keskiviikko 13. elokuuta 2014

Erik Axl Sund : Varistyttö

Uusi blogiosoitteeni on : http://storyguzzler.blogspot.fi/

Kirjalla on lukijoita valtava määrä. En tiedä heidän mielipiteistä, mutta minä olin sitä mieltä, että tämä oli kyllä minulle liikaa. Varistytön kertomus oli rankka lukukokemus, jota en sitten tiiviisti lukenutkaan. Kansikuvakin luo jonkinlaista rivoutta koko kirjan ympärille.

Jo heti ensimäisten sivujen jälkeen minua puistatti ja kun uhrina oli viaton lapsi, en voinut muuta kuin ryhtyä selailemaan tarinaa. Pääkohdat tuli luettua, etenkin Victoria-nimisen naisen nurjaa elämää lähdin seuramaan. Hänen lapsuuteen kuului hyväksikäyttöä, jossa oma isä käytti hyväkseen  Tarinassa mentiin menneisyyteen ja nykypäivään, ja jotenkin nämä Victorialle aiheutuneet traumat pääsivät etenemään pahempaan suuntaan kun hän aikuistui. Samaisessa henkilössä asui  Varistyttö ja Sofia, hänen alter egonsa. Sofia eli täysin normaalia elämää psykoterapeuttina ja yritti ratkoa ongelmaa nimeltä Victoria Bergman. Saman aikaan jossain kaupungissa, jossain talossa, jossain asunnossa oli joku pieni poika, joka paremman elämän toiveessa oli luottavaisena lähtenyt matkaan. Matka, joka päättyi kuolemaan. Kirjaa on arvosteltu sillä, että se pyyhkii lattiaa Stieg Larssonilla. En ole kyseisen kirjailijan kirjoja lukenut, joten en voi verrata tätä hänen kirjoihinsa

Sundin kirjaa tuli luettua muutamassa tunnissa, ja se siis johtui siitä etten jokaista riviä saati sivua lukenut. Minulla pysyi ainakin raamit  kasassa, vaikken ihan koko tarinaa syönytkään, mutta joku ihan varmasti tykkäsi ja tulee lukemaan seuraavat kaksi osaa. Me? Not.


maanantai 11. elokuuta 2014

Hugh Howey: Siilo

Hugh Howeyn Siilolta sain melkein merkin otsaani. Onneksi ehdin väistää ja kirja mätkähti lattialle. Nostaessani kirjaa lattiatasolta huomasin koukuttavan tekstin " Pelottava, kiehtova ja salaperäinen romaani, joka tempaa lukijan välittömästi mukaansa /the Guardian" . Kait se oli joku merkki minulle että otaotaotaotaota mukaasi. . YT:stä löysin trailerin, joka viittaisisi siihen, että tulossa olisi myös elokuva. http://www.scified.com/news/1341. Kirjana tämä tarina oli huikea lukukokemus. Vaikka alku vähän kangerteli, niin loppujen lopuksi dystooppinen tarina söi minut kuin Candy monster nameja... omonomomnom. Odotus palkittiin ja muutaman, kolmen, neljän luvun jälkeen tarina kiidätti minut Siilon syövereihin.

En tiennyt, että kirja saa jatkoa, kun ryhdyin tarinaa lukemaan. Loppumetreillä rupesin hokemaan mantraa jatkoajatkoajatkoa, koska ei tarina voi/saa päättyä näin. Liian paljon selvittämättömiä asioita. Arvatkaas pomppasinko innosta, kun löysin Vaski-verkkokirjaston sivuilta tämän: Siirros  Se on vasta hankinnassa, mutta varausksen tein hetimmiten. Luin, että tämä kirja kertoo ajasta ennen Siiloa, joten pian pääsen lukemaan miksi/miten/kuinka

