Gillian Philip : Tulimieli

Tarina kertoo kahdesta maailmasta, ihmisistä, jotka elävät pimeässä keski-ajassa sekä entisistä enkeleistä, jotka ovat nykyään keijuja. Maailmoja erottaa huntu, jonka keijujen esiäidit olivat luoneet suojatakseen omaa maailmaa ihmisiltä.
 Keijumaailman kuningatar Katen ylläpitämä väkivaltainen valta ei miellytä Sithe-kansaa, jonka riveihin uskaltautuu yhä useampi Katen vastustajaa. He tekevät kaikkensa, jotta huntu säilyisi, eikä Katen sotamatkatkaan saanut kansaa pyörtämään päätöstään. Hunnun voima on kuitenkin heikentymässä ja ohentumassa.

                                          **************************************


Seth on nuori poika, kun hän saapuu isänsä linnoitukseen. Villi, väkevä ja tahdonvoimainen poika pärjää hyvin uudessa yhteisössä, jonne hänen äitinsä on oman äpäräpoikansa lähettänyt. Hyljeksitty poika löytää keinonsa selvitä uudessa asuinpaikassa, vaikka väkisin. Isä ei välitä hänestä ja äitipuoli katsoo häntä halveksuen. Tukea ja ymmärrystä hän saa velipuoleltaan, joka ottaa Sethin siipiensä suojaan. (Nojaa, ei näillä keijuilla ole siipiä). Pojista tulee erittäin läheisiä ja kun Seth kasvaa, kiintymyssuhde muuttuu veljelliseksi rakkaudeksi.

 Sethin ollessa 14-vuotias kääntyy kaikki päälaelleen. Isän linnoitus valloitetaan, isä kuolee ja Seth joutuu panttivangiksi ystäviensä kanssa kuningattaren linnoitukseen. Kaiken pahan keskelle saapuu veli paholaishevosellaan vapauttamaan veljensä ja ystävänsä. Tämä johtaa taas siihen, että kuningatar tuomitsee heidät maanpakolaisiksi. Heidän on poistuttava omasta maailmastaan ja lähdettävä hunnun toiselle puolelle, elämään täyskuolevaisten kanssa.

Muutama askel taaksepäin, kirjan aloitussivuille:

Kirjan ensimmäinen luku lähtee käyntiin täyskuolevaisten maailmasta. Seth lymyää piilossa ja pitää tiukasti kiinni jousipyssystään, kun hän seuraa veljensä ja erään tytön kulkua polttoroviolle. Noitavaino on yleistä 1500-luvun loppupuolella ja nyt hänen veljelleen on annettu kuolemantuomio noituudesta. Seth on luvannut veljelleen, että päästää tämän kärsimyksistä heti, kun rovio sytytetään.

Täyskuolevaisten maailmassa huntu kätkee Sethin ihmisiltä, he eivät kunnolla näe tätä tai jos näkevät,  unohtavat hänet heti, kun hän poistuu paikalta.
Aika ei ole sama. Täyskuolevaisten maailmassa aika kuluu paljon nopeammin, eikä siellä osata lukea toisten ajatuksia tai  puhumaan toiselle ajatuksienvälityksellä.

Pidin tarinasta, vaikka se alussa herättikin hämmennystä. Tarinan päähenkilö, tulisieluinen Seth, osaa myös rakastaa tulisesti ja näin käy myös kun hän rakastuu täyskuolevaiseen. Tarinassa on paljon taistelukohtauksia, jonka takia suosittelen tätä myös pojille. Myös aikuiset voivat uppoutua tarinaan!

Kapinaenkelit #1 : Tulimieli
Kapinaenkelit #2 : Verikivi
Kapinaenkelit #3: Sudenmyrkky

lisäys 13.3.2018
Luin  kolmannen osan! Viimeisen sivun jälkeen totesin, ettei tarina tähän päättynyt. Toivottavasti meidän ei tarvitse odottaa yhtä kauan neljättä osaa.

MustaValkoinen

Kaikkien blogi ongelmien jälkeen päätin piristää aamuni valokuvien seurassa.
Tämän viikon MakroTex haaste on mustavalkoinen ja mieleeni välähti heti eräs kuva, joka sopii tämän viikon haasteeseen. Kuvanlaatu on hieman epäselvä, nopea kun piti olla :)

Kohti valoa!

Kulttuurimaisemat ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Neljä vuotta sitten kysyin tyttäriltäni, että mitäs he tuumisivat jos tekisimme pienen kesäreissun Suomen maisemakulttuuriin. Kun sana kulttuuri osui heidän korviin, nousivat kulmakarvat. "että siis mitä? -eiks tylsempää vois olla?!"  (ikää heillä oli silloin  13 ja 11 vuotta)
"Pienen" houkuttelemisen jälkeen sain heidät ylipuhuttua, ja kun olin laatinut mielenkiintoisen ja hauskan matkan, sain heidät innostumaan. Ja tämän innostumisen myötä olen joka kesä saanut kuulla kysymyksen "mihin nyt mennään?". Jess, koukutusta ja koukutettu!
Hämeen linnaan tutustuimme kolme vuotta sitten ja koska Hämeenlinnassa oltiin, päätimme myös käydä katsomassa ja ihailemassa Aulangon ihania maisemia. Kuvia tuli otettua aika läjä ja niistä ylläoleva kuva on yksi mieleenpainuvimmista. Hetki oli ohi silmäräpäyksessä, mutta onneksi sormeni olivat nopeat, ja silmä jo kameranlinssissä kiinni.

Aulangon keinotekoiset linnanrauniot toimii kulissina kesäteatterille.

Hämeen linna

Hyvää alkanutta viikkoa!

Liane Moriarty : Hyvä aviomies

Kuuntelin eräänä päivänä parin asiakkaan keskustelua kirjasta, joka heidän kommenttien perusteella sai minutkin kiinnostumaan tarinasta. Tarinassa kerrotaan kolmen naisen elämästä ja siitä kuinka näiden kolmen naisen tiet yhtyvät risteykseen, jossa he joutuvat valitsemaan tien jota lähtevät kulkemaan.
Cecilia, Tess ja Rachel; kolme vaimoa. Kolme niin erilaista elämää, vai onko näin?

 Cecilia on kahden lapsen äiti, tunnokas Tupperwaren emäntä. Tunnollinen ja katolinen Cecilia on naimisissa nuoruudenrakkautensa kanssa, jolla on synkkä menneisyys. Cecilialle tämä käy ilmi kun hän eräänä päivänä löytää kirjeen, jossa lukee "Avattava kuolemani jälkeen". Uteliaisuus kuitenkin yllättää hänet ja hänen on pakko avata se. Luettuaan viestin mikään ei enää palaa ennalleen. Cecilia taistelee monen tosiasian kanssa. Hän on lainkuuliainen ihminen, joten hänen mielestään hänen miehensä pitäisi tunnustaa tekemänsä rikoksen, mutta sitten on perhe, tyttäret ja yhteisö. Perhe hajoaisi, heistä tulisi yhteisön hylkiöitä.  Mitä heidän pitäisi loppujen lopuksi tehdä? Oma etu vai toisen etu?

 Tess saa yhtenämpäivänä kuulla  mieheltään ja serkultaan, että he rakastavat toisiaan, eikä hän voi tehdä asialle mitään. Serkku, joka on ollut suuressa roolissa hänen elämässään, osoittautuukin petturiksi. Tess jättää kummatkin, ottaa poikansa ja matkustaa äitinsä luokse, jotta nämä kaksi petturia saisivat miettiä, mitä ovat menneet tekemään. Kotipuolella hän tapaa entisen poikaystävänsä ja heidän välille syntyy intiimi suhde. Tess ei kuitenkaan anna mitään lupausta entiselle poikaystävälleen, joka salaa toivoo suhteelle jatkumoa. Meneeko Tessin perhe kuitenkin etusijalle, pitäisitkö hänen lähteä taistelemaan miehestä, joka on hänen poikansa isä?
    Sitten on Rachel, iäkäs nainen, jolla on ihana pojanpoika sekä menneisyys, johon on jämähtänyt Hänen miehensä on kuollut ja elämän ainoa valopilkku on pojanpoika. Hänen tyttärensä Jane murhattiin 17-vuotiaana vuosikymmeniä sitten.  Murhaajaa ei löytynyt, mutta Rachelilla on epäilykensä ja hän on lopulta päättanut saada miehen vielä tunnustamaan tekonsa.


Kertomus oli tavallaan hyvä. En pysty kuitenkaan olemaan samaa mieltä näiden asiakkaiden kanssa, joiden mielestä tarina oli aivan mahtava lukukokemus. Ehkä yksi syy on se, että olen vannoutunut spefi-lukija ;) Mutta eiköhän tällekin tarinalle löydy se oma lukijakuntansa.

Ei revitä hiuksia ei

No nyt mä sitten tein sellaisen kämmin ettei ole mitään määrää.

Päätin siis uusia blogini ulkoasua URL-osoitetta myöden ja miten kävikään :O Aaaarghh.. Blogia ei löydy..Olisi nähtävästi pitänyt miettiä vähän tarkemmin tuota mun tempausta, eikä hätiköidä.
Ensin aattelin, että eiköhän ne parin päivän päästä tule näkyviin,,mutta kukku sentään sieltä mitään vielä nävy. Päätin sitten palata takaisin vanhaan nimeen, mutta kas,,eipä löytynyt muuta kuin tieto siitä, ettei kyseistä blogia löydy. Sen siitä saa kun yrittää olla kansainvälinen.

This is what my cat thinks about me right now!

