Liz Coley : Berövad

Alkuperäinen nimeke: Pretty Girl 13

Kolme vuotta on kulunut Angien katoamisesta, kunnes hän eräänä päivänä saapuu kotiovensa eteen. Viimeisin muistikuva on retki muiden partiolaisten kanssa, sen jälkeen ei mitään....
Vanhemmat ovat järkyttyneitä jälleennäkemisestä, mutta hyvin onnellisia, että ovat saaneet tyttärensä, jonka olivat jo haudanneet, takaisin.
Angien on vaikea tajuta olleensa poissa kolme vuotta. Hän väittää vastaan ja ilmoittaa olevansa 13-vuotias, joka on palannut juuri äsken kotiin viikon kestäneestä partioleireilystä. Mutta kun Angie tuijottaa omaa peilikuvaansa, hän ei tunnista siinä itseään. Muukalainen, joka häntä peilistä tuijottaa on laiha, kalpea ja vanhentunut. Mitä hänelle on tapahtunut? Oudot hiertymät kiertävät hänen ranteitaan ja nilkkojaan. Hänellä ei ole mitään muistikuvaa puuttuvista vuosista. Hän on myös outo tapaus pienessä yhteisössä, jotka ottavat hänet pienellä varauksella vastaan. Monen silmissä oli kysymys, missä olet ollut nämä vuodet? Joillakin, jopa syyttävä.

Poliisin kautta Angie pääsee tutustumaan katoamiseen liittyviin asiakirjoihin, ja kun hän aloittaa viikottaiset tapaamiset paikallisen lääkärin kanssa alkavat solmut pian avautumaan. Hypnoosien aikana lääkäri pääsee tutustumaan, ja myös näkemään Angien kolme alter egoa, jotka ovat suojelleet häntä ja pidelleet hänen muistinsa ja alitajuntansa piilossa. Alter egot vaativat lääkäriltä, ettei hän missään nimessä saa paljastaa heitä Angielle, mutta päivä päivältä Angie itse huomaa, että häneltä putoaa jostain oudosta syystä tunteja pois päivästä. Ja niistä tunneista hänellä ei ole mitään muistikuvaa, ja kun hän vihdoin ja viimein pääsee tutustumaan näihin eri persoonallisuuksiin, saa hän kuulla myös heidän ajatuksista: "Pidimme sinut piilossa. Pidimme sinut piilossa kunnes olit taas turvassa". Joten hän halusi lähteä selvittämään, miltä he pitivät hänet turvassa.



Tarina imaisi mukaan kaikesta kaameudestaan huolimatta. Vaikka tämä olikin fiktiivinen tarina, olisi se yhtä hyvin voinut olla tottakin. Lukijana tutustuin alter egoihin ennen Angieta, joten seikkaperäisesti kirjoitettu tarina valkeni minulle nopeammin kuin Angielle.

Michelle Gagnon : Ingen skulle sakna dig

Alkuperäinen nimeke: Don't turn around (trilogian ensimmäinen osa)
Kirjasarja: Persefone #1

Avaat kirjan, luet pari ensimmäistä sivua ja tämän jälkeen kaikki muu katoa. Vei mennessään totta vie, vei menneessään. Kirjan bongasin Goodsreadsistä ja lähdin etsimään suomennosta, sitä ei löytynyt, mutta onneksi löytyi ruotsinnos. Tämän jälkeen piti vielä tarkistaa, että kyseinen teos löytyy kirjastosta, ja eiku varaamaan. Se mihin kiinnitin ensimmäisenä huomion oli kuva kannessa. Mietin mahtaako tarina olla yhtä hyvä, kun katse tytön kasvoilla. Yleensä en valikoi kirjoja tämän perusteella, mutta nyt päätin poiketa polusta -Sen verran kuitenkin tiesin, että tarina on spekulatiivinen fiktio, joten tarjolla oli ainakin minua kiinnostava aihe.

"Rösterna blev starkare. Det kom någon. I tio år hade Noa fått klara sig själv, och hon hade lärt sig att iinte lita på myndigheterna: inte på poliser, inte på läkare och inte på socialens tjänstemän. Och hon tänkte absolut inte börja göra det nu- inte i det här laget. Sakta svänge hon ut fötterna från operationsbordet och hasade ner på golvet. Hon slog armarna om kroppen och försöjte låta bli att huttra. Betonggolvet var iskallt. Det var som att gå barfota på en glaciär. Rösterna stannade strax utanför glasväggen. Noa lyssnade spänt och  och hörde några ord här och där: "...lyckats!... ringa honom... Vad ska vi...Tänk att vi äntligen..." Det sista hördes hur tydligt som helst. En mansröst lät resignerad: " Det tar de han om. Hon är inte vårt problem nu." Jonkinlainen suomennos: "Äänet koveni. Joku tuli.  Noah on pärjännyt ihan itsekseen kymmenen vuotta.. Hän ei  luota viranomaisiin: ei poliisin, ei lääkäreihin eikä lastensuojelun virkamiehiin. Eikä hän todellakaan alkaisi nytkään luottamaan -ei tässä vaiheessa. Hitaasti hän liukui alas leikkauspöydältä ja kiemurteli lattialle. Hän vei kädet ympärillen ja yritti olla tärisemättä. Betonilattia oli kylmä. Se oli kuin paljain jaloin kävelyä jäätiköllä. Äänet pysähtyivät lasiseinän taakse. Noa kuunteli jännittyneenä ja kuuli sanan sieltä sanan täältä: "... onnistui! ... soittaa hänelle ... Mitä meidän pitäisi ... Ajattele, että vihdoin... " Viimeinen lause oli todella selkeä. Miesääni erottui selvästi muista:" Ne hoitavat sen asian. Hän ei ole enää meidän ongelma"

Tulevaisuuden ihmisiä vaivaa jokin outo sairaus, johon vain nuoret sairastuu. Kun he ovat päässeet tiettyyn ikään he kuihtuvat pois, eikä valtiovalta ole vielä löytänyt tautiin lääkettä.

