tiistai 30. huhtikuuta 2013

Sophie McKenzie : Girl, missing

Kävin kirjastossa ja löysin itseni taas,,, nuorten osastolta. Ruotsinkielisiä kirjoja on monipuolisesti tarjolla ja kieli pitkänä ja sormet syyhyen lähdin selailemaan hyllyrivejä. Onneksi oli vain pieni kassi  mukana. Repun kanssa olisi tullut hiki otsaan. Nuoret ympärilläni katselivat hieman ihmeissään, kun vanhemman näköinen,, huom: ei oloinen,, naishenkilö innokas ilme kasvoillaan pinoaa kirjoja syliin ja siirtyy melkein innosta vihellellen lainausautomaatin eteen. Tarina ei onneksi ikää katsoo ;)

14-vuotias Lauren lähtee selvittämään parhaan ystävänsä Jamin kanssa mistä on kotoisin.
Hänen vanhemmat adoptoivat hänet, kun hän oli 3-vuotias. Nyt hän on alkanut kyselemään vanhemmilta, ketkä hänen oikeat vanhemmat ovat. Äiti kieltäytyy kertomasta, kun taas isä olisi valmis kertomaan. Äidin vaikutusvalta on kuitenkin suurempi kuin isän.
 Lauren salakuuntelee heitä ja saa kuulla, että äiti on pitänyt joskus aikoinaan päväkirjaa. Päiväkirjassa mainitaan adoptiotoimisto, jonka kautta hänet on adoptoitu. Toimisto on kuitenkin Atlantin toisella puolella ja hänen on jotenkuten saatava perheensä sinne. Hän ehdottaa perheelleen, että he toteuttaisivat pitkään suunnitteilla olevan lomanmatkansa ja kohdemaa olisi Amerikka. Loppumetreillä isä joutuu peruuttamaan omalta osaltaan matkansa.
Suunnitelmat meneei juuri niin kuin nuorukaiset ovat suunnitelleet. Jami pääsee isän tilalle ja Amerikan puolella tämä kaksikko livahtaa omille teilleen. He jättävät Laurenin äidin ja pikkuveljen lentoasemalle ja hyppäävät Marchfieldiin menevään linja-autoon. Marchfieldissä sijaitseva adoptiotoimisto löytyy lopulta ja kun he astuvat sisälle toimistoon, on Laurenin odotukset korkealla. -Kaikki ei kuitenkaan menee niinkuin Strömsössä- voisi sanoa tässä vaiheessa.
Adoptiotoimiston johtaja on paikan päällä, mutta mitään tietoa ei heru häneltä. Nuoret päättävät murtautua yöllä toimistoon, jotta saisivat käsiinsa Laurenin adoptiopaperit.

Tämän jälkeen lähtee tapahtumaketju vyörymään. Kaksikko joutuu vaaraan, kun heille selviää, että Laurenin adoptiopaperit eivät ole kunnossa. Kuka Lauren oikeasti on? Kuka hänet hylkäsi? Mitä äiti salaa? Ja kuka on nainen, jonka kasvot Lauren näkee unissa?
Kaiken vaaran keskellä he kokevat tunteiden mylleryksen, joka syvenee rakkaudeksi.

Kirjan ruotsinnetu nimi vastaa mielestäni parhaiten tarinaa. Ei paljastaa liikaa sisällöstä

