Påskmaraton, del 1/Pääsiäismaratoni, osa 1

Under påsken har man väl tid att läsa, eller hur? I alla fall har man en bra orsak till att låta bli att städa.
Jag har en lästävling med min äldsta dotter, men hon har ingen aning om vad jag håller på med. Ti-hih för det;)
Det är alltid härligt att smygtitta på unga, som blir uppätna av en berättelse. Dom hör och ser ingenting, det är bara boken som gäller. Mina två söner som inte är speciellt lästokiga,  läste för en tid sen Delikouras Nörtti -New game  boken och den var, enligt deras tycke, "skitbra". Och en bokpratare fick min yngste son att t.o.m läsa den långa bokserien om stridiga katter, som Erin Hunter har skrivit. Något som jag misslyckades med. Ett stort tack till bokprataren Mervi! Min yngste dotter  läser också lika glupskt böcker som sin storasyster. Som bäst läser hon berättelsen om systrarna Baudelaires olycksaliga liv av Lemony Snickets.

Pääsiäisenä on aikaa lukemiseen, eikö vaan! Ainakin on hyvä tekosyy jättää siivoamiset tuonnemmaksi. Minulla on lukukilpailu vanhemman tyttäreni kanssa, mutta hänellä ei ole aavistustakaan mihin olen ottanut hänet mukaan. Hihih, sille asialle ;)
Välillä tulee salaa katseltua nuorten lukemista ja se onkin mitä ihaninta salakatselua. Kuulo ja näkö on niin keskittynyttä, ettei pommikaan saisi heitä herätettyä takaisin todellisuuteen. Tarina vie kuin pässiä narussa. Minun kaksi, ei niin lukemaan innostunutta, poikaa ihastui Delikouraksen Nörtti - New game -nimiseen kirjan. Heidän mielipiteensä kirjasta oli, että kirja oli aivan "sikahyvä". Ja paikallinen kirjavinkkari sai vinkattua kuopukselleni yhden
kissasarjan, jonka Erin Hunter on kirjoittanut. (Poikani ei lotkauttanut korvaansa, kun vinkkasin hänelle kyseistä sarjaa.) Suurkiitos Merville, kun koukutit hänet. kjähkjäh...
Nuorin tyttäreni lukee parhaillaan Snicket Lemonyn Surkeiden sattumusten sarjaa ja on yhtä innokas lukemaan kirjoja kuin  isosiskonsa.

Jag  har hunnit läsa 3 böcker, men min snart 16-åriga dotter har  fått ikapp mig :) När hon börjar läsa, får man inte stopp på henne. Inte då, när man har bokpratat massor bra böcker åt henne. Hon har redan läst Salla Simukkas Röd som blod (finns tyvärr inte på svenska)och som bäst läser hon sista avsnittet om Nora och Path, som Becca Fitzpatrick har skrivit. Första delen, Fallen ängeln, läste hon ifjol. Jag gav en liten bokrecension om den, för hon blandade berättelsen med Everymore, som är skriven av Alyson Noel. Everymore är första delen till bokserien De odödliga.
Olen kahden päivän aikana lukenut kolme kirjaa, mutta  melkein 16-vuotias tyttäreni on saanut minut jo kiinni. Kun hän aloittaa lukemisen, aika menettää merkityksensä.
Tarinaan koukuttaminen on helppoa, koska meillä on sama kirjamaku! Hän on jo lukenut Salla Simukan Punainen kuin veri ja parhaillaan hän lukee viimeistä osaa  Becca Fitzpatrickin kirjoittamasta sarjasta. Ensimmäisen osan hän luki jo viime vuonna, joten jouduin antamaan hänelle pienen kirjaesittelyn ensimmäisestä osasta, koska hän sekoitti tarinan Alyson Noelin Kuolemattomat sarjan ensimmäisen osaan. (Punaiset tulppaanit)

En bokrecension om Noras och Paths kärlek ger jag inte, men hallå! Missa inte slutet! Änglarnas kamp är värd att läsa. In till det sista visste jag att dom skulle få varandra. Och känslorna som man fick läsa mellan raderna var något, som man kan bara drömma om. Tillbaka till vardagen alltså...Suck..
En kirjoita kirjaesittelyä Noran ja Pathin rakkaudesta. Lukekaa kuitenkin  sarjan viimeinen osa Loppusointu, jos olette lukeneet kolme ensimmäistä osaa.
Tiesin, että he saavat toisensa ja tunteet, joita pääsin kokemaan rivien välistä, oli jotain niin kaunista, että niistä voi vain uneksia. Takaisin arkeen...huokaus..



