Heli Suutarisen esikoisteos Myrskylä herätti mielenkiintoni kansikuvan takia. Ihon alla kutkuttava tunne siitä, että tämä tarina vie mennessään, oli taas oikeassa. Lukuholistikauden nousuhumalan huumaako?
Tarinassa Elina-niminen tyttö asuu pienessä Myrskylä -nimisessä kylässä, jossa elämä on hieman pysähtynyttä. Vanhemmat ovat omalaatuisia ja sekin oli Elinan mielestä kauniisti ilmaistu. Hän kutsui heitä suoraan hulluiksi. Isä rakasti koiperhosiaan yli kaiken ja äitiä kiehtoi kaikki yliluonnollinen. Koska vanhemmilla oli omat kiinnostuksen kohteensa, johon Elina ei kuulunut, oli hänellä paljon omaa aikaa. Ja sen ajan hän vietti soittamalla kitaraa omassa bändissään ja hengaamalla Lauran kanssa, silloin kun ei tarvinnut olla töissä jäätelökioskissa. Bändissä soittava Eero on kiinnostunut Elinasta ja haluaisi muuttaa ystäväsuhteen astetta tummemmaski, mutta Elina haraa vastaan (vaikkei sitä selkeästi Eerolle esitä)
Tarina polkaistaan käyntiin heti ensimmäisellä sivulla. Ensin Elinan Aaro-setä kuolee tulipalossa ja sitten Lauran hottis-isoveli Joakim saapuu paikkakunnalle. Tulipalosta ei ole ehtinyt mennä kuin muutama päivä, kun Elina ykskaks päättää poiketa setänsä talon raunioille. Paikan päältä hän löytää sattumalta ninjatähden näköisen lasinalustan, jonka hän tunkee taskuihinsa. Epämääräinen tunne siitä, että hän on vaarassa nousee ylitsempääsemättömäksi, kun hän näkee metsänlaidalla tumman hahmon. Pakomatkallaan hän törmää Joakimin, joka vie hänet turvaan.
Aaron kuolema, Joakimin saapuminen paikkakunnalle sekä esine, jonka Elina löysi, polkaisee käyntiin sellaisen tapahtumavyöryn, että käteni pysyi tuntien ajan kirjan kansissa kiinni, ennen kuin ote herpaantui.
Elina saa pian tietää Joakimin salaisuuden, sekä omien voimien piilevistä taidoista, ja siihen tarvitaan tämän Joakimin apua. Heidät sitoo yhteen yhteinen salaisuus ja rakastuminen.
Poika kertoo omasta menneisyydestään, siitä mitä hän on joutunut läpikäymään omien voimien esille tuomisen jälkeen, minkälaisia hirviöitä hän on kohdannut ja mitä kaikkea Elina mahdollisesti tulee kokemaan, ennen kuin hänen kaikki voimat ovat käytettävissä.
Pidin paljon kirjailijan kirjoittamasta huumorista, joka nostatti naurunpyrähdyksiä huulilleni. Kirjailijan humoristinen ote näkyi Elinan sanoissa ja eleissä ja mitä parasta, pidän tällaisista komediaparanormaaliromanttisista tarinoista, josta löytyy jotain ratkaisematonta. Tietysti tarinassa oli mukana kolmiodraamaakin. Tarinan lopussa Joakim joutuu kääntämään Elinalle selkänsä.
Toista teosta odottellen näpit kuumina ja kieli pitkänä. Makunystyräni janoaa lisää makustelua. Kunpa nyt vaan nopeasti julkaistaan. Tämä tarina on kyllä ihan kilpailukykyinen muiden paranormaali tarinoiden rinnalla.
" A book is a dream
that you hold in your hand"
- Neil Gaiman
Kohta olen yrittämässä jo kolmatta kertaa Annukka Salaman Faunoidit-trilogiaa. Katsotaan pitääkö 'kolmas kerta toden sanoo' paikkaansa ;)