Hemligheten: Salaisuus
Girl, missing: Tyttö, kadonnut


maanantai 29. huhtikuuta 2013

Emmy Abrahamsson : Only väg is upp

Only väg is upp poikkeaa taas suuresti niistä kirjoista, joita yleensä luen. Mutta kuten aikaisemmin, niin löysin tämänkin kirjan toisesta blogista ja ajattelin, että mikispä ei,  luetaan nyt tämäkin.
Tarina on... hmmm... viehättävä kertomus opiskelijaelämästä. Voisin hyvin kuvitella, että tästä tarinasta voisi jopa tehdä elokuva. Se kertoo ruotsalaisesta Filippa Karlsson -nimisestä tytöstä, joka lukion jälkeen päättää pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä suureen maailmaan. Lontoo ja teatterikoulu The Royal Drama School on tähtäimessä. Vuokrakämppä tiedossa ja hieman taskurahaa, niin sillähän tämä tyttö pärjää. Sinisilmäisyyden takia joutuu kuitenkin huomaamaan, ettei se maailma niin ruusuinen ole. Kämppä ei ollut sellainen, kuin hän kuvitteli sen olevan ilmoituksen perusteella. -Hän joutuu jakaamaan huoneen toisen tytön kanssa ja vuokraan menee melkein kaikki taskurahat- Töitä ei hevillä saa, kun ei edes ole työkokemusta, mutta uuvuttavan työetsinnän jälkeen hän saa yllättäen itselleen työpaikan konttorista, jossa ei kuitenkaan viihdy.
Uutta asuntoa hän etsii kiivaasti ja löytää kaverin kautta edullisen kämpän, jossa jo entuudestaan asuu kaksi tyttöä. Huone ei ole kaksinen, mutta sänky kelpaa oikein hyvin.
Teatterikoulun pääsykokeet, joita on useampi, ovat tuskallisia, koska hän kokee olevansa aina huonompi kuin muut.  Kaiken lisäksi uusi työpaikka on pääsykokeiden esteenä. Kekseliäänä tyttönä hän keksii keinon päästä niihin.-äiti parka-
Vaikkei Lontoo olekaan mikään Pariisi, hän kohtaa sielä suuren rakkauden. Rakkaus isolla D:llä (Danny) on kuitenkin yhden yön juttu. Philippa kuitenkin sinisilmäisesti uskoo, että poika pian tulee takaisin. Suuri rakkaus osoittautuu roistoksi vailla vertaa.

Hobbitts
Danny, "Lovar du att  inte skratta?"
Filippa lovade dyrt och heligt att inte skratta, avbryta...
"Okej, jag vet att det här låter knäppt, men jag har drömt om dig under dom senaste månaderna
"Va? Har du..."
"Tyst du lovade att inte avbryta. Som sagt, jag vet att det låter galet men jag har drömt om en tjej som såg ut precis som du nästan varje natt under dom senaste tre månaderna. Hon har samma hår som du, det var samma ansikte, hon hade vackra blå ögon, precis som du, och hon var klädd exakt som du är nu. Till och med hennes röst lät som din!"..... Vilken rackare!!

Kirja  nimi on hauska. Only väg is Upp on sekoitus ruotsia ja englantia. Suomeksi se voisi olla vaikkapa Only tie is Ylös. Kirja voitti Augustpriset för barn- och ungdomsböcker  vuonna 2012.

Sen försökte jag läsa boken med titeln Hål i huvudet. Men det blev ingen vart med berättelsen. Jag ögnade snabbt  texten och bestämde miag att inte ägna någon mer tid åt boken.
Följande bok Hemligheten som är skriven av Sophie McKenzie var bra. Till den återkommer jag lite senare:) Nu måste ja rusa till jobbet! Ha en härlig vårdag alla kära läsare!

Nyt minä lähden kipin kapin töihin! Toivotan kaikille lukijoille oikein mukavaa maanantaipäivää!

Lisäys 30.4. Tarinalle löytyy toinen osa : Stjäla the show ( Varastaa the show)

lauantai 27. huhtikuuta 2013

A lame movie? Because of reading the book first?

Nyt on pakko blogata. Olin nimittäin katsomassa leffaa, josta nyt haluan kertoa.
Warm bodies kertoo zombeista, pilke silmäkulmassa Vähän erilaista zombiemeninkiä kuin esim. Walking dead -sarjassa, jossa zombeja räiskitään mielin määrin.
Isaac Marionin Warm bodies -nimisen kirjan luin ruotsiksi jonkin aikaa sitten. Kirjaan törmäsin, kun löysin sattumalta Swedish Zombie -nimisen sivuston. Tarina oli hyvä!
Zombiepoika R rakastuu elävään ja vie hänet asuinaluelleen, joka on lentäkenttä. Asunto, jossa hän asuu ja jonne hän kerää vanhoja tavaroita, on lentokone. Tarinassa kiehtovaa oli se, että nyt pääsin lukemaan tarinaa zombin näkökulmasta. Siitä miten hän rakastuu tyttöön (syömällä tytön poikaystävän aivoja) ja mitä ajatuksia hänellä on tylsistä päivistä, jossa päivät kiertää rullaportaitten ympärillä ylösalasylösalas, kun hän samalla miettii olemassaoloaan: Sanojen tuottaminen on zombeille vaikeaa ja yleensä sanojen perään tulee örinää. -Kirjassa nämä örinät sai minut nauramaan. Leffassa ei senkään edestä- Lentokentällä asustaa myös niitä zombeja, jotka eivät enää muistuta ihmistä, mutta levittävät pelkoa jopa zombiyhteisössä. On siis zombeja ja puolizombeja.
Näihin puolizombeihin on iskeytynyt tauti. Tauti nimeltä itsekkyys, joka syö ihmistä sisältäpäin.

