tiistai 30. syyskuuta 2014

MakroTex : Tiny things


Viikon MakroTex-haasteen teemana on Pikkuinen/Tiny thing


Vuosi tai muutama vuosi  sitten -nää vuodet liikkuu niin vinhaasti- sain äidiltä tämän kauniin lusikkakorun. Lusikkakorua koristaa pikkuinen ja sievä kirja. Kirjan sain ystävältäni, kun kerroin mitä äitini touhuaa :)


Maistuisiko teillekin lusikallinen maukasta tarinaa?

Koruntekijän löydät  täältä

Kirjan lahjoittajan löydän täältä

Viimeistä lomapäivää viedään ja huomenna jo töihin. 
Syyskuussa vietetty loma on ollut aivan huippuloma: aurinkoa, aurinkoa, 
lämpöä, vähän sadetta ja taas aurinkoa, aurinkoa, aurinkoa! 
Satokin saatu korjattua ilman ylimääräistä stressiä ja kiireitä :)

Toivotan teille kaikille aurinkoista syyskuun viimeistä päivää!



Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Lois Lowry : The Giver

The Giver -nimisestä kirjasta on tehty elokuva. Bongasin elokuvatrailerin täältä. Elokuva vaikutti mielenkiintoiselta, ja kun sitä ei Finnkinon listoilta löytynyt, kävin verkkokirjaston sivuilla tekemässä hakuja.  Ja löytyihän listoilta kirja sekä englanniksi että ruotsiksi. Tein varauksen ruotsinkieliseen ja nyt jälkeenpäin voin todeta, että olisihan se mennyt  myös englanninkielelläkin, sen verran helppolukuinen oli sisältö.

Mutta nyt mennään tarinaan:

Pian 12-vuotias täyttävä Jonas elää yhteiskunnassa, jossa ei ole rasismia, erilaisuutta, konfilikteja, köyhyyttä, työttömyyttä tai avioeroja. Injektio, jonka asukkaat ottavat joka aamu, pitää huolen siitä, että kaikki on tasapainossa. He elävät maailmassa, jossa kaikki toimii oikealla tavalla.
Jonas asuu äitinsä, isänsä ja pikkusiskonsa kanssa yhteisön keskellä. Lapsimäärä on tiukasti säädetty vain kahteen lapseen. Vanhempien ammatit on heille valittu, jo silloin kun he täyttivät 12-vuotta.
Yhteiskunta määrää kaikille 12-vuotiaille ammatin, jota lähtevät  heti opiskelemaan.
Jonaksen isä työskentelee lastenhoitajana synnytyssairaalassa, josta lapset valitaan uusiin perheisiin. Sairaalan synnyttäjät kuuluvat ammattiryhmään, joita kunnioitetaan paljon. Hehän antavat uuden elämän perheeseen. Yhteisössä  työskentelee myös ns. vapauttajat, jotka toimittavat vanhukset viimeiselle matkalleen. Näin saadaan pidettyä syntyvyys ja kuolleisuus tasapainossa.

Joka vuosi vietetään joulukuunseremonia, jolla on suuri ja tasapainottava merkitys yhteiskunnassa. Tässä seremoniassa vietetään myös kaikkien tulevien 12-vuotiaiden juhlaa, johon myös Jonas osallistuu.  Hän pelkää, että hänelle valitaan ammatti, josta hän ei tule pitämään. Turhaan kuitenkin pelkäsi. Uusi elämä alkaa heti, kun hän saa kuulla, että hänestä tule muistojentallentaja, joka on erittäin arvostettu ammatti. Tallentaja ylläpitää maailmanhistorian muistoja, ja vain tämä henkilö tietää mitä on ennen uuden yhteiskunnan luomista tapahtunut.

Muistojen antaja odottaa häntä, eikä vitkastelee työssään. Jonas saa vanhukselta ensimmäisen muiston menneestä; lumesta, kelkasta ja kodista. (Muiston siirto tapahtuu siten, että vanhus asettaa kätensä Jonaksen selkään) Tämän ensimmäsen muiston myötä kasvaa nälkä, jonka sammumiseen ei näy loppua. Mitä enemmän muistoja hän saa, sitä enemmän hän alkaa kyseenalaistamaan yhteiskunnan säätelemiä määräyksiä. Kaikki ne muistot mitä hän saa vanhukselta sisältää myös traumaattisia kokemuksia, mutta päällimäisenä on kuitenkin ilo, rakkaus, lämpö ja tunteet. Tuneet, joita voi itse säädellä ja määrää määrätä. Jonas ei heti tiedä, että vanhus valmistelee häntä lähtöä varten.  Vanhuksella on siihen syynsä; Ennen Jonasta oli eräs tyttö, joka valittiin muistojentallentajaksi, ja tämä tyttö kuoli, omaehtoisesti, koska ei jaksanut kantaa tuskaa eikä kipua. Tämä tyttö oli vanhuksen oma tytär.