Siilo kertoo maailmasta, jossa vallitsee jatkuva maailmanlopun tuntua. Elossa olevaa ihmistä ei maan päältä löydy. Jokainen Siilon linssistä ulos katsonut, näkee ulkona vain kuolleita, omaan suojapukuunsa muumioituneita ihmisiä, jotka makaavat pitkin poikin suuren kummun etualalla. Syvälle maan alle ulottuvassa Siilossa elää ihmisiä jokaisella tasolla (noin toistasataa kerrosta) omien tehtäviensä parissa.  Ihmisellä on tässä yhteiskunnassa oma rooli, jotta yhteiskunta pysyisi elossa. Populaatiota pidetään kurissa sääntelemällä synnytyvyyttä. Tässä maailmassa asuu nuori nainen nimeltä Juliette, joka yllättäen nousee alakerran tilosta yläkerranSeriffiksi. Ennen häntä oli seriffinä toiminut Holston-niminen mies, joka eräänä päivänä  päätti lausua lauseen, joka sinetöi hänen elämänsä lopullisesti: Haluan mennä ulos.
Tämän jälkeen Holston pidätettiin ja vietiin pidätyssellin valmistautumaan tulevaa tuomiota varten. Kuolemantuomion saanneelle henkilölle pannaan avaruuspuvun näköinen haalari päälle ja hänen elämänsä viimeisin tehtävä on puhdistaa ulkopuolelta linssi, jonka kautta sisältä pääse katsomaan ulkomaailmaa. Holstonilla on omat syyt päästä ulos. Ulkomaailmassa on hänen vaimonsa, joka oli, ennen kuolemaansa, saanut selville jotain mikä liittyi Siiloon. Holston uskoi, että Siilo yritti peitellä jotain ja ulospääsy oli ainoa keino saada selville syyn.
Kun Holston on kuollut, lähtee Juliette selvittämään syitä Holstonin halulle päästä ulos. Totuuden tonkiminen vaatii uhrinsa, ja kun hänelle langetetaan kuolemantuomio on Siilo jo sisällissodan partaalla.
"...Hänen kypärän verhoaman päänsä yläpuolella oli vain pilviä, taivas ja näkymättömät tähdet... Juliette vilkaisi numeroita rinnassaan ja muisti, mitä hänen odotettiin tekevän. Hän asteli ramppia ylöspäin pää alhaalla ja katsoi saappaitaan..." (s. 34) "..."Ruumiita oli kaikkialla. Ne olivat pölyn ja lian peitossa, ja tuuliin pesiytynyt toksiinit olivat syövyttäneet vainajien puvut puhki... (s.36)

"I have always imagined
that paradise
will be kind of a library"
-Jorges Luis Borges

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Stephen King : Doktor Sömn

Kauhukirjallisuuden suureen ystäväpiirin en kuulu, mutta tämän minun piti lukea, koska tätini lahden toiselta puolelta vinkkasi. Ja hyvähän kirja oli, niin hyvä, että muutama yö (hui) tuli vietettyä tarinan parissa.
Tohtori Uni on jatkoa Hohto-nimiselle kirjalle. Hohtoa en ole lukenut, mutta se ei lukemistahtiani haitannut.

Tarinan päähenkilö, keski-iän saavuttanut Dan "Danny" Torrance, ajelehtii päivästä toiseen tehden hanttihommia ja ryyppämällä. Lapsuuden traumojen kanssa taisteleva Danny pysyy juurettomana ja turvautuu alkoholiin. Kaupungista toiselle seilaava mies päätyy eräänä päivänä kaupunkiin, jossa hänen elämänsä saa käännekohdan kohti parempaa elämää. Hanttihommien kautta hän pääsee tutustumaan oikeisiin ihmisiin ja saa apua alkoholiongelmiinsa, ja kun eräänä päivänä hänen läheiset ystävät tiedostavat hänen selvännäkijän lahjansa, pyydetään häntä töihin hoitajaksi hoitokotiin, jossa hän saattaa vanhuksia rajan toiselle puolelle. Lisänimi tohtori Uni ei haittaa häntä, mutta se ei poista sitä mitä hän näkee joka aamu peilistään.  Juuri kun hän on saanut elämänsä pilarit ojennukseen, joutuu hän elämänsä haasteen eteen, kun jossain joku tyttö ottaa hänen yhteyttä.  Abra, joka on koko pienen elämänsä ollut selvännäkijä, pyytä Dannyltä apua.