Olin vähän huulet pyöreänä, kun katsoin elokuvaa. "Eikö tässä nyt olisi pitänyt tapahtua niin ja noin" Lopuksi yritin poistaa muistista tarinan, jonka olin lukenut, jottta pystyisin edes jotenkuten nauttimaan elokuvasta. Yritin siis ponnekaasti olla vertaamatta elokuvaa kirjaan. Onnistuinko? Noup.
Mutta toisaalta..... Eihän se elokuva olisi tuonut minulle uusia kokemuksia, jos olisin aina tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuisi. Joten loppujen lopuksi se oli aika hauska leffa. Vai oliko? hmmmm


J.R Ward : Himo

Sain vähän aikaan sitten luettua J.R Wardin Himo -nimisen kirjan, joka on  Langenneet enkelit -sarjan toinen osa. Monta kertaa jäi tämä tarina katkolle. Ei sen takia, että tarina olisi ollut huono, vaan sen takia, kun oli niin monta muuta kirjaa kesken. Koska en heti saanut aikaiseksi kirjoittaa ajatuksia kirjasta, jää tämä selostus vähän tyngäksi.
Pitäisi ottaa kirja käteen ja selata joitakin kohtia jne... Mitä tästä opin? No sen, että muisti pettää ja lukunystyröihin käytetyt mausteet menettää makunsa ajan saatossa ;) Pitää siis lukemisen jälkeen hetijustnyt kirjoittaa kaiken alas.

Suojelusenkelin roolissa toimiva Jim pääsee tällä kertaa suojelemaan henkilöä, jonka tunsi.....Vastassa on demoni, jonka tavoitteena on vain ja ainoastaan päihittää Jim. Muistikuvani mukaan, tämä on eräänlainen peli.

"Enkeli ja demoni käyvät säälittömään kamppailuu toisiaan vastaan.
Isaac Rothe on kovan menneisyyden piinaamaa salaisten erikoisjoukkojen sotilas, jolla on edessään synkkä tulevaisuus. Salamurhaaja kintereillään hän joutuu telkkien taakse, ja hänen kohtalonsa jää viehättävän oikeusavustajan Grier Childen käsiin. Näiden kahden toisiaan kohtaan tuntemaa vetovoimaa ajaa heitä kohti ongelmia, ja Jim Heron kertoo Isaacin sielun olevan vaarassa. Isaacin joutuessa mukaan Jimin ja demonin väliseen kissa ja hiiri -leikkiin, hänen tehtävä on vaikea päätös; voiko sotilas uskoa siihen, että ainoa toimiva ase pahaa vastaan on rakkaus?"

Isaac ei kuitenkaan ollut se henkilö, jonka sielu piti pelastaa. Hän oli se houkutin/ansa, johon Jim lankesi, mutta Jim tajusi sen vasta viime metreillä, oliko mitään enää pelastettavissa. Ensimmäisen sielun Jim sai pelastettua, saisiko hän tämän toisenkin sielun pelastettua. Vai meneekö tämä erä demonille?


tiistai 16. huhtikuuta 2013

Att läsa eller inte läsa tha's not the question



Sitä kysymystä olen pohtinut joskus. Miksi luen tai miksi jättäisin lukematta? Vieläkään en ole löytänyt siihen vastausta ja välillä mietin onko minun pakko löytääkään mitään vastausta. Lukeminen on minulle elämäntapa, mutta joskus sitä miettii, että voisihan sitä tehdä jotain muutakin.
Luen koko ajan, mutta lukuholistiaikakausi tempaisee minut aina niin rajusti mukaansa, että melkein hukun tarinaan. Riippuvuus, josta en kuitenkaan halua parantua? -Pientä hekotusta päälle-Tartuntavaara-alueella hilluu kaksi tytärtäni. Heidän nenänsä edessä kun killuu milloin mikäkin tarina.
Pinterestin sivuilta löysin tekstin, joka kertoo jo aika paljon siitä miten kirja vaikuttaa minuun.