Noa herää leikkaussalista, tai ainakin hän luulee niin, ja huomaa kaksi pitkää leikkausarpea rintakehässään ja pian hän jo juokseekin pakoon ihmisiä, jotka hänen mielestä haluaa vahingoittaa häntä.  Hänella ei ole mitään muistikuvaa siitä miten hän on satamassa sijaitsevaan varastorakennuksen päätynyt, mutta sen hän tietää, että takaisin hän ei palaa.
... 16-vuotias Noa on etevä hakkeri, jolla ei ole vanhempia. Hänet on siiretty perheestä toiseen, kunnes hän päätti ottaa hatkat. Hän on muiden hakkereiden kanssa mukanssa yhteisössä, jonka nimi on  /ALLIANCE/. Tämän yhteisön on luonut Peter-niminen poika, jonka kotiin murtaudutaan, ja häntä ahdistamaan tulleet mustapukuiset miehet vievät hänen tietokoneensa. Kummallakin on peitenimi ja kun Peter päättää pyytä apua selvittämään mitä on tapahtunut, pyytää hän Noalta apua. He eivät ole koskaan ennen tavanneet, paitsi virtuaalisessa maailmassa, joten hämmästys on suuri kun Peter huomaa, että kyseessä onkin tyttö. Avatar -nimellään Noa on herättänyt kunnioitusta hakkeriyhteisössä.  Ne, jotka jahtaavat Noa, tahtovat jotain häneltä, mitä hänellä on. Ja hän on päättänyt Peterin ja näkymättömän ystävän avulla lähteä sitä selvittämään. Myös Peter haluaa tietää mistä on kyse, ja miksi juuri hänen kotiinsa hyökättiin. Se mikä heille selviää ylittää inhimmillisyyden rajan. Kuinka jotkut voivat alentua tasolle, jossa ihmisarvolla ei ole mitään väliä. Peter joutuu myöntämään, että hänen isällään on jotain tekemistä tai ainakin jotain tietoa niin salaisesta asiasta, että mustapukuisetkin miehet ovat valmiita tekemään ihan mitä vaan sen eteen.
Toivottavasti saamme kirjalle myös suomennoksen!!

L. Marie Adeline : Kuuma leikki

Tervehdys lukijat pitkästä aikaa. Vihdoin ja viimein sain itseni blogini ääreen. Kirjoja on tullut luettua, enemmän ja vähemmän. Tekstiä ei ole tullut kirjoitettua senkään edestä. Ei ole ihan minun juttuni ;) Nyt sitten totutellaan taas tähän kirjoittamiseen, joka ei siis ole minun vahvimpia puoliani.

Viime vuoden puolella tuli luettua S.E.C.R.E.T.-kirjasarja. Lukija vinkkasi ja syöttiin tartuin. Lukuholistin kausi oli kuitenkin jäässä, joten alku lähti sitten hieman hitaasti käyntiin. Sain kun sainkin sitten luettua ensimmäisen ja toisen osan.


"Cassie Robichaudin elämä tuntuu junnaavan paikoillaan. Hän on töissä kahvilassa, ja kotona äntä odottavat yksinäinen sänky ja kissa. Sitten Cassie löytää muistikirjan, jonka salaperäinen nainen jättää jälkeensä kahvilaan. Kirjassa on hämmentävän intiimejä ja suoria tunnustuksia naien seksielämästä sekä kymmenen kohdan ohjelma: antautuminen, rohkeus, luottamus... Kirja johdattaa Cassien S.E.C.R.E.T -nimiseen salaseuraan, jonka tehtävänä on auttaa naisia toteuttamaan kaiken salaisimmat eroottiset fantasiansa ja ottamaan elämänsä haltuun. Cassiella on edessään kuumia ja kielletyiltäkin tuntuvia kohtaamisia. kun hän alkaa seurata kymmenen kohdan polkua kohti seksuaalista vapautumista ja uutta, intohimoisempaa elämää..."
S.E.C.R.E.T

Cassie on kolmekymppinen ja leski. Viiteen vuoteen hän ei ole harrastanut mitään suhteita, ei ole edes seurustellut. Hän toimii Café Rosen tarjoilijana, ja on usemman viikon ajan seurannut kateellisena rakastunutta pariskuntaa. Hän itse asiassa toivoisi pääsevänsä kokemaan samanlaista rakkautta, mutta miettii mahtaako koskaan löytää.
Eräänä päivänä tämä niin umpirakastunut nainen jättää kahvilan pöydälle vihkonsa, ja Cassie ottaa sen talteen. Häpeäkseen hänen on itselleen myönnettävä, että uteliaisuus voitti ja tuli vilkaistua sisältöä. Ja se mitä vihossa lukee, saa hänen leukansa tipahtamaan lattiatasolle. Intiimimpiä kohtauksia naisen elämästä hän ei ole eläessään lukenut.
Kun hän palauttaa vihon takaisin omistajalle, saa hän samalla kutsun yhteisöön, jonka nimi on s.e.c.r.e.t.. Tämä yhteistö tarjoaa naiselle erilaisia elämyksiä erilaisten aktien kautta.
Hän on siis saanut kutsun, josta ei jostain syystä kieltäynyt ja pian hän onkin allekirjoittanut  sopimuksen ja vastannut 11 kysymykseen.

Tarina ei ollut liipalaapaa, ei sittenkään.Nopealukuinen ja hyvä juonikuvaus, tarpeeksi muitakin tapahtumia ja jopa jännitystä.