyt nuoruuden serkkujensa talossa. Wilhelm-setä kasvattaa heistä kuuliaisia ja alistuvia tyttöjä. Tai näin hän ainakin luulee. Beatrice, joka oli ennen isän kuolemaa asunnut yliopisto-maailmassa, on erittäin älykäs ja sanavalmis nuori 17-vuotias, joka vastustaa kaikkea sitä mitä miehet vaativat naisilta.

Sethin ja Beatricen ensikohtaaminen tapahtui Oopperatalon taukotilassa, jossa he törmäävät toisiinsa.Eletään joulukuuta ja vuotta 1880. Kovapintainen liike- sekä naistenmies on mennyyttä miestä ensikohtaamisen jälkeen, eikä Beatricekaan saa miestä mielestään. He hakeutuvat toistensa seuraan yhä uudestaan ja uudestaan yrittäen sammuttaa tuliset tunteensa yhä rohkeimmilla teoilla. Kiihkeä rakkaus saa melkein hääkellot soimaan, mutta Beatrice ei tiedä, että hänen kavalalla Wilhelm-sedällä on muita suunnitelmia häntä varten. Tähän suunittelmaan ei kuulu Seth, ei rakkautta, eikä vapautta tuoda esille omia ajatuksiaan.

Wilhelm-sedällä on kiero suunnitelma, johon Beatrice lankeaa. Kun hän saa kuulla sedältään seisovansa pian morsiamena kirkossa, otaksuu hän heti, että Seth on kosija.  Tieto on kuitenkin väärä, ja pahaksi onneksi kiero setä on Sethille kertonut, että Beatrice on vastanut myöntävästi Kreivin kosintaan, jolla on arvovaltaa ja vaikutusvaltaa. Kreivi on vaarallinen, tunteeton ja irstas ja hänen ainoa tavoite on saada koskemattoman  ja uppiniskaisen Beatricen seuraavaksi uhrikseen.
Beatrice ei voi kieltäytyä kosinnasta, koska jos hän ei mene kreivin kanssa naimisiin, uhraa hänen setänsä oman tyttärensä kreiville. Ja sitä onnettomuutta hän ei halua Sophien kohtaavan.

Sethin tunne-elämä menee pirstaleiksi ja hän kokee tulleensa huijatuksi. Hän sanoo kaikenlaista ilkeyksiä Bealle, joka vastaa samalla mitalla. Räiskyvästä ja intohimoisesta tunnelatauksesta he eivät kuitenkaan pääse eroon, eikä irti toisistaan. Bea  päättää antaa hänelle jotain,henkilökohtaista, jonka takia meinaa menettää henkensä.


A romantic, but also a crule story of a hopeless love... or,,a love with full of hope? Read and find out for yourself. Kerrassaan vangitseva tarina...

Nyt on pakko lukea kirjailijan muutkin tuotokset :) Kuinka monta kertaa olenkaan sanonut: Thank heaven, että minulla on ruotsinkieli hallussa.

Mats Strandberg & Sara B. Elfgren : Piiri

Strandberg & Elgren Engelsfors-sarja: Piiri #1, Tuli #2, Avain #3

Sirkka-tädin matka Suomeen tuotti tulosta. Hälsningar till Fagersta :)  Hän sai minut koukutetuksi Piiri -nimisen tarinan pariin. Olin pitänyt kirjaa useamman kertaa kirjastossa käsissäni, mutta aina se oli vaan joutanut takaisin hyllyyn. Kun hän kertoi, että kirjailija Mats Strandberg on kotoisin Fagerstasta, oli minun pakko ottaa kirja luettavaksi. Miksi? No, ehkäpä siksi, että Fagersta on kokolailla minunkin lapsuuden kaupunkini. Takaisin Suomeen muutimme vuonna 1982.
Ja hyvän kirjailijan Fagersta onkin synnyttänyt. Stort tack för den skräckinjagade äventyrsupplevelser med magi, kärlek och invecklade förhållanden!