Lukemisen jälkeen minulla on aina pakottava tarve kertoa kirjasta. En ole vielä löytänyt lähiympäristöstä sopivaa uhria, joka jaksaisi keskittyä kuuntelemaan ajatuksiani tarinasta, joten perustin tämän blogin. Tänne voi ohikulkija tulla lukemaan kirjahöperöstä, ja jos teksti ei kiinnosta, voi vähin äänin poistua.

Asuntomme ei täyty kirjoista, enää. Viimeiset kymmenen vuotta olen ollut erittäin aktiivinen kirjaston käyttäjä. Jippii for that! Ilman kirjastoa olisi moni kirja jäänyt lukematta ja kokematta.
Miten sitten saan kirjat itselleni luettavaksi? That's a very simple question! Tarkistan löytyykö kirja jostakin alueeni kirjastosta ja jos löytyy, teen oitis varauksen verkkokirjaston kautta. Ja jos ei nappaa, teen hankintaehdotuksen ja odotan kieli pitkänä toteutetuuko toiveeni :)
.
Kirjablogien kautta pääsen tekemään tuttavuutta uusiin kirjoihin . Lingonhjärta ja Schitzo-cookie's, joita myös seuraan, kertovat kirjoista joista ei löydy suomennosta. Thank heaven ymmärrän ruotsia. Englantini kun on niin paljon heikompi. Tusen tack för bokrecensionerna. Jag har fått många härliga nya bokupplevelser.

Alla lista kirjoista, joihin aion seuraavaksi uppoutua. Kirjat löysin, kun kävin lukemassa yllä mainittujen bloggaajien kirja-arvosteluja.

Divergent
Veronica Roth
Hål i huvudet
Jenny Jägerfeldt

Onda krafter i Sollentuna
Coco Moodysson
Only väg is upp
Emmy Abrahmsson



Underbara helvete
Jamie McGuire
Onda flickor
Jamie McGuire
Underbara helvete -nimisestä kirjasta on tekeillä elokuva.
Divergentiä yritin lukea ensin englanniksi, mutta siitä ei tullut mitään. Olen siis erittäin iloinen, että pääsen pian lukemaan kirjaa ruotsiksi. Jos tieto on oikea, on tästäkin kirjasta tekeillä elokuva.



sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

E L James: Fifty Shades of Grey

E.L Jamesin Fity Shades-sarja: Sidottu #1, Satutettu #2, Vapautettu #3

Kuinka tässä nyt näin kävi? Luin koko trilogian yhteen putkeen, vaikka minun piti lukea vain ensimmäinen osa. Vähän on olo kuin uuvuttavan maratonin jälkeen. Kyseistä urheilulajia en ole tietenkään harrastanut, mutta uuvuttavalta se näyttää. Ikuisena sohvaperunana tuskin pääsisin koskaan harrastamaan muuta kuin aivojumppaa ;)

Tarina oli monipuolinen. Alussa luulin, että tarinaa pyörii vain yhden aiheen ympärillä, MUTTA ei todellakaan.
Anastasia Steelen ja Christian Greyn kohtaaminen on kaikkea muuta kuin tavallinen kohtaaminen. Ana, joksi naista kutsutaan, on kokematon (kas kummaa) ja opiskelija, kun taas Christian on TODELLA kokenut ja rikas kuin mikä. -Harlekiini meininkiä siis-. Nainen kohtaa miehen ja se on menoa -tyyliin...
Tunnepuolella ollaan heti jo ensikohtaamisen jälkeen, kun Christian tavalla tai toisella on aina Anan lähettyvillä, vaikka pitäisi olla kaukana naisesta. "Anastasia, sinun pitäisi pysytellä erossa minusta. Minä en ole oikea sinua varten. En harrasta tyttöystäviä. Minä en harrasta sydämiä ja kukkakimppuja...minä en ole romanttinen mies. Ensinnäkään minä en rakastele. Siinä kaikki mitä minä tiedän". Tunteet roihuaa kuitenkin tulen lailla molemmin puolin, ja Christian uskaltaa ottaa ensiaskeleen kohti sopimusta, jota hän on aikaisemmilta entisiltä naisiltaan vaatinut. Allekirjoituksen myötä Ana olisi sitoutunut mieheen, kunnes toisin sanotaan. Ana ei kuitenkaan hyväksy kaikkia kohtia sopimuksessa. Christianin valta häneen olisi liikaa. Täydellinen alistus ei sopinut Anan luonteeseen. Sopimuksen mukaan hän olisi palvelijan asemassa ja joutuisi toteuttamaan kaikki Christianin antamat käskyt.
Nöyrä alistuva nainen olisi Christianin mieleen, mutta Ana aikoo panna pakan uusiksi.
Christianilla on menneisyydessään paljon haamuja, joita hän purkaa Punaisessa kidutuskammiossaan. Tavattuaan Anan hän tietää, että asiat ei tule etenemään niinkuin ne pitäisi. Kontrollifriikkinä hän pelkää astua "aidan toiselle puolelle". Hän joutuu väkisinkin kohtaamaan menneisyyden aaveet ja vain Anan ansioista, hän kykenee siihen. Christian on loppujen lopuksi herkkä mies, joka tulee tekemään kaikkensa, jotta saa pitää Anansa. Christian oppii pikkuhiljaa tuntemaan, mitä rakkaus voi parhaimmillaan edustaa.
Kiihkeän tarinan taustalla vaanii kuitenkin vaara, joka pahimmillaan aiheuttaa Christianille menettämisen pelkoa. Lukekaa, niin tarinan intensiiviset kohtaukset vievät teidätkin menneessään.

