Anneli Kanto & Terhi Rannela: Kapinallinen

Kapinallinen päättää Kuparisaari-trilogian. En lähde kirjoittelemaan viimeisen osan tapahtumia, kun en ole kirjoittanut ensimmäisestä enkä toisesta osastakaan. Pieni referaatti on kuitenkin paikallaan.

Radko sai vieteltyä Amayan siskon mukaansa Khalkostaan, jonka nimeksi pian muutetaan Radkos.
Amaya, joka pelastautui polttoroviosta, pakeni Athliokseen, jonne pian saapui hänen rakastettunsa Miroslav. Radko ja Snezana hallitsee Khalkostaa/Radkosta hirmuvallan ottein. Kansassa kasvaa kuitenkin vahva kapina, jota Amaya lähtee johtamaan. Juonittelua, valtataistelua ja kansannousua sisältävä tarina on sijoitettu fantasiagenreen, joka herätti minussa pientä kummeksuntaa. Spefikirjojen lukijana hämmästyin fantasian puuttumista tarinasta. Vai olenko kuitenkin liian suppean fantasialajin lukija?!? Miten fantasia on määritelty tässä tarinassa? Mihin fantasian alatyypille tarina kuuluu? Olisiko se Mimesisiin kuuluva, jossa "todellisuus ja luonto jäljitellään taiteen keinoin". Vai yksinkertaisesti fiktiivinen satutarina. Onhan sisältö taiteellisesti kirjoitettu, sekä maisema- että henkilökuvaukset ovat vahvasti läsnä tekstissä, eli lukijana pääsin astumaan mukaan seikkailuun, ja kirjasarjan halusin juuri tämän takia lukea. Harvoin sitä pääsee astelemaan sarjan päähenkilöiden kanssa samoissa maisemissa. Samoissa tunnelmissa olin viimeksi, kun luin Tyttö ja helmikorvakorut -nimisen kirjan, joka tunnetaan myös nimellä Turbaanipäinen tyttö (Kirjailija:  Chevalier Tracy)

Tähystäjäneidossa #1 nuori Sarmatialainen Amaya pääsee ensimmäiselle valtiontehtävälläe osallistumalla valtiollisiin hautajaisiin. Matkaan mukaan hän saa Miroslavin, joka rakastuu Amayaan.
Amaya ei vielä tiedä, että häntä varten on suunnitteilla häät, joka takaa valtioiden välisen yhteistyön takaamisen. Toisessa osassa hän esittää  Korkeaa puolisoa ja rakastaa salaa Miroslavia.

Kuparisaari-sarjaa voi lukea kaikenikäiset!

***********
Holistikauden viimeisiä rippeitä ollaan tässä vetämässä. Tai ainakin siltä tuntuu. Vielä olisi kuitenkin liuta kirjoja luettavana, joten olen päättänyt, että luen nyt vain sellaisia kirjoja, jotka "vie minua kuin pässiä narussa". Muut tarinat jääkööt lepäämään seuraavaa holistikautta varten.

Kiitos kun piipahdit ja tervetuloa uudestaan!

Pia Heikkilä : Operaatio Lipstick

Kun näin kuvan kirjakannessa ajattelin tarinan liittyvän jotenkin muoti/meikkimaailmaan, vähän niinkuin Lauren Conradin tyyliin, mutta takakannen tekstin perusteella ei likimainkaan, ja kun katsoin kuvaa uudestaan huomasin kuvassa luodin. Kirjan otin sitten "vahingossa" lainaksi, kun se niin nätisti jökötti kirjaston hyllyssä.

Tarinan keskeiset tapahtumat sijoittuvat Afghanistanin Kabuliin, jonne saapuu sotakirjeenvaihtaja Anna Sandersson pitkän lentomatkan jälkeen. Vähän päälle kolmekymppinen Anna kohtaa tien päällä komean herkkupepun, jota ei millään saa mielestään pois.
Majoituspaikassa odottaa Annan työpari, kameramies Jim ja Annan paras ystävä Kelly, jolla on miesmurheita. Sodan runtelemassa kaupungissa osaataan myös juhlia ja pitää hauskaa, ja näissä juhlissa hän törmää Herra Herkkapeppuun.
Kun Kellyn miesystävä Rick osoittautuu naistennielijäksi, päättää kummatkin naiset kostaa hänelle. Tästä lähteekin Operaation Lipstick käyntiin. Naiset asettavat itsensä vaaraan ja joutuvat tiedustelujensa ansiosta terroristien käsiin.

Koko ajan tarinaa lukiessa odotin, että Jim kertoisi tunteistaan Annalle tai että heistä loppujen lopuksi tulisi pari. En tiedä minkä takia minulla tuli sellainen fiilis :O lukiessani tarinaa, ja jotenkin tuo Herra Herkkapeppu jäi vaan niin kauas.
Tarina oli ihan Jees. Ei ihan minun makuuni. En kokenut  tunteiden eri vivahteita tekstissä, kun luin tarinaa.

Vaikka kirja onkin fiktiivinen, mietin myös onko kirjailija  tuonut omia henkilökohtaisia kokemuksia tarinaan.

.
***

Tänään kävin vanhimman tyttäreni kanssa leffassa. Tarjolla oli Will Smithin tähdittämä scifielokuva After Earth. Menossa mukana oli myös hänen poikansa Jaden Smith, joka suoritti roolinsa mielestäni erinomaisin arvosanoin. Isäänsä on poika tullut kaikin puolin.

Seuraavaksi olisi tarkoitus katsoa World war Z, mutta vasta sen jälkeen kun olen lukenut kirjan.

Justina Robson : Aitoa peliä

Mi-nä nos-tan tas-sut y-lös ja luovutan!
Siirryin välillä lukemaan muita tarinoita, kun en jaksanut keskittyä tähän tarinaan. Sitten taas yritin ja yritin ja taas yritin, mutta lukemisesta ei tullut mitään.
Yksi syy oli varmasti tuo "aina liian myöhään" lukuvalon alla pällistely. Toinen syy kirjakansien sulkemiseen oli teksti.  Kaikki lukeminen ihmevempaimista, useista todellisuuksista, haltijoista, keijukaisista, demoneista, kyborgeista, elemaantalivoimista, ihmisistä, pelistä ja ties mistä, kulutti niin paljon aivoenergiaa että minä olen SE, joka tarvitsee kyborgiosia päähäni :)
Ähkyttää ihan, kun yritin etsiä hukkuneita päähenkilöitä tekstistä, jossa vilisi teknisiä laitteita sekä sanoja, joista en saanut mitään tolkkua. Ja ehhei, en ota sanakirjaa viereeni. Onnittelut hälle, jonka tämän kirjan saa kunnialla koluttua läpi.