Tänään laitoin Verkkovastaavan työkalun kautta ilmoituksen, että Google voisi sitten poistaa kaikki hakuosumat, jotka kohdistuvat lukuholistina.blogspot.comiin. Jos vaikka tämän jälkeen tulisi näkyville ne muutamat postaukset, jotka olen uudella URL-osoitteella postanut. Blaaah

Ja näyttää tämä muutos tehnyt temppunsa myös kävijäraadille. Sitä ei nimittäin enää löydy. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Käytännössä minun olisi  siis pitänyt  luoda täysin uudet sivut ja siirtää matsku sinne. Mä nyt ootan vielä pari päivää ja katson mitä tulemaan pitää..


Seuraava vaihe taitaakin sitten olla siirtää kaikki vanhat postaukset tämän uuden URL-sivuston alle.  On siinä sitten ihmettelemistä kun minulla on muutaman päivän sisälla ilmestynyt toista sataa postausta :D
Toivon tietty, että vanhan blogin uskolliset kävijät löytävät pian tämän uuden blogiosoitteeni.

How will I survive this?
I'm still alive! Pari päivää mennyt tuosta mun tempauksestani ja nyt olen vihdoin saanut lukijakuntani
jostain ihmeen kautta takaisin :) Jess!! Pitäisköö oottaa taas muutama päivä? Josko sitten pääsisi lukemaan noita mun vanhempia postauksiani google-hakujen kautta...

Simona Ahrnsted : En enda natt

Kun Simona Ahrnstedtilta tuli neljäs kirja markkinoille ja näin kansikuvan, ajattelin heti, että eieiei. Niinpä,,kansikuvakin kertoo aika paljon :D Olisit Simona nyt vain pysynyt historiallisessa romantiikassa (lue myös: erotiikka), koska niihin minä ihastuin.

En siis hirveen paljoa innostunut tästä uudesta tarinasta, joka on aika kliseinen. Kirja jäi nimittäin miltei lukematta. Ihan viime hetkillä, ennen kirjan palauttamista kirjastoon, sain sen luettua. Lukukokemuksena tarina oli aluksi sellainen nojaatällainenkirja. Ahrnstedt ylläpitää kuitenkin kiihkeätä ja kuumaa tarinaa; erotiikasta ei nimittäin ollut pulaa. Se saikin kulmakarvani välillä kohoamaan :P Siinä vaiheessa kun pääsin syventymään tarinan punaisen lankaan, heräsi mielenkiintonikin. Jotain järisyttävää tulee vielä tapahtumaan ja mitä se sitten ikinä onkaan, se tulee selviämään seuraavissa osissa. Ehkä ne sitten koukuttaa minua enemmän, mene ja tiedä. De la Gripin tarina ei nimittäin päädy tähän yhteen tarinaan.

Natalia De la Grip; yläluokan nainen, joka jo varhaisessa vaiheessa halusi näyttää perheelleen, että  hänestä on johonkin muuhunkin kuin vain hienostonaisen kulissien ylläpitoon. Hän päätti, vastoin perheensä tahtoa, hakea omaa uraa rahoitusmaailmasta. Natalian suhde perheeseen on kylmän platooninen. Ainoastaan pikkuveljeensä Alexanderiin hänellä on lämpimät suhteet. Hänen isänsä Gustaf on vanhollinen mies, jonka mielestä nainen kuuluu olla kotona, kilttinä ja odottavaisena. Häneltä Natalia saa myös kuulla, ettei ole tämän biologinen lapsi. Hänen äitinsä on aina tehnyt kaikkensa miellyttääkseen miestänsä. Natalian vanhempi veli on etäinen ja asettuu aina isänsä puolelle.

En enda natt suomeksi: Yksi ainoa yö

David Hammar; duunarinpoika, joka hakee kostoa on menestyvä liikemies pääomasijoittajapuolella.

Hänen uusin valloituksensa on Investum, De la Grip -suvun yhtiö, jonka hän aikoo murskata. Tätä vallankaappausta David on suunnitellut koko elämänsa ajan. Davidin äiti on kuollut ja isään hän ei ole yhteyksissä. Siskonsa hän pitää piilossa, ettei De la Gripin kynnet pääse enää koskettamaankaan hänen siskonsa ihoa. Davidilla on tästä omakohtaiset muistot selässään. David on yhtiökumppaninsa Michelin kanssa päättänyt vallata Investumin, joka tulee kaatumaan polvilleen sen jälkeen, kun kaappaus on tehty. 

Natalia ja David kohtaavat päivällispöydän ääressä. Kohtaaminen on Davidin järjestämä. Mies ei itse kyllä tiedä, mitkä hänen tavoitteensa on naisen suhteen, mutta ensimmäinen kohtaaminen johtaa toiseen ja kolmanteen ja sitten hypätäänkin jo sänkyyn. Salassa pidetty suhde roihuaa punaisen tulen lailla, kunnes suhde päättyy Natalian kohdalla erittäin ilkeällä tavalla. Menneisyyden paljastukset ja vallankaappaus jättävät jäätävän jäljen Nataliaan, joka odottaa Davidin lasta. Hyväksikäytettynä ja nurkkaan ajettuna  Natalia joutuu tekemään päätöksen; hänen on pärjättävä yksin.

Seuraavassa osassa pääsemme lukemaan Alexanderin edesottamuksia. Näin ainkain oletan.
Tiedossa siis lisää juonipaljastuksia De la Grip perheen elämästä.

Tervetuloa uudet lukijat Tatu, Maiju ja Calendula. Kiva kun löysitte tienne blogiini :)

'I do not read for
I have renounced life,
I read because one life is
not enough for me'
-Abbas Al-Akkad

Elina Rouhiainen : Kesytön

Uusi blogiosoitteeni on : www.storyguzzler.blogspot.com
Annukka Salaman jälkeen päätin innostuneena kokeilla myös Rouhiasen Susiraja-sarjaa. Olin kuitenkin liian hätäinen, olisi pitänyt ainakin muutaman päivän odottaa, jotta Faunoidit-sarjan jättämä makustelu olisi pikkuhiljalleen siirtynyt taaemmaksi. Lukemistani siis häiritsi se seikka, että ajattelin koko ajan edellistä lukemaani tarinaa.

Onneksi en saanut käännettyä päätäni. Mielessäni kävi koko ajan ajatus, etten lukisikaan Kesytöntä, koska se ei säväyttänyt samalla tavalla kuin Faunoidit. Onneksi osaan olla myös jääräpää, ja päätin pitää käteni tiukasti kiinni kansissa, vaikka pääni sanoi toista.

Koukuttavan Susirajan ensimmäinen osa Kesytön lähti siis hitaasti ja ailahtelevasti käyntiin. Tarinaan uppoaminen tapahtuikin sitten vaivihkaa, enkä osaa sanoa missä vaiheessa pääsin makustelun tunteeseen.

Paranormaalirakkausdraamasuhdetta (hui, mikä sanahirviö!) käsittelevä tarina kertoo Raisa Ojasta, joka on perinyt taiteilijaominaisuudet äidiltään. Boheemielämää äitinsä kanssa viettänyt Raija kokee dramaattisen käännöksen elämässään, kun hänen äitinsä kuolee onnettomuudessa. Raisa joutuu, alaikäinen kun vielä on, muuttamaan Jaska-enonsa luokse Kainuun Hukkakorpeen. Raisalle enon tupsahtaminen elämään on täysi yllätys, koska hänen äitinsä ei ole koskaan kertonut Raisalle, että hänellä olisi veli. Hukkavaarassa ei tilanne kuitenkaan parane, kun hän kohtaa uudessa koulussaan uusia oppilaita, jotka yllätys yllätys, ovat kaikki kauniita tai komeita. Raisa purkaa kipeää menetystä eräänä iltana aiheuttamalla kipua itselleen metsässä, jossa hän kohtaa suden. Hätkähdyttävää siinä oli, ettei sudella ollut tarkoitustakaan tehdä hänelle pahaa. Kohtaaminen jää hänelle niin kovasti mieleen, että hän myöhemmin koulun taidetunnilla piirtää muistamansa suden paperille.

Hukkavaarassa hän on päättänyt lähteä selvittämään äitinsä menneisyyttä ja sitä, minkä takia hän joskus aikoinaan lähti pois Hukkavaarasta. Äiti oli Raisalle aina kertonut, että hänen isänsä oli joku tuntematon ulkomaalainen yhden yön tapahtumasta, ja hänellä ei ole mitään tietoa tämän olemassaolosta.

Kaiken tämän sotkun keskelle ilmestyy Mikael Sarri, joka silmillään seuraa Raisaa ja Raisan edesottamuksia. Kun Raisalle selviää, että Hukkavaarassa todellakin on jotain kummaa, ei paluuta enää vanhaan elämään ole. Ihmissusien ja yhden vampyyrin myötä Raisalle selviää pikku hiljalleen kylässä piilevä totuus.

Ja tämä totuus on jotain mitä hän ei millään pysty hyväksymään. Ei vaikka rakkaus Mikaeliin on syvä.

Tarinassa oli paljon sellaisia momentteja, jotka herättivät kiinnostukseni lähteä lukemaan toista ja kolmatta osaa. Ihmissusista kertova kirja oli valmiina otettavaksi vastaan, kun olin jo niin paljon niitä vampyyri-aiheisia kirjoja lukenut. Stiefvaterin Väristys ei herättänyt näin paljon huumaavaa lukukoukutusta kuin tämä Susiraja-sarja. Vähän minua jäi kismittämään kolmannen osan tarina. Liikaa junnailtiin paikoillaan ja jahkailtiin asioiden kanssa. Se ei kerta kaikkiaan jaksanut kiinnostaa minua, malttamaton lukija kun olen. Toisaalta minulle tuli sellainenkin olo, ettei kirjailija itse halua päästä eroon tarinastaan :) Olihan se pirskatti vie hyvä tarina! Mutta, että neljäsosa,,anna mun kaikki taas kestää. Miten minä, joka ei meinaa pysyä nahoissaan, pystyn odottamaan sitä neljättä osaa :P

#2 Uhanalainen

#3 Jäljitetty

#4  ?