Tarina tihkuu seksikkyyttä, sydäntäkourivaa menettämisen pelkoa, jännitystä, mutta ennen kaikkea kahden ihmisen välisestä rakkaudesta, joka ei ole helpoimmasta päästä. Rakastuin siihen ja onnittelen E L Jamesia rohkeasta esityksestä.

Valentine's dayhorny books

Kirjojen nimet liittyvät enemmän tunnepuolen kipuun,. Kun näin Satutettu -nimen ensimmäistä kertaa oletin sen jotenkin liittyvän fyysiseen kipuun. Mutta se ei pidä paikkaansa! Tarinassa paljon henkistä kipua, liittyen menneisyyteen. Vapautettu oli taas tyyliin, irti menneisyyden aaveista.
Olen kuullut, että moni lukija on tyrmännyt kirjan nimensä perusteella.

Sitten meinasin  kokonaan unohtaa vertailla tätä tarinaa Crossfire -tarinaan.
Fifty Shades oli tarinana paljon parempi, ehkä siksi että pääsin lukemaan koko trilogian. Päähenkilöt olivat mielenkiintoisimpia ja tapahtumat loksahtivat paikoilleen tarinan edetessä. (well, like always)  Sisällöltään -Sinulle paljastettu, on paljon pehmeämpää, mutta toisella tavalla.  Pitänee ensin lukea Crossfire -trilogia kokonaan, ennenkuin palaan vertailuun. Nyt täytyy siirtyä toisenlaisen kirjallisuuden pariin, jottei ähky nouse kurkkuun.

Lisäys 7.8.13: Elokuva tekeillä

14.9.14  Fifty Shades of Greyn elokuva-traileri täällä



lauantai 13. huhtikuuta 2013

Sylvia Day : Sinulle paljastettu

Eilen päätin pitkästä aikaa katsoa elokuvaa nimeltä The Wow, joka itse asiassa perustuu tositapahtumiin. Elokuva on koskettava kertomus avioparista Leosta ja Paigesta ja heidän rakkaudestaan, jonka auto-onnettomuus tuhosi. Vaimo vaipuu koomaan ja kun hän herää, hän ei muista miestään. Mies tekee kaikkensa, jotta vaimo muistaisi hänet tai rakastuisi häneen uudestaan. Naisen vanhemmat tekevät myyräntyötä taustalla, ottamalla tyttärensä takaisin kotiin asumaan, josta tytär vihaisena lähtee vuosia sitten.  Aviopari vieraantuu toisistaan ja, lopulta heidän tiensä eroavat...nyyhnyyh,, siinä vaiheessa olivat nenäliinat käytössä. Miten loppujen lopuksi kävi? Sitähän en tietenkään paljasta ;) Pääosassa komea Channing Tatum.