Pahuus, joka asuntovaunullaan kiertää Amerikan osavaltioita, etsii lahjakkaita lapsia joilla on erityinen voima. Pahan voima hiipuu pois, mikäli he eivät saa kerättyä erittäin kiduttavalla tavalla tätä elinvoimaa lapsista talteen. Nyt he ovat havainneet erittäin voimakkaan voiman (ånga), jossain tosi lähellä ja heidän tarkoitus on etsiä tämä lapsi käsiinsä.

Abra tiedostaa vaaraan, ja pyytää Dannyä auttamaan. Yliluonnollinen pahuus (Den Sanna Knuten) lähestyy kaupunkia ja sekä Danny ja Abra asettavat itsensä hengevaaralliseen tilanteeseen, jonka he tulevat voittamaan viekkaudellaan.


Muistan kun kävin katsomassa vuosia sitten velipuoleni kanssa The Ring II -nimistä elokuvaa Turussa. Istuin kuin tikku p-ssa koko elokuvan ajan ja taisin yhtä jäykkänä kävellä kinosta ulos, en ole eläessäni ollut niin kauhuissani. Niskavillat taisivat pysyä pystyssä koko seuraavan  viikon.Tämä kirja aiheutti minulle  melkein samanlaisia tuntemuksia ja silti minun oli luettava kirja loppuun. Liiankin hyvän mielikuvituksen ansioista pystyin nostamaan tapahtumat liiankin eläväksi silmieni eteen ja sormetkin olivat ihan maitohapoilla, ei suinkaan kirjan paksuuden takia, mitä lähemmäs loppua pääsin. Onneksi tässä tarinassa hyvä voitti pahuuden. Kaiken kukkaraksi : kirjasta jäi pysyvästi mieleen kärpäset, yök..


"We read in bed
because reading is
halfway between
life and dreaming"
-Anna Quindlen

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Ruta Sepetys : Färgen på drömmar

Out of the easy

Tässä tarinassa minua viehätti kirjailijan taitava maisema- ja henkilökuvaus. Tekstikin oli helppolukuista ja vapaan soljuvaa. Ja like usually, tässäkin YA-kirjassa oli se yksi juttu; kolmiodraama ;)

Tarina sijoittuu 1950-luvulle, ranskalaiseen kortteliin ja gangsterimailmaan.
Josie on 17-vuotias tyttö ja asuu ranskalaisessa korttelissa New Orleansissa. Sinne hän ja hänen äitinsä muuttivat, kun hänen äitinsä päätti palata takaisin vanhaan työhönsä paikalliseen bordelliin. Bodellimamma Willie ottaa Josien äidin töihin bordelliinsa ja Josien viettää lapsuutensa samassa talossa. Josie käyttää mielellään nimeä, jonka hän on itselleen antanut; Josephine. Syy johtuu siitä, että hän on äidiltään saanut kuulla, että hän on saanut nimensä kuuluisan bordellimamman mukaan.
Myöhemmällä iällä Josie pääsee työskentelmaan bordelliin, mutta ei kulje äitinsä jalanjälkiä. Hän toimii bordellissa siistijänä, ja siivoaa sielä joka aamu naisten jättämiä sotkuja. Lisätienestin ansiosta hän pääsee nopeammin toteuttamaan unelmaansa. Unelma päästä pois kaupungista, pois äitinsä luota, opiskelemaan ja tulla joksikin.