Linnealla, Idalla, Anna-Marilla, Minoolla, Vanessalla ja Rebeckalla, jotka käyvät samaa lukiota Engelsforsissa, ei ole mitään yhteistä, paitsi muinainen pahuus, joka jahtaa heitä.
Linnea on kovanahkainen tyttö, joka elää boheemista elämää omassa asunnossaan. Ida taas on niitä suosittuja tyttöjä, jonka ympärillä pyörii aina mielistelijöitä. Anna-Mariaa hän on pitänyt silmätikkuna koko peruskoulun aikana. Anna-Mari kokee olevansa ei toivottu, niin kotona kuin koulussakin ja pyrkii olemaan näkymätön, jottei joutuisi kiusatuksi. Vanessa seurustelee, äitinsä ja isäpuolensa mielestä, sopimattoman miehen kanssa. Rebekka seurustelee ihanan Gustafin kanssa ja sairastaa syömishäiriötä. Minoo on yksinkulkija, erittäin älykäs ja rakastunut Max-opettajaan. Heillä kaikilla on yhteinen kohtalo, joka sitoo heidät yhteen.
Kouluvuosi ei ole päässyt kunnolla alkuun, kun Linnean paras ystävä Elias löydetään kuolleena lukion vessasta. Kaikki, mukaan lukien paikallinen media olettavat, että se oli itsemurha. Linnea uskoo, että koulun rehtorilla on jotain tekemistä asian kanssa, koska Elias oli ollut hänen juttusilla ennen kuolemaansa.
Eräänä iltana kuu värjäytyy punaiseksi ja nämä kuusi tyttöä tapaavat toisensa puistossa. Siellä he kokevat ensimmäisen kerran magian voiman ja samalla he saavat kuulla olevansa Valittuja/noitia. Heidän tehtäväksi tulee pelastaa maailma pahuudelta, joka on astumassa esiin juuri Engelsforsissa. Jokaisella on oma elementtinsä, voimansa, jonka he löytävät itsestään. Yhteistyö luo omat haasteensaa tytöille, joilla ei ole mitään yhteistä. Sitten kuolee Rebecka. Hän "putoaa" koulun katolta. Enää viisi Valittua jäljellä ja valittujen katseet kohdistuvat taas rehtoriin. Rebecka oli ollut hänen puheilla ennen kuolemaansa. Lukijana pääsee katsomaan sekä Eliaksen että Rebeckan mieleen, ennen heidän kohtalokasta tapaturmaa. En paljasta tässä ;)

Koukuttavaa fantasiaa! Piristävä ja lumoava kokemus. Suosittelen kaikille luettavaksi vai oletko jo lukenut? Mitä pidit tarinasta?
Magian lisäksi pääsin tutustumaan kunkin tytön elämään, joiden elämä oli täynnä erilaisia tunneskaaloja. Tämä oli mielestäni erinomainen veto tarinassa. Harvoin sitä pääsee tuntemaan päähenkilön sisäistä elämää, joka teki tarinastakin mielenkiintoisemman. Mainittakoon, että Ann-Marin suomalaissyntyinen isoisä oli tarinan taustalla jollain tavalla mystinen. Hän tiedosti jotain, mitä muut eivät tiedostaneet.
Engelsfors-triologian toinen osa Tuli, odottaa minua jo seikkailun pariin.


Kolmas osa Nyckeln ilmestyy nyt syksyllä ruotsiksi. Sarjaa on käännetty 21 kielelle ja se ilmestyy myös englanniksi.  Luin, että suunniteilla oleva elokuva on peruttu. (tämä tieto on vanhentunut*) Toivon kuitenkin, että jonakin päivänä pääsisin katsomaan elokuvakankaalta miltä Engelsfors näyttää. Mielekuvani tarina ympäristötä ei ollut heppoinen, koska sijoitin tarinan tosi helposti lapsuuden kaupunkini ympäristöön Fagerstaan, joka täyttää ensi vuonna 70 vuotta!Grattis för det!  Fagersta - Här får du livstid

* Benny Anderson RMV Film on ostanut elokuvaoikeudet Filmlancelta ja elokuva on siis tekeillä. Ensi-ilta olisi 2015. RMV Film

Anneli Kanto & Terhi Rannela: Kapinallinen

Kapinallinen päättää Kuparisaari-trilogian. En lähde kirjoittelemaan viimeisen osan tapahtumia, kun en ole kirjoittanut ensimmäisestä enkä toisesta osastakaan. Pieni referaatti on kuitenkin paikallaan.