Sitten tulee se yö. joka pakottaa Jonaksen lähtemään. Mikä saa Jonaksen lähtemään? Mikä on se muisto tai tieto, joka vie Jonasta eteenpäin? Selviää myös sinulle, kun luet tarinan ;)
...Mäki, lumi, kelkka, talo....

Elokuvatrailerissa päähenkilö on 16-vuotias ja rakastaa punatukkaista tyttöä. Kirjassa on 12-vuotias tyttö, johon Jonas on ihastunut, mutta se ei johda mihinkään romantiikkaan.

Kirjan ensimmäinen painos julkaistu 1993 ja ruotsinnos 1997. Kirja oli mukansatempaiseva omalla tavalla. Niille, joille romanttinen lässytys on liikaa, voi tutustua tähän tarinaan ;)



torstai 25. syyskuuta 2014

Puu, puut, puun,,,,,


..., puiden, puitten, puuta, puita, puussa puissa, puusta, puista, puuhun, puihin
puulla, puilla, puulta, puilta, puulle, puille, puuna, puina, puuksi, puiksi, puutta, puitta, puin, puine-....

Rikas on äidinkielemme, ja niin on myös Suomen metsämaailma. Aina sieltä löytyy kauneutta silmille.

Taikakuvat-blogin uusi torstaihaaste 33 : Puu/Pahka



Kuvat  on otettu syksyllä 2010. Paikkana takapihan metsä


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Viikon MakroTex-haaste: Something delicious







Eilinen haastepäivitys jäi tekemättä, koska kaaduin uupuneena sänkyyn. Talohirmuna oleminen ei oikein sovi mielelle eikä keholle; loma on piakkoin päättymässä, ja päätin sen takia ottaa härkää sarvista ja tehdä perusteellisen siivouksen. En tiedä mistä tuota energiaa  tälle päivälle virtasi, koska tänään päätin sitten olla köksäterroristi :D Eilinen siivous keittiön puolella olikin sitten "menneen talven lumea".
Jotain herkullista sain kuitenkin aikaiseksi : Syksyn satoa puista ja metsistä.  Omat omenat ja anopin poimimat puolukat. Kiitos hänelle!  Tarjolla siis omena-puolukkamehua ja siihen kylkeen omenasämpylää salaatin kera. Ja pistenä I:in päällä  maukas tarina. PS Nuorille olen opettanut ettei syödä kun luetaan. Joten tässäkin tapauksessa, ensin syödään ja sitten luetaan ;)

Oletteko maistaneet omenasämpylöitä? Olivat kuulkas hyviä
Reseptin löysin täältä : Kanelia ja kardemummaa

Pirteän puolukka-omenamehureseptin löysin täältä: Kotivinkki




Pieni Lintu - MakroTex challenge

perjantai 19. syyskuuta 2014

Saskia Walker : Merten kuningatar

Yleensä minulla on kirja laukussa, kun lähdemme autoilemaan. Nyt kirja jäi yöpöydälle makamaan, kun lähdimme matkaan. Sitten kun oli yhtäkkiä saatava jotain luettavaa, oli poikettava kauppaan kesken matkan. Nappasin häthätää hyllystä Mustaa Noituutta -trilogian vimppa osan, ja huomasin  sitten vasta autossa, että näin siinä kävi :) Onneksi trilogian viimeinen osa oli  itsenäinen jatko-osa, niin ei jäänyt sen enempää asiaa harmittamaan.

Tarina kertoo nuoresta Maisie-nimisestä naisesta, joka eräänä yönä päättää karata holhoajaltaan. Satama-alueella hän kohtaa merimiehen, itseasiassa kapteenin, ja pyytää tältä kyytiä kotiseudulleen. Kapteeni kieltäytyy jyrkästi ottamasta naismatkustajaa kyytiinsä, mutta kun Marsie lupaa luopua kalleimmasta aarteestaan tulee kapteeni toisiin aatoksiin. Komplikaatioiden välttämiseksi on Maisie pysyttävä kapteenin hytissä koko matkan ajan. Kapteenilla on muutakin mielessä, kuin yhden yön viettäminen kaunottaren kanssa.