"I was born with a 
reading list I 
will never finish"
- Maud Causey

Annukka Salama : Kärmeenlumooja

Pari postausta sitten kerroin, että olen aloittamassa lukemaan  Annukka Salaman  Faunoidit -nimistä kirjasarjaa. Tätä sarjaa olen yrittänyt lukea aikaisemminkin, mutta aikaa tarinan syventymiseen ei löytynyt. Tämä tilanne johtui siitä, että olin ulkomaisen paranormaalirakkausdraamaan lumoissa. Siitä ajasta on nyt vierähtänyt  jo vuosi tai pari ja nyt päätin ykskaks raahata kirjat kotiin, kun ei ollut muutakaan tarjolla. Heti en tohtinut lähteä lukemaan sarjaa, vaan annoin itseni totutella siihen, että pian avaan  kirjan ensimmäisen osan kannet jo kolmatta kertaa. Lohtuna minulla oli kollegani vinkki siitä, että sarja on aivan mahtava. Luotin ja luotan vieläkin hänen arvostelukykyynsä.

Syvä henkäys, silmät auki ja sitten mentiin. Pelkäsin alussa kovasti, että tulisin pettymään, toisin kuitenkin kävi. Mulla on nyt vaikeaa pukea sanoiksi niitä tunteita, joita koin lukemisen aikana ja lukemisen jälkeen, mutta yritän kuitenkin. Sarja on mielestäni yksi taitavimmin kirjoitetuista tarinoista jota olen kokenut.

Nuorille aikuisille suunnattu tarina oli kaikkea muuta kuin sitä, mitä siltä odotin. Positiivinen energiavirtaus lukukokemuksesta jäi pitkäksi aikaa mieleeni. Hauska tosiasia: Olin mukana tarinassa ja sehän tarkoittaa kohdallani, että olin tarinan vietävänä. Ja mikä parasta, tarinasta löytyi myös hersyvää huumoria, joka antoi välillä sellaisia naurukikatuksia, että miehenikin katsoi minua sillä silmällä, että onko kaikki nyt ihan kunnossa :D Vinkkausreppuni sisällöstä löytyy nyt uusi tulokas!

Yliluonnollisia aineksia ja leiskuvaa intohimoa sisältävä tarina kertoo adoptoidusta Unna-nimisestä tytöstä, jonka taito ja ketteryys löytyy skeittilaudan päältä.
Unna on tekemässä tempun, mikä tulisi mullistamaan koko youtube- ja skeittimaailman.Tony Hawkinin kaksi ja puoli kierrosta ilmassa, yhteensä 900 astetta ei ole mitään verrattuna siihen, mitä Unna tekee. 1080 astetta on hänelle helppo kuin heinänteko. Hän on pienestä pitäen ollut yhtä notkea ja nopea kuin orava.  Hän putoaa aina jaloilleen ja hallitsee parkourin vaativimmatkin suoritukset. 

Rufus on saannut kuulla kämppäkaveriltaan, että alueella liikkuu faunoidi, johon kannattaisi tutustua. Poikarääpäleeksi luokiteltu skeittaaja ei herätä Rufuksessa minkäänlaista reaktiota, mutta kun muut kämppäkaverit: Ronni, Jonne ja Vikke eivät tee elettäkään mennäkseen tutkimaan tätä, on Rufuksen mentävä. Ensin hän kuitenkin ottaa yhteyttä Eetuun, joka osaa kertoa mistä rääpäleen löytää.

"Rufus puristi silmät kiinni ja sormet nyrkkeihin. Hän puri hampaat yhteen ja taisteli pois halun, joka käski loikata kahvilan läpi ja taklata tulija tuulikaappiin" Tämä on ensimmäinen tuntemus, jonka Rufus tuntee, kun hän kohtaa Unnan, joka ei olekaan mikään pojanrääpäle.

Unnan ja Rufuksen kohtaaminen on kuin mistäkin Twilight-tapaamisesta, mutta paljon järisyttävämpää.
Kummankin kohdalla kohtaaminen herättää väkeviä tunteita, eikä erillään pysyminen ole enää mahdollista. Kun Unna pääsee tutustumaan faunoidien maailmaan, loksahtaa moni asia kohdalleen hänen elämässään. Erilaisuudesta kärsivä Unna on löytänyt paikkansa maailmasta, jossa faunoidit elävät vaarallista elämää. Unnaa tämä ei haittaa, koska hänen elämälleen on löytynyt tarkoitus, ja se on Rufus.

# Kärmeenlumooja, osa 1
# Piraijakuiskaaja, osa 2
# Harakanloukku, osa 3


"I love books.
I love that moment when
you open one and sink into it
you can escape from the world,
into a story that's way more
interesting than yours will ever be"
-Elisabeth Scott

MakroTex : October/Lokakuu

Lokakuu

"...Ma joen rantaan asti näen kentän kostean.

Siell' usva - aavet maata, veen pintaa himmeää,

ja puista verta sataa, mi mustaan maahan jää

Niin syys, niin syys on tullut!

Puu, ruoho lakastui..."

- Kaarlo Sarkia

Viikon MakroTex haaste kaunis ja värikäs lokakuu!

"Just before the death of flowers,

And before they are buried in snow,

There comes a festival season

When nature is all a glow"

-Author Unknown

Yllämainittu sitaatti kuvaa minun syksyä sellaisena kuin se on: Vähän ennen kukkien kuolemaa ja ennen niiden hautautumista lumen alle, saapuu juhlan vuodenaika, jossa kaikki luonnossa hohtaa.

Heli Suutarinen : Myrskylä

Heli Suutarisen esikoisteos Myrskylä herätti mielenkiintoni kansikuvan takia. Ihon alla kutkuttava tunne siitä, että tämä tarina vie mennessään, oli taas oikeassa. Lukuholistikauden nousuhumalan huumaako?

Tarinassa Elina-niminen tyttö asuu pienessä Myrskylä -nimisessä kylässä, jossa elämä on hieman pysähtynyttä. Vanhemmat ovat omalaatuisia ja sekin oli Elinan mielestä kauniisti ilmaistu. Hän kutsui heitä suoraan hulluiksi. Isä rakasti koiperhosiaan yli kaiken ja äitiä kiehtoi kaikki yliluonnollinen. Koska vanhemmilla oli omat kiinnostuksen kohteensa, johon Elina ei kuulunut, oli hänellä paljon omaa aikaa. Ja sen ajan hän vietti soittamalla kitaraa omassa bändissään ja hengaamalla Lauran kanssa, silloin kun ei tarvinnut olla töissä jäätelökioskissa. Bändissä soittava Eero on kiinnostunut Elinasta ja haluaisi muuttaa ystäväsuhteen astetta tummemmaski, mutta Elina haraa vastaan (vaikkei sitä selkeästi Eerolle esitä)


Tarina polkaistaan käyntiin heti ensimmäisellä sivulla. Ensin Elinan Aaro-setä kuolee tulipalossa ja sitten Lauran hottis-isoveli Joakim saapuu paikkakunnalle. Tulipalosta ei ole ehtinyt mennä kuin muutama päivä, kun Elina ykskaks päättää poiketa setänsä  talon raunioille.  Paikan päältä hän löytää sattumalta  ninjatähden näköisen lasinalustan, jonka hän tunkee taskuihinsa. Epämääräinen tunne siitä, että hän on vaarassa nousee ylitsempääsemättömäksi, kun hän näkee metsänlaidalla tumman hahmon. Pakomatkallaan hän törmää Joakimin, joka vie hänet turvaan.
Aaron kuolema, Joakimin saapuminen paikkakunnalle sekä esine, jonka Elina löysi, polkaisee käyntiin sellaisen tapahtumavyöryn, että käteni pysyi tuntien ajan kirjan kansissa kiinni, ennen kuin ote herpaantui.

Elina saa pian tietää Joakimin salaisuuden, sekä omien voimien piilevistä taidoista, ja siihen tarvitaan tämän Joakimin apua. Heidät sitoo yhteen yhteinen salaisuus ja rakastuminen.
Poika kertoo omasta menneisyydestään, siitä mitä hän on joutunut läpikäymään omien voimien esille tuomisen jälkeen, minkälaisia hirviöitä hän on kohdannut ja mitä kaikkea Elina mahdollisesti tulee kokemaan, ennen kuin hänen kaikki voimat ovat käytettävissä.

Pidin paljon kirjailijan kirjoittamasta huumorista, joka nostatti naurunpyrähdyksiä huulilleni. Kirjailijan humoristinen ote näkyi Elinan sanoissa ja eleissä ja mitä parasta, pidän tällaisista komediaparanormaaliromanttisista tarinoista, josta löytyy jotain ratkaisematonta. Tietysti tarinassa oli mukana kolmiodraamaakin. Tarinan lopussa Joakim joutuu kääntämään Elinalle selkänsä.
Toista teosta odottellen näpit kuumina ja kieli pitkänä. Makunystyräni janoaa lisää makustelua. Kunpa nyt vaan nopeasti julkaistaan. Tämä tarina on kyllä ihan kilpailukykyinen muiden paranormaali tarinoiden rinnalla.