Aamulehden kirja-arvostelussa tarinaa kehuttiin leppoisaksi nuorisoromaaniksi.
Oli pakko käydä katsomassa mitä tuo nyt tarkoittaa. Olenko kaikki nämä vuodet ymmärtänyt sanan perimmäisen merkityksen väärin :O. Huokaisin kuitenkin helpotuksesta, kun tietoni ei ollut nyt ihan metsästä. Synonyymit ovat seuraavat: hyväntahtoinen, tyyni, viihtyisä, lupsakka, ystävällinen, sävyisä, lauhkea, rento, joviaali, jouheva. :D
Minä en kokennut tarinaa leppoisaksi nuortenromaaniksi. Pikemminkin uuvuttavaksi romaaniksi, mutta se onkin vain minun mielipiteeni.

Tarina kertoo Lilysta, joka on puoliksi kyborgi. Hänelle annetaan tehtäväksi suojella kuuluisaa rocklaulajaa Zacia, joka on haltija.
Maapallo, joka  tässä tarinassa on nimeltään Otopia, on saanut rinnalleen uusia todellisuuksia, joista ensimmäinen on Zoomenon, elementtien valtakunta. Toinen todellisuus on Alfheim, haltioiden maa. Kolmas todellisuus on Demonia, demoineiden valtakunta.  Viides todellisuus (neljäs on Otopia) on Thanatopia, jossa vain kuoleman läpikäyneet asustavat. Kuudes todellisuus on Faerie, keijujen valtakunta. Seikkailua siis kerrassaan.

Ainiin meinasin ihan unohtaa: Rakkaus heittää myös tässä tarinasssa säteitään ympärilleen. Minä  heittäydyn kuitenkin nyt seuraavan tarinan pariin ja jätän tarinan teille, joille kvanttifysiikka ja hiukkaskiihdytin ja muut ihmevänkyrät ovat tuttuja juttuja ;)


Kirjan takakannessa lukee: Englantilainen scifi-kirjailija Justina Robsonin Aitoa peliä on koukuttava yhdistelmä scifiä, fantasiaa, chick litiä ja agenttiromaania. 

Miten tämä koukuttava tarina koukuttaa nuoria suomalaisia lukijoita? Tarinassa on niin monta erilaista tasoa, että jään mielenkiinnolla odottamaan miten nuoret vastaanottavat kirjan. Vai jääkö se hyllyyn kuten Colin Thompsonin Uusi Eden?

Josephine Angelini : Goddess

Josephine Angelini: Starcrossed -sarja
Starcroosed #1, Dreamless #2, Goddess #3

Sarjan ensimmäinen osa oli parempi kuin toinen ja sarjan päätösosa oli paras. Suosittelen luettavaksi. Ainakin teille, jotka rakastavat kreikkalaista mytologiaa. Sarja löytyy ruotsinnettuna. Suomennosta ei ole saatavana :(

Helen on aina tiennyt olevansa erilainen kuin muut tytöt. Voima ja nopeus on hänen erikoisuutensa, mutta taitonsa hän on piilottanut kaikilta. Hän ei tiedä keneltä on perinnyt nämä ominaisuudet.
Pienessä saaressa eletään hiljaista eloa, joten kun Delos -niminen perhe muuttaa seuduille puhuvat kaikki heistä.
Deloksen nuoret aloittavat koulun ja kun Helen näkee Lucasin ensimmäistä kertaa tulee hänellä pakottava tarve aiheuttaa vahinkoa Lucasille. Tunne on molemminpuolinen. Lucas ja Helen tekevät kaikkensa, jotta saisivat pidettyä tunteensa kurissa. Joka kerta kun he kohtaavat, kuulee Helen outoja valittavia ääniä päässään.
Kaikkien näiden vihatunteiden lisäksi, alkaa Helen näkemään painajaisunia, jossa hän vaeltelee aavikossa. Herätessään hänen jalkansa on lian peittämät.  Asiat muuttuvat vielä pahemmaksi; Kun hän kohtaa Lucasin perheen hän näkee kolme itkevää naista, joiden silmistä vuotaa verta.(Starcrossed #1)
Pikkuhiljaa Helenelle selviää, että he ovat kaikki pelinappuloita kreikkalaisessa tarinassa, joka alkoi kauan sitten. Rakkaudesta se hevonenkin potkii. Toisessa osassa pääsemme lähemmin tuntemaan Lucasin ja Helenin tunteita toisiaan kohtaan.

Kirjasarjaan en pettynyt, vaikka en tiedä paljon kreikkailaisesta mytologiasta. Hurmaannuin täysin siihen maailmaan, jonka Helen ja Lucas loivat. Vaikka sekoitin nimet ja henkilöt, enkä välillä muistanut mihin jumaldynastiaan kukin kuului se ei lukemistahtiani haitannut.
Kun Lucas ja Helen saivat tietää olevansa serkuksia (toisen osan loppupuolella), sydämeni mureni ja kolmatta osaa lähdin lukemaan sydän syrjällä. Tarina on herkkä ja romanttinen, suosittelen siis kaikille romantikoille. Jumalien ja puolijumalien taistelut antoivat lisäsäväyksen päätösosalle.  Destiny brought them together. Gods will take them apart. Enempää en paljasta!

Starcrossed läste jag på svenska. Det här var en bokserie som lämnade spår i mitt hjärta. Att koncentrera sig på en annan bok just nu är omöjligt, när jag bara vill njuta av att minnas berättelsen om Lucas och Helen. Jag hoppas att någongång i framtiden får se berättelsen på filmduken :)

Linda Howard : Yön huntu

Kirjailija kirjoittaa jännityskirjoja, joihin hän  lisämausteeksi on lisännyt hieman eroottista sävyä.
Hänen aikaisemmat kirjat ovat sisällöltään enemmän eroottisimpia, jokin muutos hienostuneempaan suuntaan on siis tapahtunut.