Radko sai vieteltyä Amayan siskon mukaansa Khalkostaan, jonka nimeksi pian muutetaan Radkos.
Amaya, joka pelastautui polttoroviosta, pakeni Athliokseen, jonne pian saapui hänen rakastettunsa Miroslav. Radko ja Snezana hallitsee Khalkostaa/Radkosta hirmuvallan ottein. Kansassa kasvaa kuitenkin vahva kapina, jota Amaya lähtee johtamaan. Juonittelua, valtataistelua ja kansannousua sisältävä tarina on sijoitettu fantasiagenreen, joka herätti minussa pientä kummeksuntaa. Spefikirjojen lukijana hämmästyin fantasian puuttumista tarinasta. Vai olenko kuitenkin liian suppean fantasialajin lukija?!? Miten fantasia on määritelty tässä tarinassa? Mihin fantasian alatyypille tarina kuuluu? Olisiko se Mimesisiin kuuluva, jossa "todellisuus ja luonto jäljitellään taiteen keinoin". Vai yksinkertaisesti fiktiivinen satutarina. Onhan sisältö taiteellisesti kirjoitettu, sekä maisema- että henkilökuvaukset ovat vahvasti läsnä tekstissä, eli lukijana pääsin astumaan mukaan seikkailuun, ja kirjasarjan halusin juuri tämän takia lukea. Harvoin sitä pääsee astelemaan sarjan päähenkilöiden kanssa samoissa maisemissa. Samoissa tunnelmissa olin viimeksi, kun luin Tyttö ja helmikorvakorut -nimisen kirjan, joka tunnetaan myös nimellä Turbaanipäinen tyttö (Kirjailija:  Chevalier Tracy)

Tähystäjäneidossa #1 nuori Sarmatialainen Amaya pääsee ensimmäiselle valtiontehtävälläe osallistumalla valtiollisiin hautajaisiin. Matkaan mukaan hän saa Miroslavin, joka rakastuu Amayaan.
Amaya ei vielä tiedä, että häntä varten on suunnitteilla häät, joka takaa valtioiden välisen yhteistyön takaamisen. Toisessa osassa hän esittää  Korkeaa puolisoa ja rakastaa salaa Miroslavia.

Kuparisaari-sarjaa voi lukea kaikenikäiset!

***********
Holistikauden viimeisiä rippeitä ollaan tässä vetämässä. Tai ainakin siltä tuntuu. Vielä olisi kuitenkin liuta kirjoja luettavana, joten olen päättänyt, että luen nyt vain sellaisia kirjoja, jotka "vie minua kuin pässiä narussa". Muut tarinat jääkööt lepäämään seuraavaa holistikautta varten.

Kiitos kun piipahdit ja tervetuloa uudestaan!

Pia Heikkilä : Operaatio Lipstick

Kun näin kuvan kirjakannessa ajattelin tarinan liittyvän jotenkin muoti/meikkimaailmaan, vähän niinkuin Lauren Conradin tyyliin, mutta takakannen tekstin perusteella ei likimainkaan, ja kun katsoin kuvaa uudestaan huomasin kuvassa luodin. Kirjan otin sitten "vahingossa" lainaksi, kun se niin nätisti jökötti kirjaston hyllyssä.