" A book is a dream
that you hold in your hand"
- Neil Gaiman



Kohta olen yrittämässä jo kolmatta kertaa Annukka Salaman Faunoidit-trilogiaa. Katsotaan pitääkö 'kolmas kerta toden sanoo' paikkaansa ;)

Beth Bracken & Kay Fraser : Farieground Quartet

Löysin tämän nelisosaisen sarjan Vaski-kirjaston nettisivuilta. Etsin fantasia-aiheisia kirjoja, kun tämä  sarja pongahti silmieni eteen. Lapsille, miksei myös nuorille, suunnattu tarina oli helppolukuinen ja se sai minut miettimään olisiko tässä mahdollisesti selkokielinen kirjasarja.Teksti oli lyhyttä ja ytimekästä ja tarinaa tuki mystiset ja kauniit kuvat.

Tarina kertoo kahdesta tytöstä, jotka ovat ihan pienestä pitäen pitäneet yhtä. Soli on tumma, arka, hiljainen ja vetätytyvä. Lucy on valoisa, iloinen, ulospäinsuuntautunut ja kaikkien suosiossa. He ovat valo ja pimeys, toistensa vastankohdat. Soli ja Lucy asuvat Pimeän metsän toisella puolella. Puhutaan, että sielä asuu keijukansa ja puhutaan myös siitä, että mitä tahansa voi tapahtua metsässä, jos sielä esittää toivomuksen. Soli ja Lucy ovat kuitenkin leikkineet metsässä aina, he kävelevät kouluun joka päivä metsän läpi. He eivät välitä mitä ihmiset metsästä varoittavat.
 Lucy ja Soli ovat 11-vuotiaita, kun asiat muuttuvat.   Soli on kertonut Aaronista, ihastuksestaan, ystävälleen  ja Lucy yrittää saada Aronin kiinnostumaan Solista. Mutta kun Lucy kohtaa Aaronin, ihastuu hänkin poikaan. Heidän ensimmäinen suudelma on vahinko, josta hän kertoo Solille. Soli hyväksyy anteeksipyynnön. Seuraavaa suudelmaa Soli ei anna anteeksi, vaikka Lucy kuinka yrittää selitellä. Koko kotimatkan Lucy anelee anteeksiantoa, kunnes Soli sanoo Lucylle: "Toivon, että vaan häipyisit,, lopullisesti" Samassa metsässä näkyy välähdys ja Lucy on kadonnut. 

Kun Soli kertoo Lucyn äidille mitä oli tapahtunut, pyytää Lucyn äiti, että Soli hakee Lucyn takaisin keijumaasta, nimittäin sinne hän on joutunut. Kauan sitten, kun tytöt olivat pieniä, tapahtui jotain, josta vain Lucyn äiti tietää Ja äiti tietää myös, että ainoastaan Soli pystyy hakemaan Lucyn pois sieltä. Mukaansa Soli saa tyhjän lasipurkin ja riipuksen, jota Lucyn äiti on huolella vartioinut.

Svarta skogens hemlighet:
1. osa: En farlig önskan
2. osa: Ut ur skuggan
3. osa: Smycket
4. osa: Kronan i svarta sjön

Tarinasta löytyi paljon aukkoja, jotka jättivät kysymysmerkkejä, kun kirjan kannet painuivat kiinni. Kirjailijoiden tavoitteena mahdollisesti saada lapsi itse luomaan mielikuvaa tapahtumista? En tiedä. Nämä minua häiritsevät aukot tarinassa, eivät välttämättä häiritse nuorta lukijaa. Helppolukuisen sisällön takia suosittelen tätä sarjaa sellaiselle, jolle lukeminen on hieman haasteellisempaa. Tarinasta löytyy jännitystä, mystiikkaa ja vähän romantiikkaa. Sopii hyvin 9-11-vuotiaalle tytölle tai pojalle. Suomennosta en listoilta löytänyt.

Tervetuloa lukijaksi Sanni!


"You can find magic wherever you look
Sit back and relax
all you need is a BOOK"
Dr Seuss

MakroTex : Tiny things

Viikon MakroTex-haasteen teemana on Pikkuinen/Tiny thing

Vuosi tai muutama vuosi  sitten -nää vuodet liikkuu niin vinhaasti- sain äidiltä tämän kauniin lusikkakorun. Lusikkakorua koristaa pikkuinen ja sievä kirja. Kirjan sain ystävältäni, kun kerroin mitä äitini touhuaa :)

Maistuisiko teillekin lusikallinen maukasta tarinaa?

Koruntekijän löydät  täältä

Kirjan lahjoittajan löydän täältä

Viimeistä lomapäivää viedään ja huomenna jo töihin. 

Syyskuussa vietetty loma on ollut aivan huippuloma: aurinkoa, aurinkoa, 

lämpöä, vähän sadetta ja taas aurinkoa, aurinkoa, aurinkoa! 

Satokin saatu korjattua ilman ylimääräistä stressiä ja kiireitä :)

Toivotan teille kaikille aurinkoista syyskuun viimeistä päivää!

Lois Lowry : The Giver

The Giver -nimisestä kirjasta on tehty elokuva. Bongasin elokuvatrailerin täältä. Elokuva vaikutti mielenkiintoiselta, ja kun sitä ei Finnkinon listoilta löytynyt, kävin verkkokirjaston sivuilla tekemässä hakuja.  Ja löytyihän listoilta kirja sekä englanniksi että ruotsiksi. Tein varauksen ruotsinkieliseen ja nyt jälkeenpäin voin todeta, että olisihan se mennyt  myös englanninkielelläkin, sen verran helppolukuinen oli sisältö.

Mutta nyt mennään tarinaan:

Pian 12-vuotias täyttävä Jonas elää yhteiskunnassa, jossa ei ole rasismia, erilaisuutta, konfilikteja, köyhyyttä, työttömyyttä tai avioeroja. Injektio, jonka asukkaat ottavat joka aamu, pitää huolen siitä, että kaikki on tasapainossa. He elävät maailmassa, jossa kaikki toimii oikealla tavalla.
Jonas asuu äitinsä, isänsä ja pikkusiskonsa kanssa yhteisön keskellä. Lapsimäärä on tiukasti säädetty vain kahteen lapseen. Vanhempien ammatit on heille valittu, jo silloin kun he täyttivät 12-vuotta.
Yhteiskunta määrää kaikille 12-vuotiaille ammatin, jota lähtevät  heti opiskelemaan.
Jonaksen isä työskentelee lastenhoitajana synnytyssairaalassa, josta lapset valitaan uusiin perheisiin. Sairaalan synnyttäjät kuuluvat ammattiryhmään, joita kunnioitetaan paljon. Hehän antavat uuden elämän perheeseen. Yhteisössä  työskentelee myös ns. vapauttajat, jotka toimittavat vanhukset viimeiselle matkalleen. Näin saadaan pidettyä syntyvyys ja kuolleisuus tasapainossa.

Joka vuosi vietetään joulukuunseremonia, jolla on suuri ja tasapainottava merkitys yhteiskunnassa. Tässä seremoniassa vietetään myös kaikkien tulevien 12-vuotiaiden juhlaa, johon myös Jonas osallistuu.  Hän pelkää, että hänelle valitaan ammatti, josta hän ei tule pitämään. Turhaan kuitenkin pelkäsi. Uusi elämä alkaa heti, kun hän saa kuulla, että hänestä tule muistojentallentaja, joka on erittäin arvostettu ammatti. Tallentaja ylläpitää maailmanhistorian muistoja, ja vain tämä henkilö tietää mitä on ennen uuden yhteiskunnan luomista tapahtunut.

Muistojen antaja odottaa häntä, eikä vitkastelee työssään. Jonas saa vanhukselta ensimmäisen muiston menneestä; lumesta, kelkasta ja kodista. (Muiston siirto tapahtuu siten, että vanhus asettaa kätensä Jonaksen selkään) Tämän ensimmäsen muiston myötä kasvaa nälkä, jonka sammumiseen ei näy loppua. Mitä enemmän muistoja hän saa, sitä enemmän hän alkaa kyseenalaistamaan yhteiskunnan säätelemiä määräyksiä. Kaikki ne muistot mitä hän saa vanhukselta sisältää myös traumaattisia kokemuksia, mutta päällimäisenä on kuitenkin ilo, rakkaus, lämpö ja tunteet. Tuneet, joita voi itse säädellä ja määrää määrätä. Jonas ei heti tiedä, että vanhus valmistelee häntä lähtöä varten.  Vanhuksella on siihen syynsä; Ennen Jonasta oli eräs tyttö, joka valittiin muistojentallentajaksi, ja tämä tyttö kuoli, omaehtoisesti, koska ei jaksanut kantaa tuskaa eikä kipua. Tämä tyttö oli vanhuksen oma tytär.

Sitten tulee se yö. joka pakottaa Jonaksen lähtemään. Mikä saa Jonaksen lähtemään? Mikä on se muisto tai tieto, joka vie Jonasta eteenpäin? Selviää myös sinulle, kun luet tarinan ;)
...Mäki, lumi, kelkka, talo....

Elokuvatrailerissa päähenkilö on 16-vuotias ja rakastaa punatukkaista tyttöä. Kirjassa on 12-vuotias tyttö, johon Jonas on ihastunut, mutta se ei johda mihinkään romantiikkaan.

Kirjan ensimmäinen painos julkaistu 1993 ja ruotsinnos 1997. Kirja oli mukansatempaiseva omalla tavalla. Niille, joille romanttinen lässytys on liikaa, voi tutustua tähän tarinaan ;)

Puu, puut, puun,,,,,

..., puiden, puitten, puuta, puita, puussa puissa, puusta, puista, puuhun, puihin
puulla, puilla, puulta, puilta, puulle, puille, puuna, puina, puuksi, puiksi, puutta, puitta, puin, puine-....

Rikas on äidinkielemme, ja niin on myös Suomen metsämaailma. Aina sieltä löytyy kauneutta silmille.

