torstai 28. helmikuuta 2013

Emma Granholm : Sjutton år och skitsnygg


Onhan siitä aikaa, kun vietin omaa nuoruuttani.  Siinä iässä tuli kuljettua kutakuinkin rasavillin maineessa. Kiltin tytöt kuoret tuli jätettyä kotikunnille, kun opiskelumaailma avautui silmien eteen. Kuinkakohan monta harmaata hiusta aiheutinkaan vanhemmilleni?

Sjutton år och skitsnygg ( suommennos: Seitsemäntoista ja komea kuin mikä) kuvaa hyvin kuinka komean on hyvä olla ja kuinka ihanalta tuntuu olla koulun suosituin. Pp:tta sanoisin. Kirja jätti melko kylmäksi..kateuttako...hehheh..kenties ;)  Pääsinpä kuitenkin kurkistamaan näiden ihmisten kuorien alle ja mitäköhän sieltä paljastui? Lihaa ja vertaa ;) 
Mutta eiköhän siirrytä tarinan pariin. 

Felix on seitsemäntoista ja komea kuin mikä, ja valitettavasti hän tietää tämän. Hän flirttailee minkä ehtii tyttöjen kanssa, loukkaa heitä, antaa heidän luulla itsestään jotain ja jättää heidät. Kunnes tapaa punatukkaisen tytön, Alexan, johon rakastuu ja heistä tulee vuoden pari.

Vanhemmat ovat pakottaneet Felixin mukaan lomamatkalle pariksi viikoksi ja sinä aikana ehti monta asiaa tapahtua kotikulmilla. Kun Felix  palaa  lomareissun jälkeen kotiin huomaa hän, että kahden viikon poissaolon jälkeen on jokin muuttunut, Miksi? Sitä hän ei tiedä, ainakaan alussa. Kaikki käyttäytyy oudosti; hänen tyttöystävä Alexa, Suss, Diana ja Hugo. Kukaan ei kerro hänelle mitään, pyytää vain mukaan järven rannalle jo kolmatta päivää. Ketä he sielä oikein odottavat?
Zäta on pojan nimi, jonka perään kaikki tytöt kuolaavat. Felix on jäänyt taustalle ja tämä kismittää häntä tosi paljon. Zäta on hänen mielestä komeampi, röyhkeämpi ja uskaliaampi. Tyttöystävä Alexakin näyttää osoittavan liikaa huomiota uuteen poikaan. Keskinäinen kilpailu alkaa, eikä aikaakaan kun tilanne muuttuu niin röyhkeäksi, että Felixin on pakko ottaa järki käteen. Zätan takia hän kokee pian menettävänsä Alexan. Zäta sitä ja Zäta tätä. Kunnes itse herra kukko päättä kertoa, miksi hän haluaa olla samanlainen kuin Felix. Pikkuhiljalleen muistoja tulvii  Felixin mieleen mieleen. Mutta sitä en tässä  paljasta.

Nyt on siirryttävä takaisin oman kirjallisuuslajin pariin, jotta saan pidettyä lukuintoani koholla. Tämä kirja jotenkin osui käteen, kun kävin kirjastossa. Kirjailija on kyllä osannut kirjoittanut hyvin tarinaa, nuorten sisimmistä tunteista ja loppujen lopuksi vastuusta ja anteeksiannosta. Felix, joka oli ärsyttävän tietoinen omasta itsestään muttui loppua kohden hyväksi ihmiseksi. Ehkä tämä Zäta olikin Felixin kohdalla ihan hyvä kokemus, koska se sai hänet ajattelemaan asioita ihan eri kantilta ja hän joutui jopa pohtimaan omia käytöstapojaan.





tiistai 26. helmikuuta 2013

Jenny, Han : No Summer Without You, We'll Always Have Summer


26.2.2013


Malttamattomana lähdin lukemaa toista -Ingen sommar utan dig- ja kolmatta osaa -Sommar för evigt- Bellysta ja Conradista. Tarina oli surusävytteinen, koska Bellyn ja Conradin suhde oli karikolla väärien valintojen ja sanojen takia.
Pääsin tutustumaan Conradiin paremmin ja täytyy sanoa, että tässäpä karhealuonteinen poika. Hän ei osaa pukea tunteita sanoiksi ja kokee olonsa epämukavaksi sellaisissa tilanteissa, joihin on pakotettu. Rakastaa Bellyä, mutta menettää hänet. Suzanne, Conradin ja Jeremiahin äiti, on kuollut ja tarina poukkoilee edestakaisin menneessä ja tulevassa.