Tarinan keskeiset tapahtumat sijoittuvat Afghanistanin Kabuliin, jonne saapuu sotakirjeenvaihtaja Anna Sandersson pitkän lentomatkan jälkeen. Vähän päälle kolmekymppinen Anna kohtaa tien päällä komean herkkupepun, jota ei millään saa mielestään pois.
Majoituspaikassa odottaa Annan työpari, kameramies Jim ja Annan paras ystävä Kelly, jolla on miesmurheita. Sodan runtelemassa kaupungissa osaataan myös juhlia ja pitää hauskaa, ja näissä juhlissa hän törmää Herra Herkkapeppuun.
Kun Kellyn miesystävä Rick osoittautuu naistennielijäksi, päättää kummatkin naiset kostaa hänelle. Tästä lähteekin Operaation Lipstick käyntiin. Naiset asettavat itsensä vaaraan ja joutuvat tiedustelujensa ansiosta terroristien käsiin.

Koko ajan tarinaa lukiessa odotin, että Jim kertoisi tunteistaan Annalle tai että heistä loppujen lopuksi tulisi pari. En tiedä minkä takia minulla tuli sellainen fiilis :O lukiessani tarinaa, ja jotenkin tuo Herra Herkkapeppu jäi vaan niin kauas.
Tarina oli ihan Jees. Ei ihan minun makuuni. En kokenut  tunteiden eri vivahteita tekstissä, kun luin tarinaa.

Vaikka kirja onkin fiktiivinen, mietin myös onko kirjailija  tuonut omia henkilökohtaisia kokemuksia tarinaan.

.
***

Tänään kävin vanhimman tyttäreni kanssa leffassa. Tarjolla oli Will Smithin tähdittämä scifielokuva After Earth. Menossa mukana oli myös hänen poikansa Jaden Smith, joka suoritti roolinsa mielestäni erinomaisin arvosanoin. Isäänsä on poika tullut kaikin puolin.

Seuraavaksi olisi tarkoitus katsoa World war Z, mutta vasta sen jälkeen kun olen lukenut kirjan.

Justina Robson : Aitoa peliä

Mi-nä nos-tan tas-sut y-lös ja luovutan!
Siirryin välillä lukemaan muita tarinoita, kun en jaksanut keskittyä tähän tarinaan. Sitten taas yritin ja yritin ja taas yritin, mutta lukemisesta ei tullut mitään.
Yksi syy oli varmasti tuo "aina liian myöhään" lukuvalon alla pällistely. Toinen syy kirjakansien sulkemiseen oli teksti.  Kaikki lukeminen ihmevempaimista, useista todellisuuksista, haltijoista, keijukaisista, demoneista, kyborgeista, elemaantalivoimista, ihmisistä, pelistä ja ties mistä, kulutti niin paljon aivoenergiaa että minä olen SE, joka tarvitsee kyborgiosia päähäni :)
Ähkyttää ihan, kun yritin etsiä hukkuneita päähenkilöitä tekstistä, jossa vilisi teknisiä laitteita sekä sanoja, joista en saanut mitään tolkkua. Ja ehhei, en ota sanakirjaa viereeni. Onnittelut hälle, jonka tämän kirjan saa kunnialla koluttua läpi.

Aamulehden kirja-arvostelussa tarinaa kehuttiin leppoisaksi nuorisoromaaniksi.
Oli pakko käydä katsomassa mitä tuo nyt tarkoittaa. Olenko kaikki nämä vuodet ymmärtänyt sanan perimmäisen merkityksen väärin :O. Huokaisin kuitenkin helpotuksesta, kun tietoni ei ollut nyt ihan metsästä. Synonyymit ovat seuraavat: hyväntahtoinen, tyyni, viihtyisä, lupsakka, ystävällinen, sävyisä, lauhkea, rento, joviaali, jouheva. :D
Minä en kokennut tarinaa leppoisaksi nuortenromaaniksi. Pikemminkin uuvuttavaksi romaaniksi, mutta se onkin vain minun mielipiteeni.