Josie työskentelee myös pienessä kirjakaupassa ja asuu kirjakaupan yläkerrassa. Asunto on hyvin vaatimaton, mutta hän on tyytyväinen siihen. Eikä hänen tarvitsee olla tekemisessä äitinsä kanssa, joka on erittäin laskelmoiva ja tunteeton ihminen. Kirjakaupassa työskentelee myös kaupan omistajan poika Patrick. Josie viihtyy hienosti Patrickin parissa ja miettii voisiko heistä koskaan tulla paria. Samassa kaupungissa asuu myös komea Jessie, joka näyttäisi olevan kiinnostunut Josiesta, mutta Josie ei ole varma omista tunteistaan. Häntä kiinnostaa ja ei kiinnosta. Hän ei halua antaa pojalle sellaista mielikuvaa, että olisi kevytkenkäinen. Kun toinen pojista tulee ulos kaapistaan ja kertoo rakastavansa miestä, päättää Josie mennä eteenpäin ja kokeilla onneaan toisen kanssa. Mutkaiseksi muuttuu kuitenkin seurusteluelämä, kun poika saa kuulla, että Josiesta oon tulossa samanlainen kuin Josien äidistä. Miten Josie saa pojan uskomaan, ettei tämä todellakaan pidä paikkaansa. Vaikeaa se tule olemaan, koska kaupungilla liikkuu jo huhu. Ja kaikki alkoi murhasta ja varastetuista rahoista.

Kuvaa kirjan kansista ei nyt sitten löydy, koska kirja on  jo kirjastoon palautettu

"If you only read the books that everyone else is reading,
you can only think what everyone else is thinking."
-Harukumi Murakami, Norwegian Wood  

tiistai 5. elokuuta 2014

Nora Roberts : Varjojen ratsu


Siis apua, en ehdi lukemaan, kun yritän  täällä blogissa vimmatusti saada aikaseksi jotain järkevää tekstiä lukemistani kirjoista.
Huomasin, että lukemani kirjat -kirjapinoon oli vahingossa joutunut kirja, jota en ole jaksanut kahlata läpi. Philippa Gregoryn Förbjudet (Kielletty) ei iskenyt tunteitani ihan tainnoksiin, joten jätin sen syrjään.

Miksi sitten tuli luettua Varjojen ratsun? Sitä minäkin ihmettelen. "Älä pilaa päivääsi huonolla kirjalla" kuuluu vakiolauseihini, mutta tämän minä kuitenkin luin. Ehkei se sittenkään ollut niin huono. Tarina ei koukuttanut minua odotuksien mukaisesti.
Vaikka kirja on sisällön mukaan luokiteltu romantiikkakirjallisuudeksi, näen tarinassa fantasiagenren tyyppilliset piirteet. (em. lause minun mielipiteeni)

Varjojen ratsu on O'Dwyerin-trilogian avausosa. Siinä nuori amerikkalainen nainen Iona Sheehan saapuu Mayon kreivikuntaan Irlantiin siinä toivossa, että pääsee tutustumaan sukujuuriinsa ja sukunsa myyttiseen historiaan, josta hän on kuullut. Ionan kaukaiset sukulaiset ottavat hänet avosylin vastaan ja kun hänellä  on synnynäinen taito ymmärtää hevosia tarjotaan hänelle hevosopettajan paikkaa.

Aloitetaan kuitenkin vuodesta 1263 ja Sorcha-noidasta, joka  jatkuvasti ottaa yhteen toisen mahtinoidan kanssa. Cabhanin tavoitteena on saada Sorchan voimat itselleen keinolla millä hyvänsä. Siinä kahden noidan taistelu päättyy kummankin kuolemaan, joskin paha tulee vielä myöhemmin nousemaan tuhkasta. Sorcha jättää jälkeensä kolme lasta, joille hän oli ennen kuolemaansa ehtinyt takomaan ja loihtimaan kupariset amuletit. Tämän lisäksi jokaisella lapsella on on suojelueläimensä; hevonen, haukka ja koira.
Koukuttavan 48 sivun jälkeen päädyin siihen, että minun on jatkettava lukemista, vaikka tarina siirtyikin nykyhetkeen. Ionan jatkuva anteeksipyytely, suorapuheisuus ja lapsellisuus olivat asioita, jotka häiritsivät minua koko ajan. Ja kun hänen elämäänsä ratsasti merirosvon näköinen mies nimeltä Boyle, oli minulla juonikuvaus valmiina; nuori lapsekas nainen, maskuliininen äveriäs mies, rakkautta kabuum, väärinymmärystä, riitelyä, rakkautta ja siinä sivussa pahaa vastaan taistelua. Cabhan, joka vainoaa Ionaa unimaailmassa, (yrittää saada hänet vietellyksi tämän voimakkaan noitavoimiensa takia) joutuu vastakkain myös Boylen kanssa. Tarina oli ihan ok, mutta ei sydäntä sykähdyttävä. Jollekin toiselle varmasti koukuttava.
Katsotaan saanko seuraavat osat luettua,. Toinen osa ilmestyy vasta alkuvuodesta 2015 (mainos kirjan kannessa)