Taikakuvat-blogin uusi torstaihaaste 33 : Puu/Pahka

Kuvat  on otettu syksyllä 2010. Paikkana takapihan metsä

Viikon MakroTex-haaste: Something delicious

Eilinen haastepäivitys jäi tekemättä, koska kaaduin uupuneena sänkyyn. Talohirmuna oleminen ei oikein sovi mielelle eikä keholle; loma on piakkoin päättymässä, ja päätin sen takia ottaa härkää sarvista ja tehdä perusteellisen siivouksen. En tiedä mistä tuota energiaa  tälle päivälle virtasi, koska tänään päätin sitten olla köksäterroristi :D Eilinen siivous keittiön puolella olikin sitten "menneen talven lumea".

Jotain herkullista sain kuitenkin aikaiseksi : Syksyn satoa puista ja metsistä.  Omat omenat ja anopin poimimat puolukat. Kiitos hänelle!  Tarjolla siis omena-puolukkamehua ja siihen kylkeen omenasämpylää salaatin kera. Ja pistenä I:in päällä  maukas tarina. PS Nuorille olen opettanut ettei syödä kun luetaan. Joten tässäkin tapauksessa, ensin syödään ja sitten luetaan ;)

Oletteko maistaneet omenasämpylöitä? Olivat kuulkas hyviä

Reseptin löysin täältä : Kanelia ja kardemummaa

Pirteän puolukka-omenamehureseptin löysin täältä: Kotivinkki

Saskia Walker : Merten kuningatar

Yleensä minulla on kirja laukussa, kun lähdemme autoilemaan. Nyt kirja jäi yöpöydälle makamaan, kun lähdimme matkaan. Sitten kun oli yhtäkkiä saatava jotain luettavaa, oli poikettava kauppaan kesken matkan. Nappasin häthätää hyllystä Mustaa Noituutta -trilogian vimppa osan, ja huomasin  sitten vasta autossa, että näin siinä kävi :) Onneksi trilogian viimeinen osa oli  itsenäinen jatko-osa, niin ei jäänyt sen enempää asiaa harmittamaan.

Tarina kertoo nuoresta Maisie-nimisestä naisesta, joka eräänä yönä päättää karata holhoajaltaan. Satama-alueella hän kohtaa merimiehen, itseasiassa kapteenin, ja pyytää tältä kyytiä kotiseudulleen. Kapteeni kieltäytyy jyrkästi ottamasta naismatkustajaa kyytiinsä, mutta kun Marsie lupaa luopua kalleimmasta aarteestaan tulee kapteeni toisiin aatoksiin. Komplikaatioiden välttämiseksi on Maisie pysyttävä kapteenin hytissä koko matkan ajan. Kapteenilla on muutakin mielessä, kuin yhden yön viettäminen kaunottaren kanssa.

Kapteeni ei kuitenkaan tiedä kaikkea Maisiesta. Hän ei tiedä, että hänen mukanaan matkustaa voimakas noita, jonka voimat voimistuvat kun noita antautuu miehelle. Hän ei myöskään aavista, kuinka palavasti ja tulisesti tulee rakastumaan Maisieen, kun tulee eron hetki. Ero on kipeä. Maisien holhoaja on saanut armeijan voimin heidät kiinni ja Maisien on ammuttava Roderickia, jotta hän voisi näyttää holhoajalleen, ettei oikeasti välitä Roderickistä, miehestä jolle on antanut sydämensä.


Lukukokemuksena ihan ok tarina, eikä automatkakaan muuttunut tylsäksi. Ei silloinkaan, kun autossa yritettin viritellä jonkin tason keskustelua :D Aikamoinen puhekumppani olinkin.


Huhhahhei..lomaa jäljellä vielä monta päivää. Mitä kaikkea sitä ehtiikän vielä tehdä!


"Books are a uniquely portable magic."
-Stephen King

Piilossa

Taikakuvat-blogissa viikon haasteena Piilo/Piilossa. 

Kuka piilossa pienessä piilopaikassa?

Silmäpari kurkkailee ja sinua tarkkailee. 

Uskaltaako tulla hän

esille vähän enemmän?

Kas, sielä öttiäinen särmäinen

ja niin herkkähipiäinen...

Kuvan  pikku rasian sain vuosia sitten käsityötaiteilijalta, jonka nimeä en valitettavasti muista. En myöskään muista sanoiko hän tehneensä tämän suloisen öttiäisen.

Viikon MakroTex haaste : Vihreä

"Metsän seinä

on vain vihreä ovi

josta valo

ohjaa ystäväänsä"

-Risto Rasa

Vihreän vastakkainen väri on punainen!

Vihreä väri viestii: rauhallisuutta, vakuuttavuutta, luovuutta, mielikuvitusta

Luonnossa  ihminen rauhoittuu. Metsä antaa mielenrauhan hiljaisuudellaan ja kauneudellaan yksityiskohtia myöden.

James Dashner : The Maze Runner : I dödens labyrint

Uusi blogiosoitteeni on:http://storyguzzler.blogspot.fi/

Kirjan elokuvaoikeudet on myyty ja Suomessa ensi-ilta  on 24.10.2014. Jess,,mutta missä suomenkielinen versio? Nowhere. Tässä olisi kyllä kaikille nälkäpeli- ja dystopiafaneille uusi kirjasarja luettavaksi! Tämä on nimittäin yksi parhaimpia dystopiatarinoita, joita olen lukenut.
The Maze runner on huippuhyvin rakennettu tarina juonikuvauksineen. Kirjailija saa kyllä plussat siitä, ettei paljasta tarinan edetessään mitään ylimääräistä.  Joillekin lukijoille informaation panttaaminen voi aiheuttaa lukuinnon alentumista, mutta minä tulin yhtä tiedonjanoiseksi kuin tarinan Thomas, ja nautin suunnattomasti tarinan yllättävistä juonikäänteistä. Elokuvan menen katsomaan, nyt kun olen kirjan lukenut ja trailerin nähnyt! Dystopiakirjallisuuden ystäville uusi sarja. Ripaus rakkauttakin mukana, kun Theresa ilmestyy kuvioihin mukaan;)





Traileri kertokoon sen mitä
kirjassa tapahtuu.

.

Juonipaljastuksia!!!! 

Labyrintti on tieteellinen allas, johon on siirretty valikoitu älykkäitä lapsia taistelemaan elintilastaan.
Lapset eivät tiedä, että heillä on yhteinen menneisyys. Keinotekoisen maailman luoneet tutkijat  pyrkivät johonkin suurempaan. Ja kun todellisuus selviää pojille, jotka viime minuuteilla saavat pelastettua itsensä labyrintin kauheuksilta, on heidän jatkettava matkansa labyrintin ulkopuolella selviytyäkseen. (Siitä seikkailusta toisessa osassa)

Ne otukset, jotka ylläpitävät kauhua teineissä ovat osittain kyborgeja. Lääketieteellisesti varustetut otukset piikittävät ja viiltävät nuoria, jos nuori jää satimeen. Piikittelyn syykin selviää ajan kanssa, kun ilmenee, että sekoamisen sijaan, pojat saavat muistonsa osittain takaisin.

Thomaksen juoksijaura lähtee käyntiin, kun hän päättää pelastaa kaksi juoksijaa, juuri ennen muuriovien sulkeutumista. Osa pojista toimii labyrintin juoksijana. He etsivät mahdollista ulospääsyä alati liikkuvasta ja muuttuvasta labyrintista.

Ilouutisia 27.11: Ensi vuoden puolella julkaistaan kirja suomeksi. Kiitos Basam Books tästä ilahduttavasta uutisesta!

"All the secrets of the world
are contained IN BOOKS.
Read at your own risk"
-Lemony Snicket

Anne Rice : Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan

Rice on  kirjoittanut trilogian The sleeping Beauty. Käsiini sain sen työkaverini vinkkaamisen myötä. Se mistä minä hämmästyin oli, että kirjan ensimmäinen osa oli julkaistu jo vuonna 1983 (alkuperäisellä kielellä). Oletin, että kirja oli saanut alkuunsa "Fifty shades of Grey" ansiosta. Pimentoon jäänyt Ruusunen pulpahti esiin, kun lukijat ympäri maailmaa lähtivät metsästämään samantyyppisiä kirjoja luettavaksi.

Kirjaa on yritetty myydä lauseella: Jos ihastuit Fifty Shade of Greystä", ihastut myös tähän. No, minä en ihastunut.
Anne Rice on kirjoittanut sadusta, joka pohjautuu Ruususeen, jonka kaikki tunnemme. "Fifty Shades of Grey" on siistimpi ja kainompi versio SM-tarinasta, verrattuna Anne Ricen tarinaan. Klassisessa sadussa Ruususen herättää Prinssi hurmaava yhdellä suudelmalla. Tässä sadussa mennään suoraan asiaan.  Eli mitä tapahtuikaan sen kuuluisan suudelman sijaan. Sain kyllä luettua tarinan alusta loppuun, pitämällä välillä toista silmääni kiinni.
Tarinassa saamme tietää mitä Ruususelle tapahtuu kun Prinssi on hänet herättänyt. Saamme myös lukea miten hänet herätetään ja miksi hänestä tulee Prinssin alati tottelevainen seksiorja.  Elämä Prinssin kuningaskunnassa on pelkkää seksiä.....ja seksiä, nöyryyttämistä, kipua, voimattomuutta. Ruusunen kokee luopumisen tunteen, mutta myös rakkauden, kun hän tapaa Tristanin.


Ruususen tarina saa jatkoa kirjoissa: Kuinka Prinsessa Ruususta rangaistaan sekä Kuinka Prinsessa Ruusunen vapautetaan.