Ennen nukahtamista, päätin ottaa kirjahyllystä Sinulle paljastettu -nimisen kirjan iltalukemiseksi. Sylvia Dayn Crossfire-trilogian ensimmäinen osa oli tajunnan räjäyttävä lukukokemus. Huhhuh! Enpäs ole näin eroottista tarinaa saanut eteeni luettavaksi. Kirjailijan bongasin jostakin kirjablogista ja sisältöesittelyn perusteella halusin päästä itsekin toisentyyppiseen kirjamaailmaan.

Aikaisemmin yritin lukea Fifty Shadesia, jonka  E L James on kirjoittanut. Uteliausuus heräsi kysynnän takia; Naiset kielipitkällä jonottavat saadakseen itselleen kyseisen kirjan luettavaksi. Ei voi muuta olla kuin hyvä. Minä en kuitenkaan saanut  kuin kolme ensimmäistä sivua luettua ja sitten se tyrehtyi siihen.  Nyt minulla tosin on pakko lukea sekin, koska haluan vertailla näitä kahta tarinaa toisiinsa :D. Tarina odottaakin minua kirjahyllyssä ;)

Olen lukenut monenmoista tarinaa, mutta tämä tarina,  Sinulle paljastettu on, mitenkä sen nyt kauniisti osaisin sanoa, no kaunista luettavaa, vaikkakin kirjailija käyttää aika raisua kieltä.
Mutta hei, miljoonat ja taas miljoonat lukijat ovat koukussa tähän trilogiaan, niin miksen minäkin voi myöntää kuuluvani samaan lukijakuntaan. Ja varmaan löytyy sellaisiakin lukijoita, jotka tykkäävät kirjasta, mutta eivät siveyden sipuleina voi sitä myöntää.

Lukemistani kirjoistani tämä oli siis ensimmäinen tarina, jossa jokaisessa sivussa oli "sitä". (anteeksi sana, mutta täällähän pitää osata käyttäytyä). Mies on tumma ja turmollinen, nainen on kaunis ja...heikko. Kuinkas muuten. ;) Heidän ensimmäinen kohtaaminen on niin sähköinen, että nainen miltei pyörtyy, no..vähintään lentää pyllylleen. Miehellä on aluksi pakottava tarve kertoa kuinka paljon hän haluaa naista ja kuinka hän menisi suoraan toimintaan. Nainen, joka on luonteeltaan aika vapaamielinen, kieltäytyy kuitenkin, vaikka halut ovatkin kovat.
Ensivaikutelmat tarinasta oli;  jopas on kylmää ja alkukantaista. Mutta kirjailija päästää lukijan pikkuhiljaa päähenkilöiden ihon alle paljastaen salaisuuksia heistä, samalla kun hän pehmentää henkilön ja tarinan luonnetta. Kylmästä tulee lämmintä ja hehkuvaa rakkautta, jota kummatkin päähenkilöt toiseltaan janoavat. Tarinasta sain ongittua muutakin kuin pelkkää erotiikkaa. Salaisuuden verho roikkuu kummankin yllä ja pikkuhiljaa käy ilmi, että kummankin elämä ei ole kolhuitta edennyt.
 Eroottista viihdekirjallisuutta pahimmillaan tai parhaimmillaan. Riippuu lukijasta. Tulenko lukemaan kaksi seuraavaa jaksoa? Kyllä varmaan. Olen sen verran utelias, että haluan tietää mihin suuntaan näin kiihkeä rakkaus on menossa! Voihan olla, että tarinalla on Harlekiini-tyylinen loppu. Mutta ketä haittaa? Ei ainakaan minua. Tämä on intohimoisin kirja, jonka olen koskaan lukenut.


"Gideon Cross came into my life like lightning in the darkness - beautiful and brilliant, jagged and white hot. I was drawn to him as I'd never been to anything or anyone in my life. I craved his touch like a drug, even knowing it would weaken me. I was flawed and damaged, and he opened those cracks in me so easily . . . Gideon knew. He had demons of his own. And we would become the mirrors that reflected each other's most private wounds . . . and desires. The bonds of his love transformed me, even as I prayed that the torment of our pasts didn't tear us apart".