Robertsilta on aikaisemmin tullut fantasigenreseen kuuluva trilogia Kuuden piiri, joka oli erittäin koukuttava.
Ja hän on julkaissut pseudonyymillään eroottisia dekkarikirjoja, joista olen muutaman lukenut. Nimen takana a yksi  J.D Robbsin kirjoista.


I don't think there's any
harm at all in allowing a kid to
fantasize. In fact, I think
to stop people from
fantasizing is a very
destructive thing indeed

J.K. Rowling

maanantai 4. elokuuta 2014

Sandra Beijer : Det handlar om dig

Ruotsalaisen bloggaajan esikoisteos kertoo nuoresta naisenalusta, joka rakastuu ja rakastaa epätoivoisella vimmalla. Tarina on kirjoitettu minä-muodossa.
Koulu, kaverit, bileet, alkoholi ja tupakka kuuluvat tämän nuoren lukioikäisen tytön elämään. Tyttö on ihastunut poikaan, jolle ei heti uskalla tunteitaan avata. Kliseinen rakkaustarina nuoresta tytöstä ja hänen ensirakkaudestaan..

Tytön elämässä jokaviikkoinen biletys on ihan normia. Hän on silmä kovana seurannut pojan liikkeitä, kenen kanssa tämä on muhinoinut ja kuinka kännistä ollut.  Yksissä bileissä, hän kuitenkin päättää rohkeasti lähestyä poikaa ja kaikki menee nappiin. Jälkeenpäin kuitenkin epävarmuutta, kokeilua ja tunteiden myllerystä. Ensin näyttää siltä, että elämä hymyilee ja kaikki on hyvin, ja seuraavaksi mietitään eikö poika olekaan kiinnostunut hänestä. Onhan se, mutta tyttö tajuaa sen vasta sen jälkeen, kun hän on pahasti satuttanut poikaa. Yksi suukko toisen kanssa teki kaikesta lopun. Mikään ei ole enää niin kuin ennen, ja se kestikin niin lyhyen ajan.  Se mikä oli helposti saatavissa liukeni nopeasti pois. Pakottava tarve saada poika takaisin aiheutta tytölle parisuhdesekametelisoppaa, kun hän ryhtyy muhinoimaan muiden poikien kanssa, näytääkseen pojalle, että kyllä hän muille kelpaa. Helpon nakin maine ei ole kuitenkaan mikään auvoinen elämäntilanne ja viileän ulkokuoren alla elää kipeä kohta, juuri sydämen ympärillä, jonka saa parannettua  vain yhdellä tavalla.

Vallan hegästytti kirjan tarina, niin paljon tapahtumia nuorella tytöllä pienessä ajassa, että huuuh, mikä elämä. Sisältö on hyvinkin realistinen romaani tytöstä, jonka tunteet heittävät  ylä- ja alamäkeä  murrosiän lailla.
Nuoret saattavat pitääkin tarinasta. Minä en. Olen jo nuoruuteni elännyt :) Mutta tulipa luettua tämäkin.

“A room without books is like a body without a soul.” 
― Marcus Tullius Cicero


sunnuntai 3. elokuuta 2014

S. Kola : Ruususen iholla


Olipa kerran prinssi, joka nai prinsessansa ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Tuttu loppu monessa sadussa.