Jos eilen oli Lankalauantai, mikä päivä tänään on?



Päivityspostaus 4.8.2014: Salla Simukan trilogia avausosa löytyy nyt ruotsiksi: Röd som blod,

David, Levithan : Every day

Makuaistit valloillaan, kun pääsin tutustumaan uuteen tarinaan. Kirjan luin ruotsiksi, koska sitä ei ole suomeksi saatavana. Jädrar! No, onneksi ruotsi sujuu minulta yhtä hyvin kuin suomenkielikin. Kiitos niistä Ruotsissa vietetyistä vuosista. Kunpa tämä suomenkielikin taittuisi yhtä hyvin kuin ruotsinkieli. Tai päinvastoin. Joskus en osaa kumpaakaan kieltä. Språåkan silloin suomea ja ruotsia sekaisin. Saanpas ainakin kansalaiset hämmennyksiin.
David Levithanin kirjan, Jag. En, löysin ruosinkielisestä kirjablogista ja tein tikkana varauksen teokseen.

Jag. En on kertomus 16-vuotias pojasta, joka vaeltaa kehosta toiseen, päivästä toiseen. Hänellä on siis paljon kokemuksia ihmisistä. Joka aamu En herää uudessa kehossa. Joka aamu hänen pitää selvittää, kuka hän on ja minkälainen elämä kehon omistajalla on. Hurrrrjan mielenkiintoista!!. En, jonka nimi voisi suomeksi olla vaikkapa Eräs, on vaeltanut kehosta kehoon koko ikänsä. Hänellä ei ole muusta elämästä tietoakaan. Hän on tyytyväinen olotilaansa ja kokee olevansa onnenpekka, kun pääsee näkemään miten erilaista, mutta kuitenkin samanlaista elämää ihmiset elävät. Eräänä aamuna hän herää taas uudessa kehossa. Pojan, jonka kehon hän on vallanut, seurustelee tytön kanssa, jota  kohtelee kaltoin. Sen Eräs huomaa lukiessaan omistajan Justinin muistoja ja tytön kasvoja. Tarinan lähtökohdat suuren rakkauteen alkaa heti kirjan alussa, kun Eräs huomaa rakastuneensa Rhiannoon. Hän haluaisi jättää jotain muistoja itsestään tytölle, mutta ei voi, eikä saa. Kun hän seuraavan aamuna herää toisessa kehossa, hän tekee elämänsä virheen, kun jättää omat muistot kehon omistajan muistoon. Hänen perään lähdetään. Tästä en tämän enempää paljasta ;)
Hän saa kuitenkin kerrotuksi Rhiannonille kuka hän on ja että hän rakastaa tyttöä. Rhiannon ei meinaa millään uskoa, mutta lopulta kun Eräs saa todistettua olevansa olemassa, hän uskoo. Rhiannon tunteet ailahtelevat vastaan ja puolesta. Voiko, pystyykö hän antamaana vastarakkautta ihmiselle, jonka kasvot ja keho muuttuvat jonkun toiseksi joka päivä? Eräs on luottavainen. Hän luottaa siihen, että hän löytää vastauksen kaikkeen. Ja kun hän sen lopulta  löytää on tarina päättynyt. Mitenkä kävi suuren rakkauden?
Lukekaa, jos ei ruotsiksi niin ainakin englanniksi, Every Day.


Tarina oli herkkä, yhtä herkkä kuin Mozartin Pianokonsertto nro 21 C-duuri, jonka esimieheni minulle vinkkais! Kuunelkaa ihmeessä. ;)
Levithan osaa koskettaa lukijoita monella eri tavalla. En ole lukenut hänen muita kirjoja, mutta blogiarvostelujen perusteella voisin sanoa, että hän on rohkea kirjailija.

