Näytetään tekstit, joissa on tunniste Becca Fitzpatrick. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Becca Fitzpatrick. Näytä kaikki tekstit

maanantai 1. huhtikuuta 2013

David Safier : Happy Family/Pääsiäismaraton 2 a



Huono karma -nimisen kirjan luettuani, toivoin tästäkin tarinasta samanlaista nauruhermoja kutittavaa makustelua, eikä tarina pettänyt minua. Kirjailija on uskollinen omalle tyylilleen ja toivottavasti pysyy sellaisena ;) Parhaillaankin hymyilen, kun mietin tarinan parhaita kohtia, jossa seikkailee epätoivonen perhe onneaan etsien.
Emma-äiti omistaa pienen lastenkirjakaupan, joka ei menesty. Pulju on pian suljettava, mikäli ei tapahdu jotain todella superia. Ja niinhän siinä sitten käy, että entinen ystävä astelee sisään kauppaan pelastavana enkelinä ja kutsuu koko perheen Stephenie Meyerin naamiasijuhliin. Kirjakauppiaana Emma ei halunnut menettää mahdollisuuttaan kohdata Twilight-sarjan kirjoittajaa. Perheen muut jäsenet eivät innostu koko asiasta, mutta Emma pakottaa kaikki mukaan juhliin, johon pitää pukeutua asiaankuuluvasti.
Juhlissa he kuitenkin tajuavat mokanneensa ja nolouden kourissa poistuvat kuvioista. Seikkailu alkaa kun he kohtaavat Baba Gagan, joka langettaa heidään ylleen kirouksen. Miksi? no, lukekaahan ;)
Äidistä tulee vampyyri, joka janoaa verta, kohtaa oikean Draculan ja joutuu tämän pauloihin.
Isästä tulee kunnon vanha Frankenstein, joka on vahva kuin vahvin supermies ja puhuu, no Frankenstein kieltä...umf,,ufta jne.
Fee-tyttäresta tulee muumio, joka osaa hypnotisoida kaikki palvelemaan itseään, rakastuu Imhotepin ja muuttuu hiekkamyrskyksi ja Max-pojasta tulee ihsmissusi, joka ei hmmm, olekaan rohkea susi.

Kaiken taustalla löytyy siis Baba Jaga, jota koko perhe lähtee jahtamaan saadakseen elämänsä takaisin. Tehtävä on  kuitenkin vaativampaa mitä he alussa luulivat. Perheenjäseneiden keskeiset jännitteet työntävät heidät vain kauemmas toisistaan. Äiti-tytär, äiti-poika, vaimo-mies suhde on paljon huonommassa jamassa, kuin aluksi luullaan. Men en gnytta humor var med hela tiden. Skratt...
Ainoastaan aidon rakkauden osoitus palauttaisi heidät takaisin entiselleen. Tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäisenä perheen mielessä, kun he lähtivät takaa-ajoon. Baba Jaga oli saatava kiinni. Hinnalla millä hyvänsä....

...Ilmalentoni päättyi täsmälleen Baba Jagan kohdalle. Kun hän huomasi minut, oli jo liian myöhäsitä hypähtää sivuun. "Paskaiset marjat!" hän huusi. Ehdin vielä huuta: "Se on ´paskan marjat, senkin dyslektikko!" ennen kuin paiskaudun hänen päälleen. Se teki mielettömän kipeää, mutta noitaan kaikesta päätellen vielä enemmän kuin minuun. Hän menetti tajuntansa, ja seuraavassa silmänräpäyksessä ympärillemme aloi sataa elottomia vahanukkeja...
Kiinniotto onnistui, jey for that!. Ja Noita "tietenkin" lupasi hoitaa asiat ennalleen. Älkää kuitenkaan luottako noitaan! Seuraavaksi he heräävät paahtavan auringon alla ja tajuavat joutuneensa Egyptiin.
Draculalla on myös "sormet" pelissä. Ainoa tavoite on saada Emma itselleen ja nyt se on helpompaa kuin koskaan. Hän noukkisisi Emman aavikolta kuin kuivuneen rypäleen...