Häidensuunnittelija Jaclyn Wilde kohtaa komean ja raavaan rikosetsivä Eric Wilderin ja yhden kiihkeän vietetyn yön jälkeen ajattelevat toisiaan koko ajan. Suhde ei kuitenkaan edes pääse kunnolla alkuun kun Jaclyn joutuu murhan keskelle ja  pääepäillyksi. Kuka johtaa tutkintaa? No tietysti rikosetsivä Wilder, joka tekee kaikkensa, jotta saisi Jacklyn pois epäiltyjen listalta. Murhattu morsian löytyy Jaclyn toimistosta ja hän oli kaiken lisäksi inhottavin ja rasittavin asiakas mitä Jacklynilla on koskaan ikinä ollut.

Eric kuulustelee työtoverinsa kanssa Jaclynia murhasta Jaclynin luona. Ennen kuin he lähtevät, hän pyytää mukaansa Jaclynin mustat vaatteet, jotka olivat hänen päällää murhan aikana. Vaatteet ovat tietenkin pyykkikoneessa, joten Jaclyn vie heidät pyykkihuoneeseen.
Ote sivulta 122:
"Et siis käyttänyt valkaisuainetta?"
"En tietenkään! Näyttävätkö ne harmailta? 
"Eivät. Oliko Ericin äänneesä huvittuneisuutta? Ehkä oli, ehkä ei, mutta Jaclynin teki joka tapauksessa mieli potkaista häntä.
"Haluaisin ottaa nämä vaatteet mukaani, jos sopii. Jos sinulla on jotain sitä vastaan, voin antaa hankkia kotietsintäluvan"
"Sen kun viet", Jaclyn sanoi väsyneesti. Hän ei halunnut antaa vaatteita Ericin mukaan, mutta hän suostuisi mihin vain päästääkseen tästä eroon. Siihen hän ei ollut kuitenkaan varautunut, että miehet veisivät kaikki koneessa olleet vaatteet - se teki melkoisen loven hänen vaatevarastoonsa.... Hän seisoi järkytyksestä mykkänä, kun he ottivat vaatteet haltuunsa.... Sitten Jacklyn huomasi Ericin silmäilevän lattialla olevaa lakanakasaa, ja ajatus siitä, että Eric saattoi tuntea jotain mielihyvää edellisyön muistelemisesta, sai ravion sävähtämään hänen lävitseen niin, että savu melkein nousi korvista.
"Olen pahoillani että täällä haisee", hän sanoi ystävällisesti "Haisunäätä on varmaan pissannut noihin lakanoihin. Minun täytyy polttaa ne, sillä en missään tapauksessa halua pitää niitä" Tässä kohtaa repesin ensimmäisen kerran. Hersyvän huumorin takia pidin tarinasta.


.

                                                 Lempipaikkani.

Abigail Gibbs : Illallinen vampyyrin kanssa

Abigail Gibbsin Heroine-sarja : Illallinen vampyyrin kanssa #1, Autumn Rose #2, ?

17-vuotias Violet Lee odottaa turhautuneena ystävänsä saapumista Trafalgarin aukiolle klo 01 yöllä. Ilta ei ole alkanut hyvin (Voi! Eikä tiedä kuinka huonosti se tulee vielä päättymään), mutta ei hän voi kotiinkaan lähteä, koska sovittu mitä sovittu. Paitsi että, Ruby taitaa olla se, joka jättää tulematta....
Yhtäkkiä aukiolle saapuu miehiä sankoin joukoin ja Violet päättää painua piiloon ja saa samantien todeta joutuvansa silminnäkijäksi murhiin, jossa 30 miestä kaatuu kuolleena maahan niin nopeasti, ettei hän kunnolla ehdi sitä edes tajuamaan. Kymmenen komeaa miestä sen sijaan seisovat ilman haavan haavaa ruumiiden keskellä. Violet lausuu ääneen ja kauhistuneena "Törppö" katsoen tumma komeaa miestä ja samassa hän sinetöi oman kohtalonsa. (Hänen mieleensä ei ole vieläkän juolahtanut, että hänen edessään seisovat miehet ovat vampyyrejä erinomaisilla kuuloaisteilla.)

Seuraavaksi hänet raahataan mukaan.Mikseivät yksinkertaisesti vaan tapa häntä?

Poliisit saapuvat paikan päälle pian verilöylyn jälkeen ja huomaavat penkin alla naisten kengät. Mutta missä kenkien omistaja?

Violetilla kestää kauan tajuta, että hän on tekemissä vampyyreiden kanssa. Niiden olemassaolostaan kun ei ole mitään tietoa. Miksi hänet on sitten otettu mukaan? Syy löytyy läheltä. Kaspar, joka on vienyt Violetin kuningaskuntaansa, on jollain tavalla ihastunut tytön lilavärisiin silmiin, temperamenttiin ja tuoksuun.

Kartanossa hänet teljetään sisätiloihin. Hänen pakoyrityksensä estetään ja väkisin hän joutuu sen tosiasian eteen, ettei tule koskaan elävänä pääsemään pois kartanosta.
Hän tutustuu Fabianiin ja Kasparin isosiskoon Lylaan, ja pikkuhiljaa vampyyreiden menneisyys alkaa paljastaa syitä heidän taannoiseen taisteluun.
Kasparin isä kuningas Vladimir on saanut selville, että Violet on puolustusministerin tytär ja siitä ei kovin suuria hurraahuutoja anneta Kasparille. Puolustusministeri on tehnyt heidän kanssa yhteistyötä liki kolme vuotta ja tyttären kidnappaaninen ei tiedä hyvää kenellekään heistä.
Onko hänet nyt muutettava vampyyriksi? Violet vastustaa, hän enemmin vaikka kuolee. Hänestä ei ikinä tulee verenimijää! Mutta hän ei mahda mitään tunteelle, jonka Kaspar herättää hänessä. Ja sitten on vielä Fabian.
Vampyyrit seuraavat ennustusta, joka ennustettiin satoja vuosia sitten. Yksi näistä säkeistöistä koskee Kasparin tulevaa vaimoa.
"Hänen kohtalonsa on kirjattu kiviin,
Käydä toisena hallitsijoiden riviin.
Pettäjä suvun ja ihmisten, harteillaan synnit isien,
Kylpenyt veressa mustan ruusun ylhäisen.
ei syntymää, ei aikaa, ei oikeutta päättää,
Uhteina kahden viatoman täytyy kuolla,
Vuoksi tytön, joka yksenä sytyttää"
***
Luulin aikakauteni vampyyreiden seurassa päättyneen, mutta pahasti erehdyin. Vampyyrin tarjoama illallinen oli herkullinen.
Nuorille aikuisille suunnattu Dark Heroine -kirjasarja saa toivon mukaan muutkin lukijat koukutetuksi. Seuraavassa osassa esiintyy Autumn Rose, johon pääsin tutustumaan jo tässä ensimmäisessä osassa. Kirjan toinen osaa ilmestyy 29.8.13 ja suomennos kesällä 2014.