Meillä on on Tuhkimot, Lumikit, Prinsessa Ruususet Tähkäpäät jne jne, jossa hyvä voittaa aina pahan ja prinsessa saa prinssinsä. Mutta entä jos satu ei menekään niinkuin lastensaduissa?  Entä jos siirrymme takaisin siihen aikaan kun satuja kerrottiin vain aikuisille, mutta poiketaan intohimon polulle? Aika mielenkiintoista sanoisin.

Kolan kirja sisältää  14 novellia. Perinteisten satujen uudelleentulkinnat olivat minulle välillä yhtä "snuskporn"  (en tiedä suomalaista vastinetta sanalle), joista heräsi monenlaisia tunteita inhosta  tietynlaiseen hilpeyteen. Otsa rypyssä tätä kirjaa ei kannata lukea. Kirjailijan rohkea ote kirjoitustyyliinsä pysyy läpi koko kirjan, plussat siitä. Harvoin sitä pääse lukemaan näin suorapuheista tekstiä. Otsikot eivät paljasta mistä sadusta on kyse ja se oli minun mielestäni hyvä veto kirjailijalta.
Jos uskallat lukea mitä saduissa "oikeasti tapahtui", ota riski ja lue. Novellit eivät ainakaan tärvelleet minun lapsuuden muistojani kauniista saduista. Tohdinko kirjoittaa mitä novelleissa tapahtui? (pieni mietintä,,hmm) En taida tohtia, sen verran kainoutta sisälläni, että heitän teille "pallon"..ottakaa kiinni.

Kun sain kirjan luettua, menin nettiin etsimään löytyykö muita samantyyppisiä tarinoita. Etsintä ei tuottanut tulosta (onko teillä tietoa?), mutta viime viikolla sain käsiini Anne Ricen Kuinka Ruusunen hurmataan. Tai rehellisesti sanottuna, työkaverini näytti kirjaa minulle. Kirja löytyykin nyt lukemattomat kirjat -listalta.
Noista saduista sen verran, että muistan lukeneeni vuonna kivi ja keppi, että perinteiset Prinsessa-sadut olivat, ennen kuin niistä tehtiin lasten korville sopivia, erittäin verisiä kauhutarinoita.  Suullisesti kerrotut kansantarinat ovat vuosisatoja sitten kerätty kansiin ja lehtiin ainakin Perraultin ja Grimmin veljesten ansioista. Väkivaltaiset sadut muuttuivat väkivallattomiksi ja siirtyivät pikkuhiljaan lasten korviin sopiviksi.
Jos muistan väärin, oikaiskaa! Nykyisin  nämä perinteiset kansansadut tunnetaan parhaiten Disney-elokuvien ja -kirjojen kautta.






my weekend, my treasures 

lauantai 2. elokuuta 2014

Kirjatornit

Kesän kirjapino. Oikealla luetut kirjat ja vasemmalla lukemattomat. Näistä yritän saada jonkinlaisen koosteen tännekin. Vielä en ole kerennyt kesälomalle rientää, mutta sekin kohtapuolin edessä. Silloin tulen ainakin uppoutumaan tähän bloggaamiseen.

Lukemattomat kirjat -listalla                              Luetut kirjat -listalla :
Philippa Gregory: Punainen kuningatar           S. Kola: Ruusuen iholla
Philippa Gregory: Valkoinen kuningatar          Sandra Beijer: Det handlar om dig
Kristina Hård: Alba                                           Philippa Gregory: Förbjudet
John Green: Papperstäder                              Nora Roberts: Varjojen ratsu
Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori              Ruta, Sepetys: Färgen på drömmar
Michale Mortimer: Neitsytkivi                            Stephen King: Doktor Sömn
Anna Fredriksson: Augustiresan                     Patrick Ness: Tystnaden i bruset,
Lisa Bjärnbo: Vi måste sluta ses på det här     Patrick Ness: Cirkeln och pilen,
sättet.                                                              Patrick Ness: De brinnande knivarna
Anne Rice: Kuinka prinsessa Ruusunen         Hugh Howey: Siilo
hurmataan                                                      Erik Axl Sund: Varistyttö
Arne Nevalinna: Heta                                      Rebecca James: Ystävä hyvä
                                                                       Sigge Eklund: In i labyrinten