Ja sitten muita juttuja!
Minulla on kaksi ilmaislippua Finnkinoon ja olen jo viikon verran pähkäillyt minkä alla mainituista elokuvista valitsisin katsottavakasi....
The Host

Warm Bodies

Mahtava Oz

Pilvikartasto

Tervetuloa niin uudet lukijat kuin vanhatkin. Kiva kun olen taas saanut  muutaman uuden lukijan blogiini. Josko saisin kymmenen täyteen huhtikuussa!
Hyvää pääsiäistä!
Kun tulee pääsiäinen, niin silloin alkaa kevät.
Pienet kissat valkoisina pajuun kiipeilevät.
Muutakin on kummaa; Kukko helttapäinen munii munat koreat, kun on pääsiäinen - Aale Tynni-

 artist unknown

Salla Simukka : Punainen kuin veri

"Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään"
Salla Simukan kirjoja olen yrittänyt lukea, mutta en ole saanut niihin otetta.. Jäljellä ja Toisaalla -nimiset kirjat jäivät yöpöydälleni nuokkumaan, mutta tämä hänen viimeisin kirjansa "Punainen kuin veri", hotki minut yhdellä suuhaukulla. Kellon viisarit menettivät merkityksensä, kun yön pimeinä tunteina antauduin tarinan vietäväksi. Se lumosi minut salaperäisellä hunnulla, joka kasvatti nälkääni, uteliaisuuttani ja kärsimättömyyttäni. Milloin tulee sarjan toinen ja kolmas osa? Olen jäänyt koukkuun, olen kirjaholisti, lukuholistiriippuvainen. Miten käy Lumikin? Milloin saan pääruokaa ja jälkiruokaa,,olen vielä nälkäinen.


Tarina alku on heti mielenkiintoinen. Valkoista ympärillä ja valkoisen keskellä punaista, joka pikkuhiljaa levittää lonkeroitaan ympärilleen. Kuka on kuollut? 20-vuotias Natalia Smirnova makaa kuolleena lumihangessa. Hän on kuollut rahakassin takia, jonka oli yrittänyt anastaa.

Kolme opiskelijaa on juhlinnan timmellyksessä löytänyt rahakassin pihalta. Heillä ei ole aavistusta  mistä rahakassi on sinne tupsahtanut, mutta pestä ne täytyy. Verisiä rahoja ei voi  käyttää..

Lumikki on lukioikäinen tyttö, joka asuu pienessä yksiössä kaukana vanhemmista. Yksiön kalustus on karua, mutta se ei haittaa Lumikkia. Väliaikainen pysähdys ei kaipaa enempää koristelua. Lumikki on paljon omissa oloissa, ei ole ystäviä, ei kaipaa niitä. Hän on hiljainen ja salaperäinen tyttö, joka ei salaisuuksiaan paljasta edes lukijalle. Antaa vain vihjeitä, jostakin....
Hän näkee setelit koulun pimiössä, ne roikkuu narulla . Sielä haisee,,kamalalle. Koulupäivän jälkeen uteliaisuus käy ylitsepääsemättömäksi ja hänen on pakko käydä uudestaan pimiössä. Mutta setelit ovat poissa.
Hän varjostaa kolmea opiskelijaa, Kasperia, Tuukkaa ja Elisaa ja kuulee heidän puhuvan juhlista ja rahoista, jää kiinnin kuuntelusta ja lupaa olla hiljaa asiasta.
Elisa soittaa kuitenkin hänelle ja pyytää apua. Hän haluaa tavata Lumikin. Kokee, että Lumikki voisi ehkä jopa auttaa heitä. Hän haluaisi viedä rahat poliisilaitokselle, mutta pojat eivät tähän suostu.
Rahat olivat jostain syystä joutuneet/heitetty  heidän puutarhaansa ja Elisa haluaa tietää miksi.
Kun Lumikki lähtee tonkimaan juttua, selviää hänelle että Elisan isä, joka on poliisi, touhuaa jotain hämärää. Sitten alkaakin tapahtumat vyörymään.... Lumikillä on edessä eräs erittäin uhkarohkea keikka. Kun hän pakostakin joutuu piiloutumaan pakastimeen ja tajuaa joutuneensa kylmääkin kylmempää pulaan, on otettava hyvät keinot  käyttöön, vai jääkö hän pakastimeen? Nukkumaan ikuista Lumikin unta?....