Tarina kertoo Lilysta, joka on puoliksi kyborgi. Hänelle annetaan tehtäväksi suojella kuuluisaa rocklaulajaa Zacia, joka on haltija.
Maapallo, joka  tässä tarinassa on nimeltään Otopia, on saanut rinnalleen uusia todellisuuksia, joista ensimmäinen on Zoomenon, elementtien valtakunta. Toinen todellisuus on Alfheim, haltioiden maa. Kolmas todellisuus on Demonia, demoineiden valtakunta.  Viides todellisuus (neljäs on Otopia) on Thanatopia, jossa vain kuoleman läpikäyneet asustavat. Kuudes todellisuus on Faerie, keijujen valtakunta. Seikkailua siis kerrassaan.

Ainiin meinasin ihan unohtaa: Rakkaus heittää myös tässä tarinasssa säteitään ympärilleen. Minä  heittäydyn kuitenkin nyt seuraavan tarinan pariin ja jätän tarinan teille, joille kvanttifysiikka ja hiukkaskiihdytin ja muut ihmevänkyrät ovat tuttuja juttuja ;)


Kirjan takakannessa lukee: Englantilainen scifi-kirjailija Justina Robsonin Aitoa peliä on koukuttava yhdistelmä scifiä, fantasiaa, chick litiä ja agenttiromaania. 

Miten tämä koukuttava tarina koukuttaa nuoria suomalaisia lukijoita? Tarinassa on niin monta erilaista tasoa, että jään mielenkiinnolla odottamaan miten nuoret vastaanottavat kirjan. Vai jääkö se hyllyyn kuten Colin Thompsonin Uusi Eden?

Josephine Angelini : Goddess

Josephine Angelini: Starcrossed -sarja
Starcroosed #1, Dreamless #2, Goddess #3

Sarjan ensimmäinen osa oli parempi kuin toinen ja sarjan päätösosa oli paras. Suosittelen luettavaksi. Ainakin teille, jotka rakastavat kreikkalaista mytologiaa. Sarja löytyy ruotsinnettuna. Suomennosta ei ole saatavana :(

Helen on aina tiennyt olevansa erilainen kuin muut tytöt. Voima ja nopeus on hänen erikoisuutensa, mutta taitonsa hän on piilottanut kaikilta. Hän ei tiedä keneltä on perinnyt nämä ominaisuudet.
Pienessä saaressa eletään hiljaista eloa, joten kun Delos -niminen perhe muuttaa seuduille puhuvat kaikki heistä.
Deloksen nuoret aloittavat koulun ja kun Helen näkee Lucasin ensimmäistä kertaa tulee hänellä pakottava tarve aiheuttaa vahinkoa Lucasille. Tunne on molemminpuolinen. Lucas ja Helen tekevät kaikkensa, jotta saisivat pidettyä tunteensa kurissa. Joka kerta kun he kohtaavat, kuulee Helen outoja valittavia ääniä päässään.
Kaikkien näiden vihatunteiden lisäksi, alkaa Helen näkemään painajaisunia, jossa hän vaeltelee aavikossa. Herätessään hänen jalkansa on lian peittämät.  Asiat muuttuvat vielä pahemmaksi; Kun hän kohtaa Lucasin perheen hän näkee kolme itkevää naista, joiden silmistä vuotaa verta.(Starcrossed #1)
Pikkuhiljaa Helenelle selviää, että he ovat kaikki pelinappuloita kreikkalaisessa tarinassa, joka alkoi kauan sitten. Rakkaudesta se hevonenkin potkii. Toisessa osassa pääsemme lähemmin tuntemaan Lucasin ja Helenin tunteita toisiaan kohtaan.

Kirjasarjaan en pettynyt, vaikka en tiedä paljon kreikkailaisesta mytologiasta. Hurmaannuin täysin siihen maailmaan, jonka Helen ja Lucas loivat. Vaikka sekoitin nimet ja henkilöt, enkä välillä muistanut mihin jumaldynastiaan kukin kuului se ei lukemistahtiani haitannut.
Kun Lucas ja Helen saivat tietää olevansa serkuksia (toisen osan loppupuolella), sydämeni mureni ja kolmatta osaa lähdin lukemaan sydän syrjällä. Tarina on herkkä ja romanttinen, suosittelen siis kaikille romantikoille. Jumalien ja puolijumalien taistelut antoivat lisäsäväyksen päätösosalle.  Destiny brought them together. Gods will take them apart. Enempää en paljasta!