Tarinassa oli huikeita kohtauksia. Ajojahti metsässä. Violetin murhayritys. Tulinen rakkaus. Menetys. Magia. Menneisyyden kohtaaminen.
Tarina oli myös ajoittain seksikästä ja humoristista, mikä yllätti minut kirjailijan nuoren iän takia. Ensimmäisen osan hän sai kirjoitettua  15-vuotiaana. Alkuperäinen tarina löytyy  täältä . Kirja julkaistiin vasta 2012.

"Vampyyrit iskevät pitkin hampain" Tämä tarina iski  minut tainnoksiin ja löi laudalta Twilightin. -This is only my opinion-

Pakko mainita, että mieleni pintaan pulpahti (aivosolut tomivat siis vielä) eräs toinen kirja, jossa myös tuittupäinen ja temperamenttinen päähenkilö. Vuosia sitten eräs kirjastovirkailija suositteli luettavaksi Anni Polvan Otan sinut, Äkäpussi!, jonka tietenkin luin ja hauskassa seurassa sainkin sitten viettää aikaa.

Ei napannut!

Joskus vastaan tulee sellaisia tarinoita, että ne vain tök-tök-tökkii. Tarina ei  osu  eikä uppoa mieleen.

Stiefvater Maggie, joka on kirjoittanut ihanan tarinan Gracesta ja ihmissusista (Väristys on trilogian ensimmäinen osa) julkaisi tässä taannoin kirjan nimeltä The Scorpio Races/Dödsritten. Suomennos tuosta ruotsinkielisestä versiosta voisi olla vaikkapa : Kuolemanratsastus.
En ole kovinkaan kiinnostunut hevoskirjallisuudesta, se aika on mennyt minulta jo ohi, mutta kirjaa suosittelen nille, jotka harrastavat ratsastusta ja hevoskirjallisuutta. Tarina on fantasiapohjainen ja kertoo tavallisten hevosten lisäksi erikoisemmasta hevoslajista. Tämä hevoslaji asuu meressä, tyrskyvien aaltojen alla, mutta joka syksy nämä hevoset nousevat rantaan ja joka kerta heidät pyydystetään ja myydään eteenpäin kilpailijoille, jotka osallistuvat syksyn kuolemanratsastuskilapiluun. Miksi kilpailulla tällainen nimi? No, nämä vesihevoset eivät ole säyseitä ihmisiä rakastavia eläimiä, vaan verenhimoisia, vaarallisia. Terävät pitkät hampaat ja vauhti kuin nopeimmalla , tuulella nämä hevoset pyydystyvät lihaa, tuoretta lihaa ja näillä hevosilla ihmispoloiset ratsastavat henkensä edestä, voittaaksen kilpailun....

Oliko se sitten siinä. Noup. Tarinan keskellä temmeltää poika ja tyttö, jotka rakastuvat toisiinsa. Ja tässä olikin tarinan pääkohdat.

Toinen kirja, jonka luin selaillen sen takia etten ollut siitä kamalasti kiinnostunut, oli aikuisille suunnattu kaunokirja nimeltä Hello Kitty must die. Jep! Juuri näin. Kirjan nimen takia minun oli ihan pakko tutkia mistä tarina kertoo. Kirjailija tarinan takana on Angela S Choi ja hän on rohkeasti kirjoittanut erotiikasta, mutta myös murhasta, sinisilmäisyydestä ja immenkalvosta. Tarina alkaa näin,,tämä siis käännnös: Kaikki alkoi siitä, kun huomasin  että minulta puuttuu immenkalvo. Viikko ennen kuin täytyin 28 vuotta päätin antaa neitsyydelleni hyvästit ja.... Joten se siitä...teksti muuttui niin uskaliaaksi, että taidan jättää käännöksen tuohon. No, hän päättää käydä gynellä ihmettelemässä puuttuvaa immenkalvoa ja tapaa sielä yllättäen tutun lääkärin. Lääkäri on tuttu hänen lapsuudestaan. Sitä hän ei tiennyt, että tämä tuttu olikin vaarallinen.

Voi olla, että muutaman kuukauden päästä yritän uudestan lukaista nämä tarinat,,,jos vaikka silloin nappais'

Ei napannut! -enkä ollut onkimassa-

Annamari Marttinen : Mitä ilman ei voi olla
"Kolmiodraamassa on aina vähintään kolme totuutta, eikä sen seurauksia pysty kukaan ennalta näkemään"
Objektiivinen ja todenmukainen kuvaus yhdestä avioliitosta, syrjähypy(i)stä ja rakkaudesta.

John Marsden :  I morgon när kriget kom
ensimmäinen osa 7-osaiseen sarjaan. Kertoo seitsemästä nuoresta, jotka palaavat telttaretkelyn jälkeen koteihinsa ja huomaavat kaikkien ihmisten kadonneen. Nuoret vetäytyvät Helvetti -nimiseen laaksoon, jossa perustavat sissiryhmän pelastakseen perheensä.
Tulen lukemaan seuraavankin osan - När natten är som mörkast - ja jos sekään ei nappaa, jätän sarjan toistaiseksi sivuun.

Laura Summer : Sydämenlyönnin päässä
Becky odottelee sydämensiirtoleikkausta. Beckyllä alkaa uusi elämä, kun sopiva sydän löytyy. Leikkauksen jälkeen hän totuttelee uuteen terveellisempään elämään. Totutteluun menee aikaa, koska uuden sydämen myötä hänen mieleensä tulvii outoja muistoja paikoista ja ihmisistä. Hänen on pakko lähteä selvittämään mitä ne merkitsevät. Hiljalleen hänelle selviää uuden sydämen salat.
Nuorille suunnattu tarina.

