Justina Robson : Aitoa peliä

Mi-nä nos-tan tas-sut y-lös ja luovutan!
Siirryin välillä lukemaan muita tarinoita, kun en jaksanut keskittyä tähän tarinaan. Sitten taas yritin ja yritin ja taas yritin, mutta lukemisesta ei tullut mitään.
Yksi syy oli varmasti tuo "aina liian myöhään" lukuvalon alla pällistely. Toinen syy kirjakansien sulkemiseen oli teksti.  Kaikki lukeminen ihmevempaimista, useista todellisuuksista, haltijoista, keijukaisista, demoneista, kyborgeista, elemaantalivoimista, ihmisistä, pelistä ja ties mistä, kulutti niin paljon aivoenergiaa että minä olen SE, joka tarvitsee kyborgiosia päähäni :)
Ähkyttää ihan, kun yritin etsiä hukkuneita päähenkilöitä tekstistä, jossa vilisi teknisiä laitteita sekä sanoja, joista en saanut mitään tolkkua. Ja ehhei, en ota sanakirjaa viereeni. Onnittelut hälle, jonka tämän kirjan saa kunnialla koluttua läpi.

Aamulehden kirja-arvostelussa tarinaa kehuttiin leppoisaksi nuorisoromaaniksi.
Oli pakko käydä katsomassa mitä tuo nyt tarkoittaa. Olenko kaikki nämä vuodet ymmärtänyt sanan perimmäisen merkityksen väärin :O. Huokaisin kuitenkin helpotuksesta, kun tietoni ei ollut nyt ihan metsästä. Synonyymit ovat seuraavat: hyväntahtoinen, tyyni, viihtyisä, lupsakka, ystävällinen, sävyisä, lauhkea, rento, joviaali, jouheva. :D
Minä en kokennut tarinaa leppoisaksi nuortenromaaniksi. Pikemminkin uuvuttavaksi romaaniksi, mutta se onkin vain minun mielipiteeni.

Tarina kertoo Lilysta, joka on puoliksi kyborgi. Hänelle annetaan tehtäväksi suojella kuuluisaa rocklaulajaa Zacia, joka on haltija.
Maapallo, joka  tässä tarinassa on nimeltään Otopia, on saanut rinnalleen uusia todellisuuksia, joista ensimmäinen on Zoomenon, elementtien valtakunta. Toinen todellisuus on Alfheim, haltioiden maa. Kolmas todellisuus on Demonia, demoineiden valtakunta.  Viides todellisuus (neljäs on Otopia) on Thanatopia, jossa vain kuoleman läpikäyneet asustavat. Kuudes todellisuus on Faerie, keijujen valtakunta. Seikkailua siis kerrassaan.

Ainiin meinasin ihan unohtaa: Rakkaus heittää myös tässä tarinasssa säteitään ympärilleen. Minä  heittäydyn kuitenkin nyt seuraavan tarinan pariin ja jätän tarinan teille, joille kvanttifysiikka ja hiukkaskiihdytin ja muut ihmevänkyrät ovat tuttuja juttuja ;)


Kirjan takakannessa lukee: Englantilainen scifi-kirjailija Justina Robsonin Aitoa peliä on koukuttava yhdistelmä scifiä, fantasiaa, chick litiä ja agenttiromaania. 

Miten tämä koukuttava tarina koukuttaa nuoria suomalaisia lukijoita? Tarinassa on niin monta erilaista tasoa, että jään mielenkiinnolla odottamaan miten nuoret vastaanottavat kirjan. Vai jääkö se hyllyyn kuten Colin Thompsonin Uusi Eden?