Starcrossed läste jag på svenska. Det här var en bokserie som lämnade spår i mitt hjärta. Att koncentrera sig på en annan bok just nu är omöjligt, när jag bara vill njuta av att minnas berättelsen om Lucas och Helen. Jag hoppas att någongång i framtiden får se berättelsen på filmduken :)

Linda Howard : Yön huntu

Kirjailija kirjoittaa jännityskirjoja, joihin hän  lisämausteeksi on lisännyt hieman eroottista sävyä.
Hänen aikaisemmat kirjat ovat sisällöltään enemmän eroottisimpia, jokin muutos hienostuneempaan suuntaan on siis tapahtunut.


Häidensuunnittelija Jaclyn Wilde kohtaa komean ja raavaan rikosetsivä Eric Wilderin ja yhden kiihkeän vietetyn yön jälkeen ajattelevat toisiaan koko ajan. Suhde ei kuitenkaan edes pääse kunnolla alkuun kun Jaclyn joutuu murhan keskelle ja  pääepäillyksi. Kuka johtaa tutkintaa? No tietysti rikosetsivä Wilder, joka tekee kaikkensa, jotta saisi Jacklyn pois epäiltyjen listalta. Murhattu morsian löytyy Jaclyn toimistosta ja hän oli kaiken lisäksi inhottavin ja rasittavin asiakas mitä Jacklynilla on koskaan ikinä ollut.

Eric kuulustelee työtoverinsa kanssa Jaclynia murhasta Jaclynin luona. Ennen kuin he lähtevät, hän pyytää mukaansa Jaclynin mustat vaatteet, jotka olivat hänen päällää murhan aikana. Vaatteet ovat tietenkin pyykkikoneessa, joten Jaclyn vie heidät pyykkihuoneeseen.
Ote sivulta 122:
"Et siis käyttänyt valkaisuainetta?"
"En tietenkään! Näyttävätkö ne harmailta? 
"Eivät. Oliko Ericin äänneesä huvittuneisuutta? Ehkä oli, ehkä ei, mutta Jaclynin teki joka tapauksessa mieli potkaista häntä.
"Haluaisin ottaa nämä vaatteet mukaani, jos sopii. Jos sinulla on jotain sitä vastaan, voin antaa hankkia kotietsintäluvan"
"Sen kun viet", Jaclyn sanoi väsyneesti. Hän ei halunnut antaa vaatteita Ericin mukaan, mutta hän suostuisi mihin vain päästääkseen tästä eroon. Siihen hän ei ollut kuitenkaan varautunut, että miehet veisivät kaikki koneessa olleet vaatteet - se teki melkoisen loven hänen vaatevarastoonsa.... Hän seisoi järkytyksestä mykkänä, kun he ottivat vaatteet haltuunsa.... Sitten Jacklyn huomasi Ericin silmäilevän lattialla olevaa lakanakasaa, ja ajatus siitä, että Eric saattoi tuntea jotain mielihyvää edellisyön muistelemisesta, sai ravion sävähtämään hänen lävitseen niin, että savu melkein nousi korvista.
"Olen pahoillani että täällä haisee", hän sanoi ystävällisesti "Haisunäätä on varmaan pissannut noihin lakanoihin. Minun täytyy polttaa ne, sillä en missään tapauksessa halua pitää niitä" Tässä kohtaa repesin ensimmäisen kerran. Hersyvän huumorin takia pidin tarinasta.


.

                                                 Lempipaikkani.

Abigail Gibbs : Illallinen vampyyrin kanssa

Abigail Gibbsin Heroine-sarja : Illallinen vampyyrin kanssa #1, Autumn Rose #2, ?