There is no such thing as a moral
or an immoral book.
Books are well written,
or badly written.
-Oscar Wilde

Anne Rice : Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan

Rice on  kirjoittanut trilogian The sleeping Beauty. Käsiini sain sen työkaverini vinkkaamisen myötä. Se mistä minä hämmästyin oli, että kirjan ensimmäinen osa oli julkaistu jo vuonna 1983 (alkuperäisellä kielellä). Oletin, että kirja oli saanut alkuunsa "Fifty shades of Grey" ansiosta. Pimentoon jäänyt Ruusunen pulpahti esiin, kun lukijat ympäri maailmaa lähtivät metsästämään samantyyppisiä kirjoja luettavaksi.

Kirjaa on yritetty myydä lauseella: Jos ihastuit Fifty Shade of Greystä", ihastut myös tähän. No, minä en ihastunut.
Anne Rice on kirjoittanut sadusta, joka pohjautuu Ruususeen, jonka kaikki tunnemme. "Fifty Shades of Grey" on siistimpi ja kainompi versio SM-tarinasta, verrattuna Anne Ricen tarinaan. Klassisessa sadussa Ruususen herättää hurmaava Prinssi yhdellä suudelmalla. Tässä sadussa mennään suoraan asiaan.  Eli mitä tapahtuikaan sen kuuluisan suudelman sijaan. Sain kyllä luettua tarinan alusta loppuun, pidettyä välillä toista silmääni kiinni.
Tarinassa saamme tietää mitä Ruususelle tapahtuu kun Prinssi on hänet herättänyt. Saamme myös lukea miten hänet herätetään ja miksi hänestä tulee Prinssin alati tottelevainen seksiorja.  Elämä Prinssin kuningaskunnassa on pelkkää seksiä.....ja seksiä, nöyryyttämistä, kipua, voimattomuutta. Ruusunen kokee luopumisen tunteen, mutta myös rakkauden, kun hän tapaa Tristanin.


Ruususen tarina saa jatkoa kirjoissa: Kuinka Prinsessa Ruususta rangaistaan sekä Kuinka Prinsessa Ruusunen vapautetaan.

There is no such thing as a moral
or an immoral book.
Books are well written,
or badly written.
-Oscar Wilde

Taikakuvat 31

Jotenkin olen koukussa näihin haasteisiin :)  Nyt löysin Taikakuvat -sivustolta viikkohaasteen, johon oli taas niin pakko osallistua. Elikkä haasteen aiheena olisi heinät ja hahtuvat ja mikä parasta iltakin niin ihanan aurinkoinen, että päätin napata kameran käteen ja käydä nappaamassa muutaman kuvan
haastetta varten.

KUN ON OIKEIN PIENI

...Kun on oikein pieni

voi keinua heinässä heiluvassa,

levätä kukassa tuoksuvassa,

kun on oikein pieni...

-Hannele Huovi

Veera Nieminen : Avioliittosimulaattori

Rakkautta ensisilmäyksellä? Onko sitä? No on, ainakin Ainon mielestä, joka rakastuu mielettömästi varsinaissuomalaiseen maanviljelijään törmättyään tähän messuilla. Ja taisipa Jussille käydä samanlaisesti. Ei siinä kauan nokka tuhissut kun Aino heitti tavarat Volvonsa takakonttiin ja paineli täyttä vauhtia itäsuomalaisista maisemista varsinaissuomalaisiin maisemiin. Kulttuurisokistaan selvittyään asettuu se Ainokin maatilalle. Vaikka talossa asuukin vallan miehiä, ei Aino aio perääntyä, ei vaikka joutuisi  kädet verissä töitä tekemään. Pahimmat vastustajat ovat pirttituvan miehet, jotka eivät rutiineistaan halua luopua. Heti ollaan umpimielisiä, jos Aino poikkeaa talon tavoista. Neljä miestä ja hän, siinäpä vasta yhdistelmä, joka vaatii taiturimaisen ajatusmaailman. Eikä se elämä Ainollekaan helppoa ole. Murteet kun ei millään meinaa alussa sopia yhteen. Ymmärrys kuin ei ihan kulje ymmärtämättömyyden kanssa käsi kädessä.

Unto, Erkki, Jussi ja Jaakko pistävät välillä Ainon pään ihan pyörälle, siitä mitä saa tehdä ja mitä ei. Parisuhdekoukeroiden välissä  saapuu Ainon kaksi ystävää maatilalle, ja he taas yrittävät houkutella hänet mukaan risteilylle.

Talon sisällä on paljon asioita, joita miehet eivät osaa käsitellä keskenään ja kun Aino, hyvällä tarkoituksella (tietenkin), halua lähteä parantamaan tilannetta, on hän laittanut käyntiin vyöryn, josta ei voi muuta koitua kuin hyvää, ainakin Ainon mielestä.


Aivan huikean hauska ja ihastuttavan valloittava tarina. Naurusta ei välillä meinannut tulla loppua! Lisää näitä kirjailijoita!


If a book is well written,
I always found it to short
- Jane Austen

Sally Green : Puoliksi Paha

"Nathan Byrn on puoliksi paha. Hän on puoliksi valkoinen noita, puoliksi musta.
Hänen äitinsä oli parantaja. Hänen isänsä on murhaaja. Hän on kaikkien hylkäämä, mutta jokaisen jahtaama."

Uusi NA-sarja!
Trilogian avausosa sai heti huomioni. Kaikki muu jäi taka-alalle. Mikään ei saanut häiritä minua, joten suljin oven ja heittäydyin tarinan syövereihin.  Tarinan alku on kirjoitettu sinä-muodossa, joka vaikutti minuun hassulla tavalla. Ehkä kirjoittaja tällä tavalla halusi vaikuttaa lukijaminääni, koska heittäydyin tarinaan valtavalla voimalla. Trilogian toinen osa ilmestyy keväällä 2015 ja ensimmäisestä osasta on tulossa elokuva.

Nathanin lapsuus ei ollut mitenkään helppoa Hänellä on isä, joka luokitellaan maailman vaarallisemmaksim hänellä oli äiti, joka riisti henkensä (Ei kestänut pojan syntymää), Hänen siskopuolensa vihaa häntä yli kaiken ja tuo se myös julkeasti esille. Ja vaikka koko muu perhe, isoäiti mukaan lukien rakastavat häntä, tietää hän, että valkoiset noidat inhoavat häntä niin paljon, että he tulevat myöhemmin telkeämään hänet lukkojen taakse. Ja koko tapahtumaketjun alkusysäys lähtee vyörymään osittain myös Annalisen takia, valkoisesta noidasta, johon Nathan rakastuu. Kielletty rakkaus, jota ei saa tuoda julki. Nathan siis kasvaa häkissä kaukana metsässä. Hänen vanginvartijansa, Celia, vahtii häntä jatkuvasti, mahdollisuudet päästä karkuun ei ole. Hän nimittäin yritti kerran, mutta kädessä oleva panta esti häntä etenemästä, hänen oli siis pakko luopua. Mutta hän on tiukasti päättänyt, ettei hänestä koskaan tule valkoisten noitien orja. Hänen on pakko paeta ja sellainen tilaisuus tulee myöhemmin, kun hänet yllättäen viedään pois majapaikastaan. Hän täyttää pian 17 vuotta ja se tarkoittaa samalla sitä, että hänen aikuistumisseremonia toteutetaan. Seremonian myötä selviää mikä hänen todelliset voimansa ovat. Ovatko valkoiset noidat estämässä tämänkin osan hänen elämästään?
Tarina kulkee tiivisti Nathanin elämän ympärillä, menneessä ja nykyhetkessä. Nathanille selviää ettei kaikki olekaan niin mustavalkoista, ja hän aikoo selvittää asian perinpohjaisesti!


Tummanpuhuva ja surumielinen sekä pienillä valopilkuilla rakennettu tarina Nathanin elämästä. Totuus, ystävyys ja rakkaus tulevat voittamaan. Ja aivan varmasti! Nyt oottamaan toista osaa!

Ei napannut & liibalaabaa

Harmikseni olen huomannut, etten voi  muistiini enää luottaa. Nimittäin kirjoista, joista en ole laiskuuttani jaksanut valmiita luonnoksia kirjoittaa, en tiedä mitä kirjoittaa. Blackout. Osasyynä tietenkin, ettei tarina kerta kaikkiaan koukuttanut  Nyt kuitenkin aion kirjoittaa kirjatornistani  kaksi  "ei niin iskenyt" -kirjaa (huom. kopio takakannen tekstistä), jos jollekin toiselle vaikkapa natsaisi.


Rebecca James : Ystävä hyvä
Katherine on vaihtanut kaupunkia ja nimeä saadakseen etäisyyttä menneisyytensä synkkään tragediaan. (Menetti kaksoissisarensa)
Hurmaavan Alicen ja tämän poikaystävän seurassa hän tuntee viimein jotakin onnen kaltaista, eikä suostu kuuntelemaan sisimmässään voimistuvaa varoitusääntä. Kun Katherine viimein ymmärtää, ettei ystävystyminen ole sattuma, Alice on jo vetänyt hänet mukaan sairaaseen leikkiinsä.
"Olin ikionnellinen kun ystävystyimme. Olin imarreltu, koska Alice oli niin hauska ja suosittu. Hän olisi saanut ystäväkseen kenet tahansa. Ja Rachelin kuoleman jälkeen olin ollut kauan yksin. Taisin olla yksinäinen. Minä ja Robbia jouduimme kumpikin Alicen lumoihin"

Ei hitsi mä olin ihan äimänä kirjoittaessa tuota yllä olevaa tekstiä. Tuli ihan sellainen olo, että ihan oikeestiko olen lukenut tuon kirjan, koska en muista tapahtumista mitään. Ja pakkohan sitä oli lähteä pläräämään sivuja ja etsimään sitä punaista lankaa. Kun sen lopulta löysin sain muistini osittain takaisin. Kirja oli  siis ihan luettava. Psykologista jännäriä loppumetreille asti.