Kun Conrad häipyy kesken koulukauden, ottaa Jeremiah yhteyden Bellyyn pyytäkseen apua. Yhdessä he lähtevät etsimään Conradia, joka loppujen lopuksi löytyy kesähuvilasta. Paikka, joka on kaikille tuonut niin kipeitä kuin iloisiakin muistoja, on nyt myytävänä. Poikien isä on päättänyt myydä talon, mutta Conrad vastustaa sitä kaikin tavoin.  Tunteet Conradin ja Bellyn eivät ole kuolleet, ne ovat tällä hetkellä kipeät. 
Belly tukeutuu Jeremiahiin, joka on jo useamman vuoden salaa rakastanut Bellyä. Tämä johtaa sitten tietenkin sellaiseen tilanteeseen, että voivoi. Vaivuin oikein epätoivoon, kun jouduin lukemaan kuinka rakastuneita olivat. Entäs Conrad? Conrad, joka oli nähnyt heidän suutelevan, sanoi veljelleen, Siitä vaan, tie on vapaa, kärsii helvetin tulet ja pyrkii pysymään heistä kaukana. 

Jeremiahin ja Bellyn suhde on katkolla, koska Belly kokee Jeremiahin seurustelevan enemmän omien kavereitensa kanssa. Kun he taas palaavat yhteen, saa Belly yksissä juhlissä kuulla, että Jeremiah on maanut toisen tytön kanssa ja päättää, että suhde saa lopullisen pisteen. Jeremiah tekee kaikkensa, jottei menettäisi Bellyä ja lopulta kosii..Aargh.. Belly suostuu kosintaan ja siinä sitten lähdetään suunnittelemaan häitä, kunnes Conrad taas saapuu kuvioihin. Enttententteen, kenet Belly sitten lopulta valitsee. Hääpuku ja kutsutkin jo lähetetty....








keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Tarinoita mielessä!

20.2.2013
Tahtoo Safier Davidin Happy family -kirjan! Oli siis koko kauppareissun aikana mielessä. 
Olinkohan tänään vähän tökerö kirjakaupassa? En löytänyt Safierin viimeisimpää kirjaa hyllystä, joten käännyin myyjän puoleen. Hän tietysti löysi sen sieltä kirjojen välistä tuota pikaa ja olin iloinen. Hän ehti jopa lyödä hinnan kassan, ennen kuin heräsin. Kirjan hintapyyntö oli 29.90 ja minä olin, että MITÄ??? E-ee-en minä sitten. Varaan kirjastosta. Vähän jäi myyjä hoomolles, kun sanoin että kiitos näkemiin. Ymmärän mitä kaikkea hintaan sisältyy, mutta minun kukkarossa ei ole niin paljolle rahalle tilaa. 

Tyydyin englanninkieliseen Julie Crossin Tempest -nimisen kirjaan, joka maksoi 12.95. Ainakin tiedän, että luvassa on aivan luvattoman paljon seikkailua ja sitä -aaaah- niin ihanaa rakkautta. Mutta nyt, ennenkuin syvennyn kyseiseen tarinaan, luen lukemattoman kirjan luetuksi. 

tiistai 19. helmikuuta 2013

Jenny Han : The summer I turned pretty

Laitoinpa Lumotun sivuun ja otin toisen kirjan käteeni. A discovery of witches ei oikein ottanut otetta minuun. Täytyy myöhemmin yrittää lukea tarina äidinkielelläni.  Siirryin siis seuraavaan kirjaan, joka jo odotti minua yöpöydällä.  
The summer I turned pretty on Jenny Han kirjoittama tarina 16-vuotiaasta tytöstä, joka viettää kesää tutussa kesänviettopaikassa. Äiti Laurel, isoveli Steven ja Belly (Isobel) kohtaavat muutoksen tuulia tänä kesänä. Belly taistelee tunteittensa kanssa, äiti ylläpitää salaisuuksia ja Steven on hakoteillä.  