17-vuotias Violet Lee odottaa turhautuneena ystävänsä saapumista Trafalgarin aukiolle klo 01 yöllä. Ilta ei ole alkanut hyvin (Voi! Eikä tiedä kuinka huonosti se tulee vielä päättymään), mutta ei hän voi kotiinkaan lähteä, koska sovittu mitä sovittu. Paitsi että, Ruby taitaa olla se, joka jättää tulematta....
Yhtäkkiä aukiolle saapuu miehiä sankoin joukoin ja Violet päättää painua piiloon ja saa samantien todeta joutuvansa silminnäkijäksi murhiin, jossa 30 miestä kaatuu kuolleena maahan niin nopeasti, ettei hän kunnolla ehdi sitä edes tajuamaan. Kymmenen komeaa miestä sen sijaan seisovat ilman haavan haavaa ruumiiden keskellä. Violet lausuu ääneen ja kauhistuneena "Törppö" katsoen tumma komeaa miestä ja samassa hän sinetöi oman kohtalonsa. (Hänen mieleensä ei ole vieläkän juolahtanut, että hänen edessään seisovat miehet ovat vampyyrejä erinomaisilla kuuloaisteilla.)

Seuraavaksi hänet raahataan mukaan.Mikseivät yksinkertaisesti vaan tapa häntä?

Poliisit saapuvat paikan päälle pian verilöylyn jälkeen ja huomaavat penkin alla naisten kengät. Mutta missä kenkien omistaja?

Violetilla kestää kauan tajuta, että hän on tekemissä vampyyreiden kanssa. Niiden olemassaolostaan kun ei ole mitään tietoa. Miksi hänet on sitten otettu mukaan? Syy löytyy läheltä. Kaspar, joka on vienyt Violetin kuningaskuntaansa, on jollain tavalla ihastunut tytön lilavärisiin silmiin, temperamenttiin ja tuoksuun.

Kartanossa hänet teljetään sisätiloihin. Hänen pakoyrityksensä estetään ja väkisin hän joutuu sen tosiasian eteen, ettei tule koskaan elävänä pääsemään pois kartanosta.
Hän tutustuu Fabianiin ja Kasparin isosiskoon Lylaan, ja pikkuhiljaa vampyyreiden menneisyys alkaa paljastaa syitä heidän taannoiseen taisteluun.
Kasparin isä kuningas Vladimir on saanut selville, että Violet on puolustusministerin tytär ja siitä ei kovin suuria hurraahuutoja anneta Kasparille. Puolustusministeri on tehnyt heidän kanssa yhteistyötä liki kolme vuotta ja tyttären kidnappaaninen ei tiedä hyvää kenellekään heistä.
Onko hänet nyt muutettava vampyyriksi? Violet vastustaa, hän enemmin vaikka kuolee. Hänestä ei ikinä tulee verenimijää! Mutta hän ei mahda mitään tunteelle, jonka Kaspar herättää hänessä. Ja sitten on vielä Fabian.
Vampyyrit seuraavat ennustusta, joka ennustettiin satoja vuosia sitten. Yksi näistä säkeistöistä koskee Kasparin tulevaa vaimoa.
"Hänen kohtalonsa on kirjattu kiviin,
Käydä toisena hallitsijoiden riviin.
Pettäjä suvun ja ihmisten, harteillaan synnit isien,
Kylpenyt veressa mustan ruusun ylhäisen.
ei syntymää, ei aikaa, ei oikeutta päättää,
Uhteina kahden viatoman täytyy kuolla,
Vuoksi tytön, joka yksenä sytyttää"
***
Luulin aikakauteni vampyyreiden seurassa päättyneen, mutta pahasti erehdyin. Vampyyrin tarjoama illallinen oli herkullinen.
Nuorille aikuisille suunnattu Dark Heroine -kirjasarja saa toivon mukaan muutkin lukijat koukutetuksi. Seuraavassa osassa esiintyy Autumn Rose, johon pääsin tutustumaan jo tässä ensimmäisessä osassa. Kirjan toinen osaa ilmestyy 29.8.13 ja suomennos kesällä 2014.