Sigge Eklund : In i labyrinten kertoo perheestä, joka menettää tyttärensä.
11-vuotias Magda Horn katoaa eräänä toukokuun iltana kotoaan, sillä aikaa kun vanhemmat ovat lähistöllä sijaitsevassa ravintolassa. Tytär on jo kauan ollut poissa, mutta silti kodissa asustaa syvä suru, riitelyä ja syyttelyä. Niinjoo, tämä tarina ei oikein vetänyt minua mukanaan ja se johtui paljolti siitä, että olin lukenut Varistytön. Toinen kirja lapsikaappauksesta oli jo aivan liikaa, joten sinkoilin tarinassa sinne tänne. Eikä siitä tietenkään jäänyt paljon mitään käteen.

"I stay up late every night
and realize
it's a bad idea
every morning"


Tervtuloa uudet lukijat! Mukava saada teidätkin mukaan joukkoon :)

MakroTex-haaste

Löysin kivan haasteen Pieni lintu -nimisen blogin sivuilta. MakroTex-haasteen aiheena on satu ja ajattelin heti, että haluan olla mukana! 

Vuosia sitten luin lapsilleni satua, joka ei millään kulunut loppuun. Aina vaan yhä uudestaan ja uudestaan eläydyttiin Nille Nallen kanssa kalaretkelle. Tämä minun versioni on omin sanoin kirjoittettu, koska en enää muista sanasta sanaan tarinaa, josta nyt paljastan vain osan ;)

Olipa kerran karhu nimeltä Nille Nalle. Hän asui Karhurouvansa kanssa sopivan kokoisessa luolassa.

Eräänä aamuna hän päätti lähteä kalastamaan,  

  

. 

joten hän hyppäsi saappaisiinsa ja heitti onkensa olalleen. Ennen lähtöä ehti Karhurouva varoitella Nille Nallea ampiaispesästä. Hunaja kun oli Nille Nallen suurta herkkua. Nalle lupasi karhurouvalleen käyttäytyä ja lähti kohti kalapaikkaa.

Kas, kun tuli tuttu puu näkyviin ei hän malttanut..Niinpä mitä sitten tapahtuikaan selviää sinullekin kun luet Duplaixin kirjoittaman tarinan Nille Nallen kalaretkestä (1954)

Erik Axl Sund : Varistyttö

Uusi blogiosoitteeni on : http://storyguzzler.blogspot.fi/

Kirjalla on lukijoita valtava määrä. En tiedä heidän mielipiteistä, mutta minä olin sitä mieltä, että tämä oli kyllä minulle liikaa. Varistytön kertomus oli rankka lukukokemus, jota en sitten tiiviisti lukenutkaan. Kansikuvakin luo jonkinlaista rivoutta koko kirjan ympärille.

Jo heti ensimäisten sivujen jälkeen minua puistatti ja kun uhrina oli viaton lapsi, en voinut muuta kuin ryhtyä selailemaan tarinaa. Pääkohdat tuli luettua, etenkin Victoria-nimisen naisen nurjaa elämää lähdin seuramaan. Hänen lapsuuteen kuului hyväksikäyttöä, jossa oma isä käytti hyväkseen  Tarinassa mentiin menneisyyteen ja nykypäivään, ja jotenkin nämä Victorialle aiheutuneet traumat pääsivät etenemään pahempaan suuntaan kun hän aikuistui. Samaisessa henkilössä asui  Varistyttö ja Sofia, hänen alter egonsa. Sofia eli täysin normaalia elämää psykoterapeuttina ja yritti ratkoa ongelmaa nimeltä Victoria Bergman. Saman aikaan jossain kaupungissa, jossain talossa, jossain asunnossa oli joku pieni poika, joka paremman elämän toiveessa oli luottavaisena lähtenyt matkaan. Matka, joka päättyi kuolemaan. Kirjaa on arvosteltu sillä, että se pyyhkii lattiaa Stieg Larssonilla. En ole kyseisen kirjailijan kirjoja lukenut, joten en voi verrata tätä hänen kirjoihinsa

Sundin kirjaa tuli luettua muutamassa tunnissa, ja se siis johtui siitä etten jokaista riviä saati sivua lukenut. Minulla pysyi ainakin raamit  kasassa, vaikken ihan koko tarinaa syönytkään, mutta joku ihan varmasti tykkäsi ja tulee lukemaan seuraavat kaksi osaa. Me? Not.

Hugh Howey: Siilo

Hugh Howeyn Siilolta sain melkein merkin otsaani. Onneksi ehdin väistää ja kirja mätkähti lattialle. Nostaessani kirjaa lattiatasolta huomasin koukuttavan tekstin " Pelottava, kiehtova ja salaperäinen romaani, joka tempaa lukijan välittömästi mukaansa /the Guardian" . Kait se oli joku merkki minulle että otaotaotaotaota mukaasi. . YT:stä löysin trailerin, joka viittaisisi siihen, että tulossa olisi myös elokuva. http://www.scified.com/news/1341. Kirjana tämä tarina oli huikea lukukokemus. Vaikka alku vähän kangerteli, niin loppujen lopuksi dystooppinen tarina söi minut kuin Candy monster nameja... omonomomnom. Odotus palkittiin ja muutaman, kolmen, neljän luvun jälkeen tarina kiidätti minut Siilon syövereihin.

En tiennyt, että kirja saa jatkoa, kun ryhdyin tarinaa lukemaan. Loppumetreillä rupesin hokemaan mantraa jatkoajatkoajatkoa, koska ei tarina voi/saa päättyä näin. Liian paljon selvittämättömiä asioita. Arvatkaas pomppasinko innosta, kun löysin Vaski-verkkokirjaston sivuilta tämän: Siirros  Se on vasta hankinnassa, mutta varausksen tein hetimmiten. Luin, että tämä kirja kertoo ajasta ennen Siiloa, joten pian pääsen lukemaan miksi/miten/kuinka

Siilo kertoo maailmasta, jossa vallitsee jatkuva maailmanlopun tuntua. Elossa olevaa ihmistä ei maan päältä löydy. Jokainen Siilon linssistä ulos katsonut, näkee ulkona vain kuolleita, omaan suojapukuunsa muumioituneita ihmisiä, jotka makaavat pitkin poikin suuren kummun etualalla. Syvälle maan alle ulottuvassa Siilossa elää ihmisiä jokaisella tasolla (noin toistasataa kerrosta) omien tehtäviensä parissa.  Ihmisellä on tässä yhteiskunnassa oma rooli, jotta yhteiskunta pysyisi elossa. Populaatiota pidetään kurissa sääntelemällä synnytyvyyttä. Tässä maailmassa asuu nuori nainen nimeltä Juliette, joka yllättäen nousee alakerran tilosta yläkerranSeriffiksi. Ennen häntä oli seriffinä toiminut Holston-niminen mies, joka eräänä päivänä  päätti lausua lauseen, joka sinetöi hänen elämänsä lopullisesti: Haluan mennä ulos.
Tämän jälkeen Holston pidätettiin ja vietiin pidätyssellin valmistautumaan tulevaa tuomiota varten. Kuolemantuomion saanneelle henkilölle pannaan avaruuspuvun näköinen haalari päälle ja hänen elämänsä viimeisin tehtävä on puhdistaa ulkopuolelta linssi, jonka kautta sisältä pääse katsomaan ulkomaailmaa. Holstonilla on omat syyt päästä ulos. Ulkomaailmassa on hänen vaimonsa, joka oli, ennen kuolemaansa, saanut selville jotain mikä liittyi Siiloon. Holston uskoi, että Siilo yritti peitellä jotain ja ulospääsy oli ainoa keino saada selville syyn.
Kun Holston on kuollut, lähtee Juliette selvittämään syitä Holstonin halulle päästä ulos. Totuuden tonkiminen vaatii uhrinsa, ja kun hänelle langetetaan kuolemantuomio on Siilo jo sisällissodan partaalla.
"...Hänen kypärän verhoaman päänsä yläpuolella oli vain pilviä, taivas ja näkymättömät tähdet... Juliette vilkaisi numeroita rinnassaan ja muisti, mitä hänen odotettiin tekevän. Hän asteli ramppia ylöspäin pää alhaalla ja katsoi saappaitaan..." (s. 34) "..."Ruumiita oli kaikkialla. Ne olivat pölyn ja lian peitossa, ja tuuliin pesiytynyt toksiinit olivat syövyttäneet vainajien puvut puhki... (s.36)

"I have always imagined
that paradise
will be kind of a library"
-Jorges Luis Borges

Stephen King : Doktor Sömn

Kauhukirjallisuuden suureen ystäväpiirin en kuulu, mutta tämän minun piti lukea, koska tätini lahden toiselta puolelta vinkkasi. Ja hyvähän kirja oli, niin hyvä, että muutama yö (hui) tuli vietettyä tarinan parissa.
Tohtori Uni on jatkoa Hohto-nimiselle kirjalle. Hohtoa en ole lukenut, mutta se ei lukemistahtiani haitannut.