Kesänviettopaikassa, New Englandissa, heitä odottaa äidin lapsuudenystävä Susannah ja hänen kaksi poikaa. Conrad, joka on veljeksistä vanhin, on useamman vuoden aiheuttanut Bellylle sydänläpätyksiä ja Jeremiah, josta on taas tullut kuin toinen veli hänelle, katsovat häntä uudella kiinnostavalla tavalla. Belly, joka on joka kesä taistellut omasta paikastaan poikien porukassa saa huomata, että tämä kesä tulee olemaan erilainen. Hänestä on kehkeytynyt kaunis nuori nainen ja Belly huomaa, että Conrad katsoo häntä aivan uudella tavalla. Kirjassa pääpaino makaa Bellyn ajatuksissa, kokemuksissa ja tapahtumissa. Bellyn suhde Conradiin, joka on epäsosiaalinen, tyly ja jatkuvasti kiukkuinen aiheuttaa Bellylle kivistäviä sydäntykytyksiä. Bellyn suhde Jeremiahiin, jonka liiallisen kiinnotuksen puuskassa etänyttää Bellyn pois luotaan. Kolmiodraaman mausteita siis tarjolla. Keneen Belly lopulta rakastuu? Enpä paljasta.. Ja kun kuvioon astuu kolmas, Cam-niminen poika, on mausteet valmiiksi sekoitettu. Samalla kun näitä mausteita pääsee maistelemaan, pääse myös lukemaan Bellyn aikaisempia kesäkokemuksia, silloin kun hän oli 10-, 11- ja 13-vuotias. 

Nuorille aikuisille suunnattu kirja, joka maistuu suolaiselta ja kesäiseltä. Suosittelen! Kunpa minullakin olisi huvila meren rannalla. Ei mikään ökytalo. Sellainen vanha, jossa lattialankut narisisi, jossa olisi iso vanhanaikainen keittiö, jonka katonrajassa roikkuisi yrttejä. Vintissä muutama kammari, jossa hetekat ja värilliset räsymatot ja pihalla isoiso lepotuoli. Kyllä kelpaisi. 
Kirjailijan miljöökuvaus oli mielestäni todella onnistunut, saatoin miltei tuntea sekä pihapiirin tunnelman että vanhan talon tuoksut.

Tarinan kaksi seuraavaa osaa odottavat jo noutoa. Ei muuta kun kokka kohti kirjastoa!

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Voi kurjuus

Aargh,,,tänään kävin kirjakaupassa toiverikkaana kysymässä onko Beth Revisin kolmas osa Shades of Earth jo saapunut. Muistini mukaan kirjan julkaisupäivä oli jo tammikuussa, mutta muistini teki tepposet minulle. En siis vieläkään pääsee viimeisen osan pariin. Ja olen sitä odottanut jo puoli vuotta. Kirja julkaistaan kuulemma vasta 19.2, enkä saa sitä silloinkaan. Joudun odottamaan pari viikkoa...blaah ja silloin epäilen kovasti saanko sitä luettua. Täytyy vielä selvittää pitääkö tuo päivä paikkaansa. nurinanarinanurinanarinaa.
Aloitin eilen lukemaan Deborah Harknessin Lumottu -nimistä kirjaa ja tarkoitus olisi tänään vielä uppoutua tarinan pariin. Kirjahyllystä löytyy vielä luettavaa, joten hiihtolomalla olisi luvassa kirjamaratonviikko.



Nyt kirjan pariin!





tiistai 12. helmikuuta 2013

Ursula Poznanski : Erebos

"Enter. Or turn back. This is Erebos.' Nick is given a sinister but brilliant computer game called Erebos. The game is highly addictive but asks its players to carry out actions in the real world in order to keep playing online, actions which become more and more terrifyingly manipulative. As Nick loses friends and all sense of right and wrong in the real world, he gains power and advances further towards his online goal - to become one of the Inner Circle of Erebos. But what is virtual and what is reality? How far will Nick go to achieve his goal? And what does Erebos really want? "


Voi Erebos minkä tempun minulle teitkään! Kirja-arvostelujen takia minä sinuun lankesin ja pitkävetisyyteesi minä hukuin... Tarinan alku oli siis tosi mielenkiintoinen ja ajattelin jo heti alkumetreillä, että nyt tätä kirjakulkuria viedään,,,mutta,,, 168 sivun jälkeen..bluurrrrrr.... tylsistyin ja hyppäsin suoraan sivulle 376. Mikä rikos, mikä skandaali,, yleensä saan joko kirjan luettua tai sitten lopetan lukemisen kokonaan, mutta tällä kertaa halusin kuitenkin selvittää juonen loppuhuipennuksen. Kirjaa voin kyllä suositella kaikille niille, jotka sekä tykkäävät lukemisesta että tietokoneella pelaamisesta. Ja että, minäkö en sitten pelaa? Kyllä pelaan,,mutta olen enemmän koukussa lukemiseen kuin pelaamiseen.