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Beth Revis : Shades of Earth/Pääsiäismaraton 2 b





Trilogian viimeinen osa tuli sitten luettua englanniksi. Nostan hattua itselleni. WOW! Päätösosa on huikea. Amy ja Vanhin laskeutuvat uudelle planeetalle ja syväjäädytyksessä olevat herätetään. Kaikki ne ajatukset, jotka olin ehtinyt luomaan kahdesta ensimmäisestä osasta romutettiin täysin tässä viimeisessä osassa. Enkä pettynyt ollenkaan. Uusi maailma ei olekaan mikään Eeden, vaan täynnä vaaroja. Amy ja Vanhin joutuvat kohtaamaan kuolemaa, epäluuloa ja kauhua. Sydän kurkussa luin viimeisiä lukuja ja ehdin jo vähällä vaipua epätoivoon, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Tästä tarinasta ei tämän enempää.
Ensimmäinen osa, Matka alkaa, jättää kuitenkin jälkensä lukijaan ja vaikka alku onkin vähän vaikea sisäistää, jatkakaa lukemista! Tarina on sen mahdollisuuden ansainnut. Siirtyminen vampyyri- ja zombiemaailmasta tieteismaailmaan oli alkuksi vaikeata, mutta en antanut periksi ;)
"But there's a difference, isn't there? Between saying goodbye and death"

Who won the competition? Mememememe...

maanantai 1. huhtikuuta 2013

David Safier : Happy Family/Pääsiäismaraton 2 a



Huono karma -nimisen kirjan luettuani, toivoin tästäkin tarinasta samanlaista nauruhermoja kutittavaa makustelua, eikä tarina pettänyt minua. Kirjailija on uskollinen omalle tyylilleen ja toivottavasti pysyy sellaisena ;) Parhaillaankin hymyilen, kun mietin tarinan parhaita kohtia, jossa seikkailee epätoivonen perhe onneaan etsien.
Emma-äiti omistaa pienen lastenkirjakaupan, joka ei menesty. Pulju on pian suljettava, mikäli ei tapahdu jotain todella superia. Ja niinhän siinä sitten käy, että entinen ystävä astelee sisään kauppaan pelastavana enkelinä ja kutsuu koko perheen Stephenie Meyerin naamiasijuhliin. Kirjakauppiaana Emma ei halunnut menettää mahdollisuuttaan kohdata Twilight-sarjan kirjoittajaa. Perheen muut jäsenet eivät innostu koko asiasta, mutta Emma pakottaa kaikki mukaan juhliin, johon pitää pukeutua asiaankuuluvasti.
Juhlissa he kuitenkin tajuavat mokanneensa ja nolouden kourissa poistuvat kuvioista. Seikkailu alkaa kun he kohtaavat Baba Gagan, joka langettaa heidään ylleen kirouksen. Miksi? no, lukekaahan ;)
Äidistä tulee vampyyri, joka janoaa verta, kohtaa oikean Draculan ja joutuu tämän pauloihin.
Isästä tulee kunnon vanha Frankenstein, joka on vahva kuin vahvin supermies ja puhuu, no Frankenstein kieltä...umf,,ufta jne.
Fee-tyttäresta tulee muumio, joka osaa hypnotisoida kaikki palvelemaan itseään, rakastuu Imhotepin ja muuttuu hiekkamyrskyksi ja Max-pojasta tulee ihsmissusi, joka ei hmmm, olekaan rohkea susi.

Kaiken taustalla löytyy siis Baba Jaga, jota koko perhe lähtee jahtamaan saadakseen elämänsä takaisin. Tehtävä on  kuitenkin vaativampaa mitä he alussa luulivat. Perheenjäseneiden keskeiset jännitteet työntävät heidät vain kauemmas toisistaan. Äiti-tytär, äiti-poika, vaimo-mies suhde on paljon huonommassa jamassa, kuin aluksi luullaan. Men en gnytta humor var med hela tiden. Skratt...
Ainoastaan aidon rakkauden osoitus palauttaisi heidät takaisin entiselleen. Tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäisenä perheen mielessä, kun he lähtivät takaa-ajoon. Baba Jaga oli saatava kiinni. Hinnalla millä hyvänsä....