Alex Scarrow : Timeriders

Alex Ridersin Timeriders-sarja : Timeriders #1, Saalistaja #2,  The doomsday code #3,  The eternal war #4, Gates of Rome #5, City of shadows #6, The Pirate Kings #7, The Mayan Prophecy #8

Kirjan lukeminen kannesta kanteen ei ihan onnistunut. yhden yön aikana.  Luomet alkoivat lupsahtelemaa iltamyöhään siihen tahtiin, että päätin jatkaa lukemista aamulla, iltavuoroni kun alkoi vasta klo 12. Sen verran tarina vei seuraavana päivänä mennessään, että poikani tuli sanomaan "Etkö sä mee ollenkaan töihin?" Ja sehän sai minun jalkoihin sellaista vipinä, kun katsoin kelloa, että huhuh. Unohdin siinä rytäkässä vaihtaa lukulasini työlaseihin, joten tiedossa oli hieman "utuinen" päivä ;)

Ensin pieni referaatti tarinasta: Aikamatkailun keksi Waldstein vuonna 2044, mutta kun hän ymmärsi aikamatkailun huonot puolet, hän ryhtyi kieltämään aikakoneiden tuottamisen. Vuonna 2051 säädettiin kansainvälinen laki, joka kielsi aikateknologian kehittämisen kokonaan. Tapahtui kuitenkin yksi virhe, kaikkia koneita ei hävitetty.

Liami, Maddy sekä Sali olisivat kuolleet, ellei herra Foster olisi  tehnyt heistä aikamatka-agentteja.

Time riders Alex Scarrow aikamatkat

Vuosi, johon Foster nuoret vei on 2001.
Liam on näistä kolmesta ainoa, joka siirtyy tulevaisuuteen vuodesta 1912, . Maddy ja Sal matkasivat menneisyyteen. Maddy vuodesta 2010 ja Sal vuodesta 2026.
He asuvat pienessä bunkerissa aikakuplan sisällä; He elävät yhä uudestan ja uudestaan päivät 10.9 ja 11.9, jotta tunnistaisivat heti aikavääristymän aiheuttaman muutoksen.
He saavat neljännen henkilön tiimiinsä. Bob-niminen klooni on älykäs ja hänellä on "supermiehen voimat".
Foster kertoo heille syyn, miksi juuri heidät on valittu ja miksi aikamatkailua tapahtuu, vaikka se kiellettiin tulevaisuudessa.
Maddy, joka on tietokonenörtti ja haka hakkeroinnissa valvoo sosiaalista mediaa, uutisia ja tietokantoja. Sal valvoo ympäristöä ulkosalla, jossa seuraa ihmisiä ja tarkkailee tapahtuuko heissä tai ympäristössä jotain poikkeavaa. Liam on aikamatkaaja ja hän saa apurikseen klooni-Bobin, johon he kaikki kiintyvät.
Liamin tehtäväksi lankeaa aikavääristymän korjaaminen ennalleen.

Foster kouluttaa heidät tehtävään ja ensimmäisessä kokeessa Foster, Liam ja Bob siirtyvät vuoden 1963 Dallasiin, jossa presidentti Kennedy kulkueineen ajaa katua pitkin kohtalokkain seurauksin. Sitten lähtee tapahtumaketju vyörymään kyseisenä päivänä, joka tulee muuttamaan tulevaisuutta,,,pieneksi hetkeksi,,,,ja vuodessa 2001 sekä Sal että Maddy havaitsevat muutoksen omassa aikajanassa. Kun miehet palaavat, on aikavääristymä korjaantunut ja kaikki palannut ennalleen.

Seuraavaa aamuna Sal huomaa ällistystyneenä että, se mitä hän on jo useamman 11.9 aamun joutunut näkemään, ei toteutunut. Se mitä hän seuraavaksi näki, sai niskakarvansa nousemaan pystyyn.
New York ei ole  enää se meluisa, elämää täynnä oleva kaupunki. Kaksoistornien (WTC) sijasta paikalla on entistä praameampi pilvenpiirtäjä. Kaikki on harmaata ja hiljaista. Katoilla liehuu punaisia viirejä, joiden keskellä on jokin musta kuvio. Ja jokaisella ihmisellä on samantyyppinen liina käsivartensa ympärillä.
                                                       **************************

Vuonna 2066 Kramer -niminen mies tekee miestensä kanssa rynnäkön New Yorkin museoon. Hänellä on tiedossa, että sinne olisi piilotettu aikakone. Hänellä on yksi päämäärä ja se on luoda uusi maailma, hänen maailmansa. Päämääräksi on asetettu vuosi 1941, Berghof, Saksa.
Aikamatka menneisyyteen onnistuu ja kun hän pääsee tekemään kauppoja silloisen diktaattorin kanssa, pääsee hän valloittamaan maailmaa niillä aseilla, jotka hän oli tuonut mukanaan tulevaisuudesta.

Liamin on aika astua aikakoneeseen. Aikamatkaaja on siirtymässä vuoteen 1957, josta kaikki alkoi. Mutta he luulevat ihan väärin. aivan liian väärin. Sinä aikana kun Liam ja Bob yrittivät selvittää mitä on tapahtunut, Sal, Maddy ja Foster joutuvat silmätyksin itse kauhun kanssa.

Toinen osa 6-osaisesta sarjasta julkaistaan 15.10
Kirjan nimi: Saalistajan aika

Alex Scarrow : Timeriders

Alex Ridersin Timeriders-sarja : Timeriders #1, Saalistaja #2,  The doomsday code #3,  The eternal war #4, Gates of Rome #5, City of shadows #6, The Pirate Kings #7, The Mayan Prophecy #8

Kirjan lukeminen kannesta kanteen ei ihan onnistunut. yhden yön aikana.  Luomet alkoivat lupsahtelemaan siihen tahtiin, että päätin jatkaa lukemista aamulla, iltavuoroni kun alkoi vasta klo 12. Sen verran tarina vei mennessään, että poikani joutui tulla sanomaan "Etkö sä mee ollenkaan töihin?" Ja se sai minun jalkoihin sellaista vauhtia, että huhuh. Unohdin siinä rytäkässä vaihtaa lukulasini työlaseihin, joten tiedossa oli hieman "epäselvä" päivä ;)


Ensin pieni referaatti tarinasta: Aikamatkailun keksi Waldstein vuonna 2044, mutta kun hän ymmärsi miten aikamatkailu tuhoaa tulevaisuutta, hän ryhtyi kieltämään aikakoneiden tuottamisen. Vuonna 2051 säädettiin kansainvälinen laki, joka kielsi aikateknologian kehittämisen kokonaan. Tapahtui kuitenkin yksi virhe, kaikkia koneita ei hävitetty.