Kirjan päähenkilö Nick saa eräänä päivänä huomata, että hänen paras ystävänsä, Colin, on muuttunut salaperäiseksi ja viettää aikaa sellaisten oppilaiden kanssa, joiden kanssa ei yleensä vietä aikaansa. Nick yrittää selvittää mistä on kyse, mutta ei saa kysymyksiin vastauksia. Hän näkee joidenkin oppilaiden pitävän käsissään jonkinlaista levykettä, mutta ei tiedä mitä se pitää sisällään. Eräänä päivänä hänelle ojennetaan samainen levyke, sillä ehdolla ettei hän kerro asiasta kenellekään, ei edes vanhemmilleen.

Kotona Nick lataa ohjelman tietokoneelle ja pääsee tutustumaan uudenlaiseen peliympäristöön. Peli on niin koukuttavaa, ettei hän millään saa itseään pois tietokoneensa äärestä. Pelaaja luo itselleen pelihahmon ja ennen kuin hän pääsee pelaamaan, kohtaa hän pelissä miehen, joka yrittää saadaa pelaajan mielen vielä kääntymään. Pelaaja edistyy pelin edetessä. Tehtäviä tulee sekä pelissä, että (huippua) realityssä. Pelaaja joutuu siis tekemään jotain myös pelin ulkopuolella. Tässä kohtaa hyppäsin kohdasta A kohtaan D. En jaksanut keskittyä  niihin tasotehtäviin, vaan lähdin miettimän, mikä tai kuka löytyy kaiken taustalta. Aavistus osui kohdalleen: Pelin luoja halusi kostaa eräälle tyypille. Hän oli siis värvännyt monta pelaajaa hoitamaan erinäisiä tehtäviä ja saanut heidät jopa uskomaan oman tehtävänsä tärkeyteen. Mikäli tehtävä ei onnistu, ei pääse etenemään seuraavalle tasolle. 

Voittanut Saksan suurimman lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon, Jugendliteraturpreis, vuonna 2011


Muuten...Kreikkalaisessa mytologiassa  Erebos edusti pimeyttä, jota manalan jumala Haades hallitsi. Ja tämä selvisi minulle vasta tarinan luettua. Suomennosta en ole tarinalle löytänyt.


winkwinkwink



Pieni vinkki kaikille lukijoille (vaikkei teitä monta olekaan)! Goodreads järjestää kilpailuja, joissa voit voittaa itsellesi kirjoja. Jos sinulla ei vielä ole tiliä Goodreadsiin voit hankkia sen tästä ja sitten ei muuta kuin osallistumaan kilpailuihin tästä. Valitset itsellesi kirjan, jonka haluat voittaa ja paina "enter to win". Sitten ei muuta kuin peukut pystyyn ja odottamaan.

huom. perusta ensin tili ja osallistu sitten vasta kilpailuihin. Silloin ylläpitäjä näkee, että olet Suomesta ja näyttää vain niitä kirjoja, joita Suomessa asuva voi voittaa.




sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Sarah Singleton : Heretic

Tässä jo muutama päivä ollut sellainen tunne ihossa, että lukuholistin kirjakausi on päättymässä. On nimittäin tehty jotakin muutakin lukemisen lisäksi....siivottu, ja yleensä tuo oire tarkoittaa sitä, että olen siirtymässä tarinanmaistiaisista todellisuuteen. Toivottavasti ei tee yhtä kipeää kuin edellisellä kerralla. Silloin olin kuin pistetty otso, joka ärisi ja murisi vähästäkin. Yöpöydällänikin on vielä liuta kirjoja odottamassa minua, joten toivon ehtiväni lukemaan ne vielä.  
Alla mainitun kirjan luin jo muutama viikkoa sitten. En heti tiennyt miten kertoa kirjasta, joten annoin itselleni aikaa maistella sitä mielessäni.