...Ilmalentoni päättyi täsmälleen Baba Jagan kohdalle. Kun hän huomasi minut, oli jo liian myöhäsitä hypähtää sivuun. "Paskaiset marjat!" hän huusi. Ehdin vielä huuta: "Se on ´paskan marjat, senkin dyslektikko!" ennen kuin paiskaudun hänen päälleen. Se teki mielettömän kipeää, mutta noitaan kaikesta päätellen vielä enemmän kuin minuun. Hän menetti tajuntansa, ja seuraavassa silmänräpäyksessä ympärillemme aloi sataa elottomia vahanukkeja...
Kiinniotto onnistui, jey for that!. Ja Noita "tietenkin" lupasi hoitaa asiat ennalleen. Älkää kuitenkaan luottako noitaan! Seuraavaksi he heräävät paahtavan auringon alla ja tajuavat joutuneensa Egyptiin.
Draculalla on myös "sormet" pelissä. Ainoa tavoite on saada Emma itselleen ja nyt se on helpompaa kuin koskaan. Hän noukkisisi Emman aavikolta kuin kuivuneen rypäleen...

Becca Fitzpatrick: Änglarnas kamp
Änglarnas kamp läste jag på finska. Den avlustande delen om Nora och Patch läste även min dotter. Hon tyckte att hela serien var superbra. Nu vill hon ha mera..hon är törstig, den flickan.
Patch, den fallna ängeln, som efer att ha blivit en skyddsängeln förlorade återigen sina vingar, nu för att rädda Nora från sin biologiska pappa, som är den Svarta handen. Det som irriterade mig mest i berättelsen var, hur Nora hela tiden ifrågasatte Paths kärlek för henne.



Amanda Hellberg : Jag väntar under mossan/Pääsiäismaraton 2

Jag väntar under mossa / suom. voisi olla Odotan sammaleen alla.
on nuorille suunnattu kauhukirja. Päähenkilö on Matilda-niminen tyttö, joka asuu Englannissa ruotsalaisen äitinsa ja englantilaisen isänsä kanssa. Joka vuosi he viettävät kesän äidinisän luona Ruotsissa. Tämä kesä on hieman erilainen, koska vanhemmat ovat päättäneet viettää yhteistä aikaa Norjassa ja on sovittu, että sinä aikana Tilda asustaa isoisänsä luona. Tilda ei ole tavannut äidinäitiään, koska tämä hävisi mystisesti 30 vuotta sitten, äidin ollessa vasta 8-vuotias.
Ukki asuu kaukana kylästä, metsän reunalla. Lähin naapuri on outo, eikä häntä paljoakaan näy ympäristössä.
Kertomus etenee aluksi hitaanpuoleisesti. Se valmistelee lukijaa pikkuhiljaan vastaanottamaan tarinaa, josta ei ennen ole kuullukaan. Askel askeleelta se ottaa pihteillään kiinni ja iskee suoraan ytimeen..
Tilda pääsee tutustumaan mytologiseen maailmaan, kun hän saa kirjan lahjaksi eräältä herralta ja kun hän pääsee tutkimaan sisältöä on hänen pakko välillä hengähtää.
Kauhukokemuksia hän joutuu kokemaan eräänä aamu-uintiretkellään, kun hän huomaa uinneensa järven keskellä sijaitsevaan saareen. Alastomana ja kylmissään hän etsi pääsyä pois. Uimaan takaisin hän ei uskalla enää mennä, koska joku tai jotain oli......
....Vanhus seisoi hiljaa. Hänen päänahkaa kutitti ja kirveli samaan aikaan. Kun hän kosketti kädellään hiuksiaan, jäi hänen käteensä hiustupsuja. Mies kirosi. Hän on hajoamassa, kirjaimellisesti......
Tyttö. Hän on täällä taas. Hän on palannut seudulle. Hän aistii tytön kuivuneessa kehossaan. Tyttö on vanhempi nyt, melkein aikuinen ja yhtä pahaenteisen kauniin näköinen kuin kantaäitinsä. Hiukset kuin putoava vesilähde ja vartalo, jota ympäröi voimakas aura. Hän on aivan lähellä. Pelkkä ajatus tytöstä saa vanhuksen silmän palaamaan ja kynnet raapimaan ilmaa. ....Hän haluaa tytön itselleen, juoda hänen valkoista voimaa. Hän janoaa tytöstä lähtevää voimakasta energiaa, jota tarvitsee itselleen. Ainostaan tytön elinvoimalla hän pystyy nuortumaan, vahvistumaan....

Saariseikkailun jälkeen Tilda tapaa Emil -nimisen pellavapäisen pojan. Ensikohtaaminen ei ole mitenkään mieltä ylevää, mutta poika jättää häneen outoja, ihania tuntemuksia.
Jännittävä tarina noidista, magiasta ja pahuudesta sekä, tottakai,  rakkaudesta.