"Olipa kerran tyttö, joka ei pelännyt".
Tyttö juokse niin kuin juoksevat ne, jotka eivät pelkää kaatuvansa. Hänen pienet, vikkeltä ja vahvat jlkansa kiisivät yli kivien ja kantojen. Hän tunsi jalkapohjissaan upottavat sammaleet, auringossa lämmenneen hiekan, pistelevät kuusennneulaset, aamukasteisen nurmikon. Hän luotti siihen, että jalat kantaisivat hänet minee tahansa hän tahtoisi mennä. ..............................
Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään.

Sadut eivät ala näin. Näin alkavat toisenlaiset, synkemmät tarinat" 

Sonya, Sones : One of those hideous book where the mother dies

En sån där vidrig bok där mamma dör

Hmm,, voisin sanoa että, löytämäni kirjailija osasi maustaa lukuhermojani kirjoitustyylillään. Teksti oli helppoa, lyhyttä ja kuitenkin niin täynnä sanomaa ilosta ja kaihosta, että parhaimmat kohdat sai minunkin suupieleni kohoamaan.

Rubyn äiti on siis jo kuollut kun tarina alkaa. Tarina oikeastaan alkaa sillä, että Ruby istuu lentokoneessa matkalla isänsä luokse, jota ei ole koskaan tavannut. Isä hylkäsi heidät jo ennenkuin Ruby oli syntynyt. Isä on maailmankuulu näytteilijä Whip Logan.

Ruby on siis  matkalla isänsä luokse Kaliforniaan, jossa ei ole koskaan käynyt. Tavallinen tyttö kohtaa suunnattoman mullistuksen astuessaan ensimmäistä kertaa uuteen kotiinsa. Hänellä on oma iso huone, juuri sellainen josta on aina unelmoinut. Kaiken lisäksi heidän naapurissa asuu Gwyneth Paltrow, joka käy silloin tällöin kylässä. Ruby tekee kaikkensa ettei vaan viihdy. Hän keksii erilaisia syitä olla pitämättä paikasta tai isästään. Hän kaipaa ystäviään ja ikävöi poikaystävää, joka on tulossa Kiitospäiväksi kylään.

Tyttären ja isän suhde ei ole mitenkään ruusuilla tanssimista. Isä yrittää tehdä kaikkensa, jotta olisi mieliksi tyttärelleen, kun taas tytär tekee kaikkensa, jotta tilanne pysyisi päivästä toiseen yhtä masentavana.  Ainoat valonpilkahdukset on chattaillu ystävän ja poikaystävän kanssa. Tarina saa lisäsävyä, kun pääsee lukemaan Rubyn lähettämiä kirjeitä haudan taakse asuvalle äidilleen.

Asiat tosin mutkistuvat ja muuttuu vähän ilkeäksikin, kun hän tajua parhaan ystävänsä ryöstäneen poikaystävänsä. Samalla kun Ruby totetaa menettäneensä sekä parhaan ystävänsä että poikaystävänsä, hän toteaa viihtyvänsä enemmän ja enemmän uudessa kodissaan ja uusista ystävistään,, etenkin eräs poika saa hänen jalat veteliksi.

Lomaillessa on se vika, että  illat venyvät aivan liian pitkiksi, ainakin silloin kun on hyvä kirja nenän edessä. Eilen tein tyttöjen kanssa matkan Vantaan Jumboon laukussani mukana kirja. Siinä missä tytöt silmäilivät vaatteita, minä asetuin mukavasti tuolille otin kirjan esille ja ryhdyin lukemaan tarinaa. Kun tytöt olivat saaneet Jumbosta tarpeekseen oli kolme tuntia ehtinyt vain kulua. Ei muuta kuin matka kotiinpäin hanat auki,, ei vaineskaan,, mutta kotona kiiruhdin lukulamppuni alle ja jatkoin lukemista ja taas lukemista. Kun sain luettua läpi Jenny Hanin It's not summer without you, oli pakko aloittaa lukemaan We'll always have summer. Näistä kahdesta kirjasta kirjoitan myöhemmin.