Becca Fitzpatrick: Änglarnas kamp
Änglarnas kamp läste jag på finska. Den avlustande delen om Nora och Patch läste även min dotter. Hon tyckte att hela serien var superbra. Nu vill hon ha mera..hon är törstig, den flickan.
Patch, den fallna ängeln, som efer att ha blivit en skyddsängeln förlorade återigen sina vingar, nu för att rädda Nora från sin biologiska pappa, som är den Svarta handen. Det som irriterade mig mest i berättelsen var, hur Nora hela tiden ifrågasatte Paths kärlek för henne.



sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Påskmaraton, del 1/Pääsiäismaratoni, osa 1

Under påsken har man väl tid att läsa, eller hur? I alla fall har man en bra orsak till att låta bli att städa.
Jag har en lästävling med min äldsta dotter, men hon har ingen aning om vad jag håller på med. Ti-hih för det;)
Det är alltid härligt att smygtitta på unga, som blir uppätna av en berättelse. Dom hör och ser ingenting, det är bara boken som gäller. Mina två söner som inte är speciellt lästokiga,  läste för en tid sen Delikouras Nörtti -New game  boken och den var, enligt deras tycke, "skitbra". Och en bokpratare fick min yngste son att t.o.m läsa den långa bokserien om stridiga katter, som Erin Hunter har skrivit. Något som jag misslyckades med. Ett stort tack till bokprataren Mervi! Min yngste dotter  läser också lika glupskt böcker som sin storasyster. Som bäst läser hon berättelsen om systrarna Baudelaires olycksaliga liv av Lemony Snickets.

Pääsiäisenä on aikaa lukemiseen, eikö vaan! Ainakin on hyvä tekosyy jättää siivoamiset tuonnemmaksi. Minulla on lukukilpailu vanhemman tyttäreni kanssa, mutta hänellä ei ole aavistustakaan mihin olen ottanut hänet mukaan. Hihih, sille asialle ;)
Välillä tulee salaa katseltua nuorten lukemista ja se onkin mitä ihaninta salakatselua. Kuulo ja näkö on niin keskittynyttä, ettei pommikaan saisi heitä herätettyä takaisin todellisuuteen. Tarina vie kuin pässiä narussa. Minun kaksi, ei niin lukemaan innostunutta, poikaa ihastui Delikouraksen Nörtti - New game -nimiseen kirjan. Heidän mielipiteensä kirjasta oli, että kirja oli aivan "sikahyvä". Ja paikallinen kirjavinkkari sai vinkattua kuopukselleni yhden
kissasarjan, jonka Erin Hunter on kirjoittanut. (Poikani ei lotkauttanut korvaansa, kun vinkkasin hänelle kyseistä sarjaa.) Suurkiitos Merville, kun koukutit hänet. kjähkjäh...
Nuorin tyttäreni lukee parhaillaan Snicket Lemonyn Surkeiden sattumusten sarjaa ja on yhtä innokas lukemaan kirjoja kuin  isosiskonsa.

Jag  har hunnit läsa 3 böcker, men min snart 16-åriga dotter har  fått ikapp mig :) När hon börjar läsa, får man inte stopp på henne. Inte då, när man har bokpratat massor bra böcker åt henne. Hon har redan läst Salla Simukkas Röd som blod (finns tyvärr inte på svenska)och som bäst läser hon sista avsnittet om Nora och Path, som Becca Fitzpatrick har skrivit. Första delen, Fallen ängeln, läste hon ifjol. Jag gav en liten bokrecension om den, för hon blandade berättelsen med Everymore, som är skriven av Alyson Noel. Everymore är första delen till bokserien De odödliga.
Olen kahden päivän aikana lukenut kolme kirjaa, mutta  melkein 16-vuotias tyttäreni on saanut minut jo kiinni. Kun hän aloittaa lukemisen, aika menettää merkityksensä.
Tarinaan koukuttaminen on helppoa, koska meillä on sama kirjamaku! Hän on jo lukenut Salla Simukan Punainen kuin veri ja parhaillaan hän lukee viimeistä osaa  Becca Fitzpatrickin kirjoittamasta sarjasta. Ensimmäisen osan hän luki jo viime vuonna, joten jouduin antamaan hänelle pienen kirjaesittelyn ensimmäisestä osasta, koska hän sekoitti tarinan Alyson Noelin Kuolemattomat sarjan ensimmäisen osaan. (Punaiset tulppaanit)

En bokrecension om Noras och Paths kärlek ger jag inte, men hallå! Missa inte slutet! Änglarnas kamp är värd att läsa. In till det sista visste jag att dom skulle få varandra. Och känslorna som man fick läsa mellan raderna var något, som man kan bara drömma om. Tillbaka till vardagen alltså...Suck..
En kirjoita kirjaesittelyä Noran ja Pathin rakkaudesta. Lukekaa kuitenkin  sarjan viimeinen osa Loppusointu, jos olette lukeneet kolme ensimmäistä osaa.
Tiesin, että he saavat toisensa ja tunteet, joita pääsin kokemaan rivien välistä, oli jotain niin kaunista, että niistä voi vain uneksia. Takaisin arkeen...huokaus..



Jos eilen oli Lankalauantai, mikä päivä tänään on?



Päivityspostaus 4.8.2014: Salla Simukan trilogia avausosa löytyy nyt ruotsiksi: Röd som blod,