Liami, Maddy sekä Sali olisivat kuolleet, kukin omassa ajassaan, ellei herra Foster olisi ilmaantunut heidän eteensä "pelastavana enkelinä" (Ei hän mikään enkeli ollut)

Vuosi, johon nämä kolme siirtyvät on 2001.
Liam oli näistä kolmesta ainoa, joka siirtyi tulevaisuuteen. Maddy ja Sal matkasivat menneisyyteen. Maddy vuodesta 2010 ja Sal vuodesta 2026.
He asuvat pienessä bunkerissa aikakuplan sisällä; He elävät yhä uudestan ja uudestaan päivät 10.9 ja 11.9, jotta tunnistaisivat heti aikavääristymän aiheuttaman muutoksen.
He saavat neljännen henkilön tiimiinsä. Bob-niminen klooni on älykäs ja hänellä on "supermiehen voimat".
Foster kertoo heille syyn, miksi juuri heidät on valittu ja miksi aikamatkailua kuitenkin tapahtuu, vaikka se kiellettiin tulevaisuudessa.
Maddy, joka on tietokonenörtti ja haka hakkeroinnissa valvoo sosialista mediaa, uutisia, tietokantoja. Sal valvoo ympäristöä ulkosalla. Seuraa ihmisiä ja tarkkailee tapahtuuko heissä tai ympäristössä jotain poikkeavaa. Liam on aikamatkaaja ja hän saa apurikseen klooni-Bobin, johon he kaikki kiintyvät. Liamin tehtäväksi lankeaa aikavääristymän korjaaminen ennalleen.

Foster kouluttaa heidät tehtävään ja ensimmäisessä kokeessa Foster, Liam ja Bob siirtyvät vuoteen 1963 Dallasiin, jossa presidentti Kennedy kulkueineen ajaa katua pitkin kohtalokkain seurauksin. Sitten lähtee tapahtumaketju vyörymään kyseisenä päivänä, joka tulee muuttamaan tulevaisuutta,,,pieneksi hetkeksi,,,,ja vuodessa 2001 sekä Sal että Maddy havaitsevat muutoksen omassa ajassan. Kun miehet palaavat on aikavääristymä korjaantunut ja kaikki palannut ennalleen.

Seuraavaa aamuna Sal huomaa ällistykseen että, se mitä hän on jo useamman 11.9 aamun joutunut näkemään, ei toteutunut. Se mitä hän seuraavaksi näki, sai niskakarvansa nousemaan pystyyn.
New York ei enää ole se meluisa, elämää täynnä oleva kaupunki. Kaksoistornien sijasta paikalla on entistä praameampi pilvenpiirtäjä. Kaikki on harmaata ja hiljaista. Katoilla liehuu punaisia viirejä, joiden keskellä on jokin musta kuvio. Ja jokasella ihmisellä on samantyyppinen liina käsivartensa ympärillä.

Vuonna 2066 Kramer -niminen mies tekee miestensä kanssa rynnäkön New Yorkin museoon. Hänellä on tiedossa, että sinne olisi piilotettu aikakone. Hänellä on yksi päämäärä ja se on luoda uusi maailma. Hänen maailmansa. Päämääräksi on asetettu vuosi 1941, Berghof, Saksa.
Aikamatka menneisyyteen onnistuu ja kun hän pääsee tekemään kauppoja silloisen diktaattorin kanssa, pääsee hän valloittamaan maailmaa niillä aseilla, jotka hän oli tuonut mukanaan tulevaisuudesta.

Liamin on aika astua aikakoneeseen. Aikamatkaaja on siirtymässä vuoteen 1957, josta kaikki alkoi. Mutta he luulevat ihan väärin. aivan liian väärin. Sinä aikana kun Liam ja Bob yrittivät selvittää mitä on tapahtunut, Sal, Maddy ja Foster joutuvat silmätyksin itse kauhun kanssa.

Toinen osa 6-osaisesta sarjasta julkaistaan 15.10
Kirjan nimi: Saalistajan aika

Ai, töihinkö? Mutku mun pitäis ensin lukee nää kirjat!!! Ja muuta höpinää

Kolmas työpäivä takana, enkä vieläkään ole saanut kytkettyä päälle -Jippii työt alkoi -mielentilaa. Viiden viikon loma taisi olla minulle liian iso pala purtavaksi ;)
Aamut ovat minulle, joka on iltavirkku, yhtä kaaosta. Luomien nostaminen on ylitsepääsemätöntä. Vaatteiden valitseminen turhanpäiväistä.( Otan kaapista mitä käteen osuu. Vielä eivät rakkaat työkaverit ole huomauttaneet mitään). Hyvä kun jaksan nostaa kahvikuppia huulilleni, kun on sellainen olo, että pää pian kolahtaa pöydänkulmaan. Olen ensiviikolla raato, jos tämä meno jatkuu. Ja kaiken tämän lisäksi hinku kirjojen pariin on ylitsepääsemätöntä..
                                   




This is so me!


Kuvan löysin Fb:n sivuilta.




Parhaillaan luen kahta tarinaa: Alex Scarrowin Time Riders

Liam O'connorin olisi pitänyt hukkua merellä vuonna 1912
Maddy Carterin olisi pitänyt saada srumansa lento-onnettomuudessa vuonna 2010
Sal Vikramin olisi pitänyt menehtyä tulopalossa vuonna 2026.
Mutta ennen kuolemaa jokaisen luokse ilmestui salaperäinen muukalainen, joka sanoi "Tartu minuun käteeni..."
Minun oli pakko tarttua kirjaan, koska kuka nyt yllä mainitun tekstin perusteella  pystyisi laskemaan kirjan enään käsistään? En minä ainakaan.

JA

Justina Robsonin  Aitoa peliä, joka on niin monimutkaianen tarina, etten tiedä pysynkö hengissä kaiken tarinassa käytettyjen vaikeiden sanojen jälkeen.
Takakansitekstin perusteella päätin kuitenkin ryhtyä tuumasta toimeen. Sieltä nimittäin löytyi kaikki ne elementit mitä tarinasta haluan löytää.