Julie Bertagna : Exodus

12.3.2013
Lomalla käytiin sukuloimassa Korsnäsissä. Sohvalla löhöämisen lisäksi päiväohjelmaan kuului paikalliseen kirjastoon tutustuminen. Enkä tietenkään saanut pidettyä sormiani kurissa. Hipelöinti tuotti tulosta ja tyytyväisin mielin astelin ulos kirjastosta pino kirjoja kainalossa. Nyt mietin täällä kotonani, että mitenkä palautus? Huh, se jää nähtäväksi.

Tarina, jota aloin lukea matkalla kotiinpäin, sijoittuu vuoteen 2099 ja 2100. Entinen maailma on uponnut napajäiden sulattua ja enää on yksi Wing -niminen saari jäljellä. Tai siinä uskossa ovat saaren asukkaatt. Mara on 15-vuotias tyttö ja asuu perheensä kanssa saaressa, joka on merenpinnan nousun takia pienentynyt. Elintila pienenee entisestään ja kovat myrskyt pitävät asukkaat sisätiloissa monta kuukautta. Viimeisin myrsky oli pahempi kuin edelliset ja ihmiset katsovat surullisin ilmein merenpinnan nousua. Alempanan asuvat ihmiset ovat menettäneet kotinsa ja jotkut jopa henkensä. Saaren vanhin on yrittänyt puhua asukkaille toisesta paikasta. Paikasta, jossa ihmiset asuvat taivaskaupungeissa, pilvien toisella puolella, mutta asukkaat eivät usko häntä. He uskovat olevansa maailman viimeiset ihmiset, eivätkä halua luopua saarestaan. Lopulta kun pieni pala saarta on enää jäljellä astuu Mara asukkaiden eteen, ja kertoo uskovansa saaren vanhinta ja ilmoittaa lähtevänsä. Mukaan voi tulla ne jotka haluavat. Kukaan ei tiedä, mutta Maralla on laite vanhasta maailmasta. Laitteen kautta hän on päässyt tutustumaan kuolleeseen virtuaalimaailmaan, Solukkoon. Sieltä hän on löytänyt tietoa maailmoista, jotka sijaitsevat merenpinnan yläpuolella. Hän  on kohdannut  sielä  ketun, jolta on pyytänyt apua. Kettu on antanut hänelle kordinaatit.

Veneisiin astuu ne, jotka ovat päättäneet seurata Maraa. Vahingossa Maran vanhemmat lähtevät jo aikasemmalla kyydillä, eikä Mara ehdi kyytiin. Maraa joutuu toiseen veneeseen. Matka on rankka ja kun he lopulta löytävät kaupungin, jota korkeat muurit ympäröivät, on Mara epätoivonen. Missä vanhemmat? Miksi muurit ympäröivät kaupunkia? Miksei ihmisiä päästetä muurin toiselle puolelle? Näky on järkyttävä. Muurin ympärille on noussut pakolaisleirejä. Kenellekään ei ole mahdollisuuksia päästä sisäpuolelle. Muurin portteja vahditaan asein ja se, joka uskaltaa lähestyä ortteja ammuttaan. Ei ole ruokaa, ei vettä. Tämäkö on heidän loppunsa? ....Ei ole. Mara päättää jollakin tavoin siirtyä muurin toiselle puolelle, apua hän saa muurin sisältä. Muurin toisella puolella hän näkee..........

Tarina oli oikeastaan todella hyvä! Mara on kovanahkainen tyttö, joka sinnikkäästi taistelee ihmisyyden puolesta, omiensa puolesta. Tarinassa kohtasin aina vain uusia käänteitä, jotka hyvin sopivat yhteen edelliseen tapahtumaan. Juuri kun tuli sellainen olo, että tässäkö tämä, tarina sai uuden käänteen. Ja tottahan toki tässä tarinassa tyttö kohtaa pojan ja ihastus on taattua :).  Seikkailutarinan toinen osa  Zennith odottaa kirjahyllyssä,, wuhuu!