Kirjailija Sarah Singleton on kirjoittanut Hereticasta (suom. kerettiläinen, harhaoppinen), jossa  kaksi tyttöä seikkailee  Englannissa 1500-luvun loppupuolella. Tarina alkaa 1200-luvun katolisessa Englannissa, jossa Isabellan äiti on joutunut noitavainon kohteeksi. Katoliset polttavat hänen roviolla noituudesta. Ennen tuomiota oli äiti pyytänyt Varjomaan olentoa ottamaan suojelukseen tyttärensä ja poikansa. Isabella palaa takaisin 1500-luvun loppupuolella, protestanttiseen Englantiin. Aikaan, jossa elää Elisabeth -niminen tyttö. Hänen perheensä on jatkuvan vainoon kohteena koska ovat katolisia.



Elisabeth näkee Isabellan ensimmäisen kerran metsässä. Hän näkee tytön, jolla on pitkä sotkuinen tukka ja vihertävä iho, ja pelästyy tämän villintyneestä katseesta ja liikkeistä. Aika pian pelko muuttu uteliaisuudeksi. Kuka tyttö on? Mistä hän tulee? Tytöt ystävystyvät heti, eikä kestä kauan kun ystävyys joutuu koetukselle. Elisabethin kotiin tuodaan pappi ja Elisabeth on aika varma, että he joutuvat ongelmiin sen takia. Onneksi Elisabethilla on liittolainen, 300-vuotias ystävä, joka ei todellakaan aio istua ja katsoa, kun Elisabethin perhettä vainotaan ja tuhotaan samalla tavalla kuin hänen perheensä kauan aikaa sitten.



Maagiset taiat otetaan käyttöön vasta tarinan loppupuolella, kun Isabella on päättänyt pelastaa hänen erittäin kiperästä tilanteesta. Kit Merrivale, joka vainoaa katolilaisia pappeja on saanut vihiä, että Elisabethin kotona piilotellaan katolista pappia. Hän vangitsee Elisabethin siinä vaiheessa, kun tyttö on ovelasti saanut salakuljetettua papin kirkkoon, jossa on salakäytävä. Isabellan Varjomaan ystävät, Keijut, saapuvat pyynnöstä paikan päälle ja ainostaan heidän voimat estävät Elisabethia kuolemasta.



Nuorille suunnattu tarina on kaunis ja lyhyt, mutta intensiivinen. Välillä minua häritsi Varjomaan maailma, jonka  olemassaoloa en ymmärtänyt. Ja sitten minulle tuli sellainen kutina, ettei tämä tarina päättynyt tähän kirjaan. Toivottavasti kutina pitää paikkaansa.






.

perjantai 8. helmikuuta 2013

David Safier: Huono karma

Haluatko tikahtua nauruun? Jos vastasit et, lopeta tähän. Jos vastasit kyllä, jatka lukemista. :)

Kim Langer on kolmekymppinen, hänellä on rakastava aviomies, jota hän pettää ja ihana tytär, jolle ei ole aikaa. Suurin osa hänen ajastaan menee oman uran luomiseen. Hän on niin menestynyt, että Sakasan tv-alan merkittävin palkinto myönnetään hänelle.
Tarina lähti kunnolla rullaamaan sen jälkeen, kun Kim kuoli. Hänen kuolemaa edesauttoi avaruudesta pudonnut lavuaari.  Vietettiin hautajaisia, surtiin jne... mutta Kim syntyi uudelleen - muurahaiseksi.
"Kun jälleen heräsin, huomasin että minulla oli valtavan kokoinen pää.
                      ja ihan tolkuton ruumis.
                                 ja kuusi jalkaa.
                                     ja kaksi tosi pitkää tuntosarvea.
Se päivä oli päivän kurjimmista hetkistä kaikkein kurjin!"