Sitten vielä toiseen asiaan. Eilen juttelin kavereiden kanssa keseneräisistä kirjasarjoista ja mietimme kuumeisesti sitä, mikseivät kustantajat ole kääntäneet jatko-osia puuttuviin kirjasarjoihin.. Onko kyse kysynnästä vai kustannuksista vaiko kummastakin?
Alla kirjasarjoja, joihin olen harmikseni joutunut totemaan : "Siis mitä, eikö näistä kaikista olekaan suomennosta?"




Mary Pearson : Kuka on Jenna Fox? (Jenna Fox Chronicles #1)
Pidin tästä kirjasta! Tarina on kolmeosainen ja valivali... loppuosat jäivät lukematta, koska suomennoksia ei löydy :(... Kertoo nuoresta tytöstä, joka on vuoden maannut koomassa. Ja kun hän herää, hänelle kerrotaan, että hän on ollut pahassa autokolarissa. Hän ei muista omasta elämästään mitään, ja pikkuhiljaa hän lähtee miettimään, että ovatko ajatukset, jotka hänen päässään pyörii, edes hänen omia!? Kun hän lähtee selvittämään omaa elämää ja sen taustoja, tekee hän kammottavan löydön kotonaan. Dystooppinen tarina.






Libba Bray : Kauhun ja kauneuden valtakunta (Gemma Doyle #1) Trilogia
Ensimmäinen osa käännetty, kaksi seuraava jäänyt kääntämättä.
Historiallinen fantasiaseikkailu. Gemma omaa maagisia kykyjä ja hän pääsee neljän muun tytön kanssa seikkailemaan rinnakkaismaailmoissa. Paikoissa on vain yksi vaara; jos viivyt niissä liian pitkään saatat menettää sielusi sille. Kaksi viimeistä osaa luin ruotsiksi.








Sarah Rees Brennan : Demonin merkitsemät ( The demon's lexicon trilogy #1)
Tarinasta en muista muuta kuin sen , että nuoret olivat koko ajan valmiita juoksemaan pakoon ihmisiltä, jotka jahtaavat heitä, heidän maagisten taitojen takia.







Lisäys 11.7. Myös Sophie Jordanin Firelight -kirjasarjaan kuuluvaa kolme seuraava osaa, Vanish, Hidden ja Breathless, on jostain syystä jäänyt suomentamatta ja on saanut sekä minut että muut lukija ihmettelemään missä suomennokset!? Ensimmäisen osan suomennos julkaistiin vuonna 2011. Pidin tarinasta todella paljon! Lohikäärmefantasiaa ja tietenkin rakkautta.








Ja vielä uuvutan teitä kirjoilla! Seikkailin tutuissa blogeissa, kun silmieni eteen rävähti kuva yhdestä kirjasarjan viimeisesta osasta. Se on nyt vihdoin ja viimein ilmestynyt ruotsiksi. Tätä olenkin odottanut!

Josephini Angelinin Nemesis -nimiseen kirjaan tein oitis varauksen verkkokirjaston kautta. Nyt jään odottelemaan herkkua.
Nemesis on viimeinen osa Starcrossed -nimiseen kirjasarjaan.

Helenan ja 

Haadeksen olenkin jo lukenut!

Ja nyt tarinoiden pariin....

Moira Young : Rebellhjärta

Rebellhjärta = Kapinallinen sydän

Jotten nyt ihan kaikkea paljasta mitä ensimäisessa osassa tapahtui, kerron vaan, että Dustlands-sarjan toinen osa, jonka luin ruotsiksi, jatkuu siitä mihin ensimmäisen osa päättyi. Ja veihän tarina menneessän. vaikka tekstissä käytetään puhekieltä.
Petetyksi tuleminen, toiselle antatauminen, usko ja luottamus sekä tulinen rakkaus
ovat sivuosassa tässä toisessa osassa, jossa ihmiset taistelevat elintilastaan niin Ton Toneja vastaan kuin luontoa vastaan. Pääsosassa myös Saban mielentila, joka heittelehtii aika rajusti terveen ja skitsofreenisen olotilan välissä.

Saban ympärillä pyörii ei kaksi, vaan kolme miestä. Nelidraamaa siis tarjolla. Tarinan loppupuoli oli mielestäni hieman hajanainen, mutta toivottavasti kolmas osa korjaa sen. Kenelle Saba antaa sydämensä. Mille sydänkivi hohkaa. Ja mihin suuntaan on maailma muuttumassa? Tarina raotti ovea myös menneisyyteen.

Att läsa talspråk gick egentligen bättre än jag trodde. Andra delen till Dustlands-serien var nästan lika bra som första. Nu är det bara att vänta på den tredje delen.

Moira Young : Julma maa

Moira Youngin Dustlands-sarja: Julma maa #1, Rebel Heart #2, Raging star #3


"Olen pahoillani, sanon.
Minkä vuoksi? Se sanoo.
Siksi, että mä aina olen...sä tiedät....niin-
Kiittämänkö? se sanoo.
Joo, sanon.
Hankala?
Luulen niin.
Töykeä? Itsepäinen? Väkivaltainen?
En mä ole väkivaltainen!
Kylläpäs olet. Erittäin. Mutta mä tykkään semmoisesta naisessa.
Nauran. Sä olet hullu, sanon.
Mä olin ihan kelvollinen, ennen kuin tapasin sut, se sanoo....
...........
...
Jack, sanon mä.
Mitä?
Mä en oikeastaan ole kiittänyt sua siitä, että sä...pidit musta huolta. Palautit mut kuntoon.
Eipä kestä....
......
..
Jack!
Niin.
En ehkä saa toista tilaisuutta sanoa, että mä.,,,kertoa sulle....miten paljon arvostan kaikkea, mitä sä teet. Kaikke mitä sä olet tehtnyt. Autat saamaan Lughin takaisin ja...no...kaikkea.....
Älä sä jatkuvasti kiittele mua, Jack sanoo. En ansaitse sitä. En mä ole mikään sankari.
.....
Jack, odota.
Se kääntyy ihan kärsimättömänä. Mitä nyt?
........
Mitä sua vaivaa, Saba? se sanoo.
Tartun sen naamaan ja suutelen sitä suulle.
Sitten mä perännyn.
Me tuijotetaan toinen toista. Kaikki ilma imeytyy pois tunnelista. Sydänkivi polttaa mun ihoa. Veri kohisee mun korvissa.
Sun ajoitus on surkea, Jack sanoo.
Se pudottaa soihdun. Se työntää mut seinää vasteen. Samassa sen suu on mun suulla, ja se suutelee mua ihan kuin se näkis nälkää tai olis kuolmaisillaan janoon tai jotain...."