Exodus suom. 2. Mooseksen kirja, exodus suom. pakolaisuus, maastalähtö

Tämä tarina kutitti lukunystyröitäni.

A Book, books, kirja, kirjat

Uusi blogiosoitteeni on: http://storyguzzler.blogspot.fi/
Viikon Makro-Tex : Book/Kirja

Olen kirjojen suurkuluttaja, ei menee päivääkään ettenkö hivelisi kirjan kantta tai lukisi tarinaa. Mulla on jonkinlainen addiktio kirjoihin, jonka takia vietän välillä holistisia kausia kirjojen parissa.

Sanotaan, että kirja on ystävistä parhain, jo-o pitää joissakin suhteissa paikkaansa. Tämä ystävä on vähän niin kuin lisämauste arkipäivän iloihin ja suruihin. Kirja ottaa sut aina avosylin vastaan, ei välitä vaikka olet aamunutussa, hiukset pörhöllään tai iltanutussa yömyöhään. Eikä kirja koskaan loukkaannu, jos sä ykskaks päätätkin poistua viereltä sanomatta mitään. Ystävänä kirja tarjoaa sulle monta huikeaa fantastista matkaa eri maailmoihin. Kirja tarjoaa sulle mahdollisuuden päästä pois arjen pyörästä ja rentoutumaan muualle.
PS. Rakkaat olemassa olevat hullut ihmisystäväni, kiitos kun tekin olette olemassa :D

Usein olen nähnyt kirjablogimaailmassa kuvia, joissa näkyy kirjojen selkäkannet. Niistä on koottu joku runo tai pieni tarina, joten päätin koota omani teille ;)

Vedeeran taru                                                      Tässä viimeisin kirja, joka on lukulampun alla mua

                                                                          valvottanut. Ja täytyy sanoa, että tarina sai mut

Toisen taivaan alla,                                               sanattomaksi. Pitkiin aikoihin en ole päässyt 

kaukana omalta maalta,                                         maistamaan näin herkullista tarinaa, jota olen vielä

(matkasi) vaarallisilla teillä,                                    lukemisenkin jälkeen makustellut

karkumatka(lla) kesytön                                        Hurrahuudot suomalaiselle kirjallisuudelle!

valkoinen kirahvi,

(jolla) taivas taskussa 

(ja) lainakengissä.

 

     "If you have a garden and a library,                            Kirjan sivut on työkaverini taitellut :)

     you have everything you need"                                   Näettekö kirjaimet? Saatteko niistä sanan? 

     -Ciceron                                                                  Mikä se on?

Richard, Matheson : Olen legenda

2.3.2013
Hieman erilaista vampyyrikirjallisuutta kera kauhun. Luulin tarinaa paljon nuoremmaksi, mutta sehän olikin vanhempi, melkein 60 vuotta :). Pääsin siis lukemaan klassikkoa! Vuonna 1954 julkaisusta tarinasta tehtiin suomennos vasta 2007. Tai siis, minä en ainakaan löytänyt vanhempaa suomennosta. 

Robert edustaa ihmiskunnan viimeistä ihmistä, ja jokapäivänen henkiinjäämistaistelu on hänelle jo rutiinia. Maailman muutti vitsaus, joka eteni nopeasi maailmalla hyttysten ja hirmumyrskyjen kanssa. Robertin vaimo ja tytär kuoli bakteriaan, mutta hän on jostain syystä selvinnyt. Ihmisistä on tullut zombievampyyreita, jotka päivisin piileskelevät pimeässä, mutta öisin saapuvat Robertin talon eteen janoten hänen vertaan. Robert on osannut suojautua hyvin vampyyreilta valkosipuleilla, luodeilla ja vaarnoilla.