Tarinassa oli huikeita kohtauksia. Ajojahti metsässä. Violetin murhayritys. Tulinen rakkaus. Menetys. Magia. Menneisyyden kohtaaminen.
Tarina oli myös ajoittain seksikästä ja humoristista, mikä yllätti minut kirjailijan nuoren iän takia. Ensimmäisen osan hän sai kirjoitettua  15-vuotiaana. Alkuperäinen tarina löytyy  täältä . Kirja julkaistiin vasta 2012.

"Vampyyrit iskevät pitkin hampain" Tämä tarina iski  minut tainnoksiin ja löi laudalta Twilightin. -This is only my opinion-

Pakko mainita, että mieleni pintaan pulpahti (aivosolut tomivat siis vielä) eräs toinen kirja, jossa myös tuittupäinen ja temperamenttinen päähenkilö. Vuosia sitten eräs kirjastovirkailija suositteli luettavaksi Anni Polvan Otan sinut, Äkäpussi!, jonka tietenkin luin ja hauskassa seurassa sainkin sitten viettää aikaa.

Ei napannut!

Joskus vastaan tulee sellaisia tarinoita, että ne vain tök-tök-tökkii. Tarina ei  osu  eikä uppoa mieleen.

Stiefvater Maggie, joka on kirjoittanut ihanan tarinan Gracesta ja ihmissusista (Väristys on trilogian ensimmäinen osa) julkaisi tässä taannoin kirjan nimeltä The Scorpio Races/Dödsritten. Suomennos tuosta ruotsinkielisestä versiosta voisi olla vaikkapa : Kuolemanratsastus.
En ole kovinkaan kiinnostunut hevoskirjallisuudesta, se aika on mennyt minulta jo ohi, mutta kirjaa suosittelen nille, jotka harrastavat ratsastusta ja hevoskirjallisuutta. Tarina on fantasiapohjainen ja kertoo tavallisten hevosten lisäksi erikoisemmasta hevoslajista. Tämä hevoslaji asuu meressä, tyrskyvien aaltojen alla, mutta joka syksy nämä hevoset nousevat rantaan ja joka kerta heidät pyydystetään ja myydään eteenpäin kilpailijoille, jotka osallistuvat syksyn kuolemanratsastuskilapiluun. Miksi kilpailulla tällainen nimi? No, nämä vesihevoset eivät ole säyseitä ihmisiä rakastavia eläimiä, vaan verenhimoisia, vaarallisia. Terävät pitkät hampaat ja vauhti kuin nopeimmalla , tuulella nämä hevoset pyydystyvät lihaa, tuoretta lihaa ja näillä hevosilla ihmispoloiset ratsastavat henkensä edestä, voittaaksen kilpailun....

Oliko se sitten siinä. Noup. Tarinan keskellä temmeltää poika ja tyttö, jotka rakastuvat toisiinsa. Ja tässä olikin tarinan pääkohdat.

Toinen kirja, jonka luin selaillen sen takia etten ollut siitä kamalasti kiinnostunut, oli aikuisille suunnattu kaunokirja nimeltä Hello Kitty must die. Jep! Juuri näin. Kirjan nimen takia minun oli ihan pakko tutkia mistä tarina kertoo. Kirjailija tarinan takana on Angela S Choi ja hän on rohkeasti kirjoittanut erotiikasta, mutta myös murhasta, sinisilmäisyydestä ja immenkalvosta. Tarina alkaa näin,,tämä siis käännnös: Kaikki alkoi siitä, kun huomasin  että minulta puuttuu immenkalvo. Viikko ennen kuin täytyin 28 vuotta päätin antaa neitsyydelleni hyvästit ja.... Joten se siitä...teksti muuttui niin uskaliaaksi, että taidan jättää käännöksen tuohon. No, hän päättää käydä gynellä ihmettelemässä puuttuvaa immenkalvoa ja tapaa sielä yllättäen tutun lääkärin. Lääkäri on tuttu hänen lapsuudestaan. Sitä hän ei tiennyt, että tämä tuttu olikin vaarallinen.

Voi olla, että muutaman kuukauden päästä yritän uudestan lukaista nämä tarinat,,,jos vaikka silloin nappais'