Tarinan päähenkilö, keski-iän saavuttanut Dan "Danny" Torrance, ajelehtii päivästä toiseen tehden hanttihommia ja ryyppämällä. Lapsuuden traumojen kanssa taisteleva Danny pysyy juurettomana ja turvautuu alkoholiin. Kaupungista toiselle seilaava mies päätyy eräänä päivänä kaupunkiin, jossa hänen elämänsä saa käännekohdan kohti parempaa elämää. Hanttihommien kautta hän pääsee tutustumaan oikeisiin ihmisiin ja saa apua alkoholiongelmiinsa, ja kun eräänä päivänä hänen läheiset ystävät tiedostavat hänen selvännäkijän lahjansa, pyydetään häntä töihin hoitajaksi hoitokotiin, jossa hän saattaa vanhuksia rajan toiselle puolelle. Lisänimi tohtori Uni ei haittaa häntä, mutta se ei poista sitä mitä hän näkee joka aamu peilistään.  Juuri kun hän on saanut elämänsä pilarit ojennukseen, joutuu hän elämänsä haasteen eteen, kun jossain joku tyttö ottaa hänen yhteyttä.  Abra, joka on koko pienen elämänsä ollut selvännäkijä, pyytä Dannyltä apua.

Pahuus, joka asuntovaunullaan kiertää Amerikan osavaltioita, etsii lahjakkaita lapsia joilla on erityinen voima. Pahan voima hiipuu pois, mikäli he eivät saa kerättyä erittäin kiduttavalla tavalla tätä elinvoimaa lapsista talteen. Nyt he ovat havainneet erittäin voimakkaan voiman (ånga), jossain tosi lähellä ja heidän tarkoitus on etsiä tämä lapsi käsiinsä.

Abra tiedostaa vaaraan, ja pyytää Dannyä auttamaan. Yliluonnollinen pahuus (Den Sanna Knuten) lähestyy kaupunkia ja sekä Danny ja Abra asettavat itsensä hengevaaralliseen tilanteeseen, jonka he tulevat voittamaan viekkaudellaan.


Muistan kun kävin katsomassa vuosia sitten velipuoleni kanssa The Ring II -nimistä elokuvaa Turussa. Istuin kuin tikku p-ssa koko elokuvan ajan ja taisin yhtä jäykkänä kävellä kinosta ulos, en ole eläessäni ollut niin kauhuissani. Niskavillat taisivat pysyä pystyssä koko seuraavan  viikon.Tämä kirja aiheutti minulle  melkein samanlaisia tuntemuksia ja silti minun oli luettava kirja loppuun. Liiankin hyvän mielikuvituksen ansioista pystyin nostamaan tapahtumat liiankin eläväksi silmieni eteen ja sormetkin olivat ihan maitohapoilla, ei suinkaan kirjan paksuuden takia, mitä lähemmäs loppua pääsin. Onneksi tässä tarinassa hyvä voitti pahuuden. Kaiken kukkaraksi : kirjasta jäi pysyvästi mieleen kärpäset, yök..


"We read in bed
because reading is
halfway between
life and dreaming"
-Anna Quindlen

Ruta Sepetys : Färgen på drömmar

Out of the easy

Tässä tarinassa minua viehätti kirjailijan taitava maisema- ja henkilökuvaus. Tekstikin oli helppolukuista ja vapaan soljuvaa. Ja like usually, tässäkin YA-kirjassa oli se yksi juttu; kolmiodraama ;)

Tarina sijoittuu 1950-luvulle, ranskalaiseen kortteliin ja gangsterimailmaan.
Josie on 17-vuotias tyttö ja asuu ranskalaisessa korttelissa New Orleansissa. Sinne hän ja hänen äitinsä muuttivat, kun hänen äitinsä päätti palata takaisin vanhaan työhönsä paikalliseen bordelliin. Bodellimamma Willie ottaa Josien äidin töihin bordelliinsa ja Josien viettää lapsuutensa samassa talossa. Josie käyttää mielellään nimeä, jonka hän on itselleen antanut; Josephine. Syy johtuu siitä, että hän on äidiltään saanut kuulla, että hän on saanut nimensä kuuluisan bordellimamman mukaan.
Myöhemmällä iällä Josie pääsee työskentelmaan bordelliin, mutta ei kulje äitinsä jalanjälkiä. Hän toimii bordellissa siistijänä, ja siivoaa sielä joka aamu naisten jättämiä sotkuja. Lisätienestin ansiosta hän pääsee nopeammin toteuttamaan unelmaansa. Unelma päästä pois kaupungista, pois äitinsä luota, opiskelemaan ja tulla joksikin.

Josie työskentelee myös pienessä kirjakaupassa ja asuu kirjakaupan yläkerrassa. Asunto on hyvin vaatimaton, mutta hän on tyytyväinen siihen. Eikä hänen tarvitsee olla tekemisessä äitinsä kanssa, joka on erittäin laskelmoiva ja tunteeton ihminen. Kirjakaupassa työskentelee myös kaupan omistajan poika Patrick. Josie viihtyy hienosti Patrickin parissa ja miettii voisiko heistä koskaan tulla paria. Samassa kaupungissa asuu myös komea Jessie, joka näyttäisi olevan kiinnostunut Josiesta, mutta Josie ei ole varma omista tunteistaan. Häntä kiinnostaa ja ei kiinnosta. Hän ei halua antaa pojalle sellaista mielikuvaa, että olisi kevytkenkäinen. Kun toinen pojista tulee ulos kaapistaan ja kertoo rakastavansa miestä, päättää Josie mennä eteenpäin ja kokeilla onneaan toisen kanssa. Mutkaiseksi muuttuu kuitenkin seurusteluelämä, kun poika saa kuulla, että Josiesta oon tulossa samanlainen kuin Josien äidistä. Miten Josie saa pojan uskomaan, ettei tämä todellakaan pidä paikkaansa. Vaikeaa se tule olemaan, koska kaupungilla liikkuu jo huhu. Ja kaikki alkoi murhasta ja varastetuista rahoista.

Kuvaa kirjan kansista ei nyt sitten löydy, koska kirja on  jo kirjastoon palautettu

"If you only read the books that everyone else is reading,
you can only think what everyone else is thinking."
-Harukumi Murakami, Norwegian Wood  

Nora Roberts : Varjojen ratsu

Siis apua, en ehdi lukemaan, kun yritän  täällä blogissa vimmatusti saada aikaseksi jotain järkevää tekstiä lukemistani kirjoista.
Huomasin, että lukemani kirjat -kirjapinoon oli vahingossa joutunut kirja, jota en ole jaksanut kahlata läpi. Philippa Gregoryn Förbjudet (Kielletty) ei iskenyt tunteitani ihan tainnoksiin, joten jätin sen syrjään.

Miksi sitten tuli luettua Varjojen ratsun? Sitä minäkin ihmettelen. "Älä pilaa päivääsi huonolla kirjalla" kuuluu vakiolauseihini, mutta tämän minä kuitenkin luin. Ehkei se sittenkään ollut niin huono. Tarina ei koukuttanut minua odotuksien mukaisesti.
Vaikka kirja on sisällön mukaan luokiteltu romantiikkakirjallisuudeksi, näen tarinassa fantasiagenren tyyppilliset piirteet. (em. lause minun mielipiteeni)

Varjojen ratsu on O'Dwyerin-trilogian avausosa. Siinä nuori amerikkalainen nainen Iona Sheehan saapuu Mayon kreivikuntaan Irlantiin siinä toivossa, että pääsee tutustumaan sukujuuriinsa ja sukunsa myyttiseen historiaan, josta hän on kuullut. Ionan kaukaiset sukulaiset ottavat hänet avosylin vastaan ja kun hänellä  on synnynäinen taito ymmärtää hevosia tarjotaan hänelle hevosopettajan paikkaa.

Aloitetaan kuitenkin vuodesta 1263 ja Sorcha-noidasta, joka  jatkuvasti ottaa yhteen toisen mahtinoidan kanssa. Cabhanin tavoitteena on saada Sorchan voimat itselleen keinolla millä hyvänsä. Siinä kahden noidan taistelu päättyy kummankin kuolemaan, joskin paha tulee vielä myöhemmin nousemaan tuhkasta. Sorcha jättää jälkeensä kolme lasta, joille hän oli ennen kuolemaansa ehtinyt takomaan ja loihtimaan kupariset amuletit. Tämän lisäksi jokaisella lapsella on on suojelueläimensä; hevonen, haukka ja koira.
Koukuttavan 48 sivun jälkeen päädyin siihen, että minun on jatkettava lukemista, vaikka tarina siirtyikin nykyhetkeen. Ionan jatkuva anteeksipyytely, suorapuheisuus ja lapsellisuus olivat asioita, jotka häiritsivät minua koko ajan. Ja kun hänen elämäänsä ratsasti merirosvon näköinen mies nimeltä Boyle, oli minulla juonikuvaus valmiina; nuori lapsekas nainen, maskuliininen äveriäs mies, rakkautta kabuum, väärinymmärystä, riitelyä, rakkautta ja siinä sivussa pahaa vastaan taistelua. Cabhan, joka vainoaa Ionaa unimaailmassa, (yrittää saada hänet vietellyksi tämän voimakkaan noitavoimiensa takia) joutuu vastakkain myös Boylen kanssa. Tarina oli ihan ok, mutta ei sydäntä sykähdyttävä. Jollekin toiselle varmasti koukuttava.
Katsotaan saanko seuraavat osat luettua,. Toinen osa ilmestyy vasta alkuvuodesta 2015 (mainos kirjan kannessa)

Robertsilta on aikaisemmin tullut fantasigenreseen kuuluva trilogia Kuuden piiri, joka oli erittäin koukuttava.
Ja hän on julkaissut pseudonyymillään eroottisia dekkarikirjoja, joista olen muutaman lukenut. Nimen takana a yksi  J.D Robbsin kirjoista.


I don't think there's any
harm at all in allowing a kid to
fantasize. In fact, I think
to stop people from
fantasizing is a very
destructive thing indeed

J.K. Rowling