Kim ei tietenkään uskonut kokemaa hetkeksikään todeksi, ja toivoi herävänsä unestaan. (Hän ei siis tässä vaiheessa vielä ymmärrä, että on eläessään kerännyt paljon huonoa karmaa)

Hän tapaa Siddhartha Gautaman, joka toivottaa hänet tervetulleeksi uuteen elämään...muurahaisena. Hän kohtaa ällistyneenä Casanovan, joka kituu ja riutuu, vielä satojen vuosien jälkeenkin, muurahaisena. (Ei ole tainnut Casanova oppia vielä mitään)
Muurahaisena oleminen tarkoittaa sitä, että töitä on paiskittava ja tähänhän Kim on tottunut. Ruokakeruumatkalla Kim tajuaa, että he marssivat pitkin tuttua terassia ja samalla hän oivaltaa päässeensä kotiin. Kotiin palaaminen ei ole koviinkaan onnellinen. Siellä vietetään hänen muistotilaisuuttaan ja ystävät sekä sukulaiset ovat saapuneet  paikan päälle. Muurahaisena oleminen on sietämätöntä, vaikka hän kuinka huutaa ja mesoaa, hän ei saa itseään kuulluksi. Kuka nyt pientä muurahaista edes huomaisi.
Muistotilaisuuteen on myös saapunut nainen nimeltä Nina, joka aina osasi raivostuttaa Kimiä. Nina oli aikoinaan vokotellut hänen aviomiestään ja he kummatkin olivat jäänneet rysän päältä kiinni.

Kimin muurahaiselämä päättyy Ninan suuhun. Sokeri vetää enemmän puoleensa kuin joku mokoma muistotilaisuus. Kim kipittää nopeilla jaloillaan kakkupalan luokse ja ryhtyy autuaasti maiskuttelemaan sokerista kermaa. Ja kun kakkupala sattuu olemaan Ninan, niin ennen pitkää Kimin lyhyt elämä päättyy traagisesti.

Muurahaisen elämä päättyy ja Kim näki jälleen valon. (Jippii, joko hän nyt herää pahasta unestaan?) Hän uudestisyntyy,,,,jippiaijee,,hän hihkuu,,kunnes tajuaa olevansa jälleen muurahainen. Kimin ainoa keino päästä eroon muurahaisen kehosta, on tehdä jotain hyvää. Hänen pitää tehdä jotain oikein. Jotain entiseen elämään liittyvää,,,ehkäpä hyväksyä jotain...Pikkuhiljaan hän ymmärtää tämän.

David Frasier on päässyt hauskuttamaan monta lukijaa tällä seikkailua ja farssia omaavalla tarinallaan. Minä lukeudun mukaan tähän porukkaan. Purskahdin niin monta kertaa nauruun, että meinasin saada häädön huoneestani. Kissani hyvin närkästyneinä nostivat päänsä kun käkätykseni häiritsi heidän yöuniaan.

Takaisin asiaan: Huono Karma  siis kertoo jälleensyntymisestä, karmasta ja yritystä kiivetä ylöspäin kohti parempaa karmaa. Päähenkilölle suuret kiitokset siitä, että hän jaksoi heittää "läppää" silloinkin kun elämä meni nurinkuriseksi. Lämminhenkinen, kevyt ja suorasukainen tarina Kimistä, josta loppujen lopuksi tulee ihminen,,,mutta minkähänlainen...hihihhhii...


maanantai 4. helmikuuta 2013

Nelson, Jandy : The sky is everywhere

Tarinan traagisuus ja romanttisuus kosketti minua syvästi. Rakkaudessa väärinkäsitykset ovat kuin syvä viilto sydämessä. Tämän tarinan kirjoittaja siirtyy ehdottomasti  kirjalistani kärkeen. Kirjailija on osannut kirjoittaa kauniisti ja koskettavasti tarinan tytöstä, joka menettää siskonsa. Tytöstä, jonka suru on syvä. Tytöstä, joka rakastuu intohimoisesti.



17-vuotias Lenny menettää kaksi vuotta vanhemman siskonsa, Baileyn. Suru ja tradegia koskettaa Lennonin perhettä, johon kuuluu isoäiti ja eno. Äiti lähti kuusitoista vuotta sitten maailmalle, jättäen tyttärien miettimään miksi. Lennonin surua tukemaan saapuu poismenneen siskon poikaystävä. Baileyn poismeno on kummallekin rankkaa ja läheisyys tuo tulleessaan kiellettyjä ja kiihkeitä tunteita. Lenny yrittää pitää poikaa kaukana itsestään. Baileyn takia.