17-vuotias Saba asuu kaksoisveljensä Lughin, pikkusiskonsa Emmin ja isänsä kanssa pienessä autonrenkaista tehdyssä talossa Hopeajärven tuntumassa. Äiti kuoli Emmin synnyttyä. Ympäristö on karua, naapureita ei ole lähimainkaan ja ruoka on puutteellista. Saba on erittäin läheinen Lughin kanssa. Emmin kanssa hän  ei tule toimeen olleenkaan. Hän syyttää Emmiä äitinsä kuolemasta. Isä taas kokeilee uutta loitsua joka päivä sateen toivossa ja tutkailee öisin tähtitaivasta. Lughin mielestä isä on höperö.

Luvut on jaettu hienosti sitä mukaa kun tarinaa etenee. Ensin ollaan heidän asuinpaikalla, johon hyökkää neljä mustaviittaista Ton Ton ratsastajaa..
He vievät Lughin, koska tiedon mukaan hän on syntynyt talvipäivänseisauksen aikana. Kun Lugh viedään vannoo Sabaa, että hän etsii Lughin käsiinsä. Isä kuolee, kun he yrittävät pelastaa Lughin.
Saba miettii, mitä isä tarkoitti sanoillaan. "Onko ne täällä? Onko ne tulleet? Niitä ei voi pysäyttää, Saba. Se on alkanut, isä sanoo."

Saba lähtee matkaan Emmi mukanaan. Emmi on ensisijaisesti vietävä Mercyn luokse, joka asuu Ristivirralla. Kun he saapuvat Mercyn luokse, on Saba aivan ymmällään. Miksi isä ei tuonut heitä tänne asumaan? Mercyltä hän saa kuulla osittaisen syyn siihen, miksi isä oli valinnut asuinpaikakseen Hopeajärven.
Emmi jää Mercyn luokse, ja Saba jatkaa matkaanaa. Ennen matkaa Mercy antaa hänelle sydänkiven, joka on aikoinaan kuulunut Saban äidille. Korussa on voimaa. Se ilmoittaa kantajalleen, kun hän kohtaa sydänkäpysensä. Mitä lähemmäksi pääsee sydänkäpystä, sitä kuumempana kivi hohkaa.

Matkalla kohti Haavekaupunkia hänen on ylitettävä Santameri. Hiekkaa on niin pitkälle kuin silmä kantaa.
Saba huomaa, että häntä seurataan. Yllätys on suuri kun hän huomaa, että pikkusisko seuraa häntä. Lughin  löytäminen hidastuu Emmin takia ja hän yrittää saada Emmin kääntymään takaisin.  Pian he joutuvat ansaan ja vangeiksi. He joutuvat Haavekaupunkiin, jonka asukkaat palvelevat Aurinkokuningasta.
Saba joutuu Häkissä taistelemaan elämästä ja kuolemasta.  Vangitut nuoret joutuvat taistelemaan hengestään. Kolmannen perättäisen häviön jälkeen, taisteilijan on juostava kujanjuoksu, josta kukaan ei ole koskaan selvinnyt hengissä.
   Saba taistelee häkissä punaisen raivon vallassa. Hänellä on vain yksi päämäärä ja se on pelastaa Lugh Aurinkokuninkaan käsistä. Hän oli saanut kuulla toiselta vangilta, että Lugh pidetään vankina Aurinkokuninkaan toimesta. Kuningas aikoo uhrata Lughin juhannuksena, koska ennusteen mukaan, 18-vuotta täyttänyt ja talviseisauksenpäivänä syntynyt, antaa kuninkaalle voimia. Lugh siis täyttää nämä kriteerit.
.....
Häkissä Saba tutustuu Jack-nimiseen poikaan, jolle sydänkivi hohkaa kuumana.
Kuukauden jälkeen Saba pääsee vapauteen ja siinä hän onnistuu nokkeluudellaan ja uusien ystävien avulla. Hän pelastaa myös Jackin. Lughin etsiminen ja vapauttaminen jatkuu, mutta tie on vaarallinen ja mutkainen. Kaiken tämän lisäksi Saba taistelee tunteitaan vastaan. Tämän enempää EN paljasta.
Tarina sijoittuu kauas tulevaisuuteen. Ei taloja, ei teitä. Ympärillä vain rautaromua.
Elokuvaohjaaja Scott Ridely on tekemässä tarinasta elokuvaa ja ensi-ilta olisi vuonna 2014. Toivottavasti saamani tieto toteutuu. Elokuvasta tulisi varmasti hyvä, jos ohjaaja osaa toteuttaa sen oikealla tavalla. Twilightin ja Nälkäpelin veroinen. I'm sure about that.


Dustlands -sarjan ensimmäinen osa Julma maa, on kirjoitettu puhekielellä. Tämän takia oli vauhtiin pääseminen hidasta ja tekstin lukeminen työlästä. Liki neljänsadan sivuinen tarina oli kuitenkin, vaikka haparoinkin tekstin kanssa, sangen mielenkiintoinen. Viime vuoden puolella yritin lukea tarinaa ruotsiksi, mutta hengästyin vallan. Puhekieli ruotsiksi tökki ja häiritsi minua niin paljon, että luovuin.
Kysyin nuorilta pystyvätkö he lukemaan  kirjaa, jossa on tekstissä käytetty puhekieltä. Nuoret sanoivat pystyvänsä. Itseasiassa he kokevat tarinassa käytettyä puhekieltä paljon läheisemmäksi kuin kirjakielen. Voisiko olla myös niin, että mitä vähemmän nuori lukee, sitä läheisemmäksi hän kokee puhekielen. Muistaakseni Hintonin Me kolme - niminen kirja on kirjoitettu puhekielellä ja minun "ei niin kirjoja lukeva" poikani tykkäsi tarinasta.

Nyt siirryttävä lukemaan Dustlands-sarjan toista osaa. Joudun lukemaan sen ruotsiksi, koska suomennosta ei vielä ole.  Katsotaan milloin alkaa tökktökktökkimään.