Aina päivisin Robert ajelee autollaan ympäri kaupunki etsien itselleen materiaalia vaarnoihin, samalla kun metsästää näitä nukkuvia vampyyreja saadakseen ne pois päiviltä.  Juomaryyppyjensä välissä hän yrittää selvittää taudin aiheuttajaa keräämällä tietoja vampyyrista, jonka hän on vanginnut. Hän on kuitenkin tavallinen kaduntallaaja, eikä mikään tiedemes, joka osaisi tuosta noin vain  kehittää vastalääkkeen.

Eräänä päivänä, vuosia taudin puhkeamisen jälkeen, hän kohtaa kauupungilla kävelevän ihmisen, jonka hän väkipakolla vie taloonsa. Talossa neljän seinän sisällä, hän haluaa tutkia onko nainen saastunut ja jos on, voisiko hänet parantaa. Nainen antaa hänen tutkia itseään ja Robert ei tajua, että kaikki onkin huijausta, ennenkuin on liian myöhäistä....That's all, good folks :)

Voin hyvinkin kuvitella omavaani samanlaisia tunteita, kuin tällä yksinäisellä ihmisellä, jos olisin maailman viimeinen ihmine ja vieläpä hirviöiden ympäröimänä. 

Kirjasta on tehty elokuva I am a Legend, jossa esiintyy Will Smith. Olen nähnyt elokuvan, ennekuin löysin tämän kirjan. Elokuva ei kulje käsikädessä kirjan tarinan kanssa, mutta elokuvaksi ihan hyvää sci-fiä. 

J.C Burke : The red cardigan

1.3.2013
Evie ei ole sellainen kuin muut. Mitä vanhemmaksi hän tulee sitä enemmän hän ymmärtää ettei kaikki ole hänessä kohdallaan. Hän ei tiedä, että vanhemmat pyrkivät tukahduttamaan hänelle tärkeätä syntymälahjaa.

Selvännäkijänä oleminen ei ole helppoa olla, etenkin kun oma äiti kieltää koko selvännäkijän touhun. Isänäiti, joka on jo kuollut, yritti puhua pojantyttären lahjasta, mutta hänet suljettiin ulkopuolelle.

Evie on siis tukahduttanut taitojaan jo kuusitoista vuotta, kunnes koittaa päivä, joka muuttaa kaiken. Yhden ainoan piirustuksen takia hän joutuu kouluyhteisön hylkäämäksi. Hänestä tulee outo lintu, noita. Ainoastaan paras ystävä Alexa pysyy rinnalla. Äitikin ottaa etäisyyttä.

Viime aikoina, kun hän on yrittänyt piirtää ystävästään luonnosta, on paperiin piirtynyt kuva tuntemattomasta tytöstä ja tämä tyttö siirtyy myös uniin. Tytöllä on jostain oudon syystä hänen punainen takki päällä. Villatakki, jonka isä on vintagekaupasta ostanut hänelle, on hänen lempitakkinsa. Sitten kun hän näkee piirtämänsä kasvot poliisilaitoksen etsintäkuulutusilmoitustaululla havahtuu hän siihen, että tyttö paperilla ja unessa pyytää apua häneltä.

Hän ryhtyy yhteistyöhön poliisien kanssa ja pikkuhiljaa hän tajuaa, että takki jonka hän nyt omistaa on ollut kadonneen tytön. Hän myös ymmärtää, ettei tyttö ole enää elossa. Murhapaikka löytyy ja kirjan lopussa oletin, että murhaajakin jää kiinni. Tarinassa on aukkoja, joihin en löytänyt vastausta. Miten punainen villatakki oli päätynyt Evielle? Liian paljon asioita jäi auki. Miksi tyttö kuoli, kuka oli tekija, miten takki on joutunut toiselle puolelle maata. Ja miski tällä kuolleella tytöllä on miltei samanlainen nimi kuin hänen lapsuuden mielikuvaystävällään???

Kirjan hyvä puoli oli lyhyet kappaleet ja luvut. Huono puoli oli tarinan epäloogisuus. Välillä en todellakan tajunut missä mennään ja kuka olikaan isä ja äiti ja entä se päähenkilö. Liikaa vieraita ihmisiä pyöri ympärillä ja keskeytti ajatustenkulkua.