Lenny kohtaa koulussa uuden oppilaan. Joe on samassa soittoryhmässä hänen kanssaan ja yrittää tehdä tuttavuuttaa. Poika on komea, niin komea, että Lenny sydämessä jysähtää ja vatsa täyttyy perhosista. He tutustuvat toisiinsa ja rakastuvat. Taustalla kummittelee kuitenkin tunteet Baileyn poikaystävää kohtaan ja pian Lennya ja Joeta ovat välirikossa, erään erittäin väärinymmärretyn teon jälkeen. Tästä alkaa Lennyn toinen sydäntäsärkevä aika, jolloin hän kipeästi yrittää löytää sitä oikeaa ratkaisua. Juonikuvausta ei tämän enempää, ettei tule paljastettua liikaa.. Kirja on täynnä tunteiden myllerystä.....


Superbra, sanon ruotsiksi.


sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Cat Patrick : Forgotten

Kirja, jossa tyttö ei muista mitään eilisestä, mutta näkee otteita tulevaisuudesta. Mielenkiintoista! Kun lähdin tarinaa lukemaan tuli mieleen toinen kirja, jonka  luin muutama vuosi sitten. Kirjan nimi on Kuin viimeistä päivää  ja sen on kirjoittanut Oliver Lauren. Kirjassa tyttö eli uudestaan ja uudestaan saman päivän ja joka kerta hänelle kävi ilmi, että hän oli elännyt sen väärin. Hänelle selviää, että hänen on löydettävä ratkaisu, jotta pääsee eteenpäin ja sitteen.... koittaa se viimeinen päivä. Mutta siirrytään nyt lukemani kirjan pariin, jonka luin ruotsiksi: När jag vaknar finns du inte. Tarinan sain luettua nopeasti yön pikkutunneilla, kun en millään saanut unen päästä kiinni.
London  herää joka aamu muistinsa menettäneenä. Ainoa tapa selvitä päivän rutiineista on kirjoittaa   illalla, ennen nukkumaanmenoa, muistiinpanoja  päivän tapahtumista.  Muistiinpanot on kirjoitettava ennen klo 04.33, koska silloin päivän tapahtumat pyyhkiytyvät pois hänen mielestään. Ainoastaan äiti ja hänen paras ystävä tietävät hänen sairaudestaan, joka alkoi hänen ollessa 5-vuotias. Hän on käynyt hypnotisoijan  luona, lääkärit ovat tutkineet häntä, mutta kukaan ei osannut antaa hänelle muistiaan takaisin.
Miten hän sitten selviää koulumaailmassa, miten hän tunnistaa ystävänsä, miten löytää oikean luokan ja miten tietää mille penkille menee istumaan? No, onneksi hänellä on lahja. Hän näkee tulevaisuuteen. Tulevaisuudessa hän näkee äitinsä, ystävänsä, koulunsa sekä ympäristön ja saa vietyä kunnialla päivän läpi. Urakka on aika kova, kun pitää lukea muistiinpanot ja katsoa tulevaisuuteen. Päivän rutiineja tulee hämmentäämään uusi oppilas. Luke, joka on varsin komea, hakeutuu Londonin seuraan koko ajan. London ei kuitenkaan näe häntä näyissään, ja joka aamu hän on unohtanut, että poika on olemassa. Poika väittää olevansa Londonin poikaystävä, joten London kirjoittaa muistivihkoonsa joka ilta, että hänellä on poikaystävä. London lähtee selvittämään minkä takia hän ei näe poikaa tulevaisuudessa ja liittyykö poika näkyyn, joka on vuosia kummitellut hänen mielessä; Hautajaiset, surullisia ihmisiä, kirkkomaa.
Samalla hänelle selviää, että äiti salaa häneltä jotain tärkeää, niin tärkeää, että juuri tämä salailu estää häntä muistamasta.
Kirjan juoni oli  hyvä. Miksi, milloin, minkä takia ja mitä? Kysymyksiä kysymysten perässä. Onko poika haamu hänen menneisyydestä? Miksi juuri tämä poika astui tytön elämään? Onko pojalla jotain salattavaa? Missä tytön isä? Miksi äiti on piilottanut menneisyyden? Kenen hautajaiset? jne. Ja kun oli niin paljon kysymyksiä, oli pakko löytää niihin nälkäisesti vastauksia lukemalla kirja kannesta kanteen.

Kirjailijan omilta sivuilta luin, että tarinasta tehdään elokuva. Oikeudet olisi myyty jo Paramountille. Minulle ei kuitenkaan selvinnyt milloin elokuva saa ensi-illan.



alla kansikuva kirjasta Kuin viimeistä päivää