Kapteeni ei kuitenkaan tiedä kaikkea Maisiesta. Hän ei tiedä, että hänen mukanaan matkustaa voimakas noita, jonka voimat voimistuvat kun noita antautuu miehelle. Hän ei myöskään aavista, kuinka palavasti ja tulisesti tulee rakastumaan Maisieen, kun tulee eron hetki. Ero on kipeä. Maisien holhoaja on saanut armeijan voimin heidät kiinni ja Maisien on ammuttava Roderickia, jotta hän voisi näyttää holhoajalleen, ettei oikeasti välitä Roderickistä, miehestä jolle on antanut sydämensä.


Lukukokemuksena ihan ok tarina, eikä automatkakaan muuttunut tylsäksi. Ei silloinkaan, kun autossa yritettin viritellä jonkin tason keskustelua :D Aikamoinen puhekumppani olinkin.


Huhhahhei..lomaa jäljellä vielä monta päivää. Mitä kaikkea sitä ehtiikän vielä tehdä!


"Books are a uniquely portable magic."
-Stephen King


torstai 18. syyskuuta 2014

Piilossa

Taikakuvat-blogissa viikon haasteena Piilo/Piilossa. 


Kuka piilossa pienessä piilopaikassa?

Silmäpari kurkkailee ja sinua tarkkailee. 
Uskaltaako tulla hän
esille vähän enemmän?


Kas, sielä öttiäinen särmäinen
ja niin herkkähipiäinen...


Kuvan  pikku rasian sain vuosia sitten käsityötaiteilijalta, jonka nimeä en valitettavasti muista. En myöskään muista sanoiko hän tehneensä tämän suloisen öttiäisen.



tiistai 16. syyskuuta 2014

Viikon MakroTex haaste : Vihreä

"Metsän seinä
on vain vihreä ovi
josta valo
ohjaa ystäväänsä"

-Risto Rasa




Vihreän vastakkainen väri on punainen!
Vihreä väri viestii: rauhallisuutta, vakuuttavuutta, luovuutta, mielikuvitusta

Luonnossa  ihminen rauhoittuu. Metsä antaa mielenrauhan hiljaisuudellaan ja kauneudellaan yksityiskohtia myöden.






Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

James Dashner : The Maze Runner : I dödens labyrint

Uusi blogiosoitteeni on:http://storyguzzler.blogspot.fi/
Kirjan elokuvaoikeudet on myyty ja Suomessa ensi-ilta  on 24.10.2014. Jess,,mutta missä suomenkielinen versio? Nowhere. Tässä olisi kyllä kaikille nälkäpeli- ja dystopiafaneille uusi kirjasarja luettavaksi! Tämä on nimittäin yksi parhaimpia dystopiatarinoita, joita olen lukenut.
The Maze runner on huippuhyvin rakennettu tarina juonikuvauksineen. Kirjailija saa kyllä plussat siitä, ettei paljasta tarinan edetessään mitään ylimääräistä.  Joillekin lukijoille informaation panttaaminen voi aiheuttaa lukuinnon alentumista, mutta minä tulin yhtä tiedonjanoiseksi kuin tarinan Thomas, ja nautin suunnattomasti tarinan yllättävistä juonikäänteistä. Elokuvan menen katsomaan, nyt kun olen kirjan lukenut ja trailerin nähnyt! Dystopiakirjallisuuden ystäville uusi sarja. Ripaus rakkauttakin mukana, kun Theresa ilmestyy kuvioihin mukaan;)





Traileri kertokoon sen mitä
kirjassa tapahtuu.

.



Juonipaljastuksia!!!! 

Labyrintti on tieteellinen allas, johon on siirretty valikoitu älykkäitä lapsia taistelemaan elintilastaan.
Lapset eivät tiedä, että heillä on yhteinen menneisyys. Keinotekoisen maailman luoneet tutkijat  pyrkivät johonkin suurempaan. Ja kun todellisuus selviää pojille, jotka viime minuuteilla saavat pelastettua itsensä labyrintin kauheuksilta, on heidän jatkettava matkansa labyrintin ulkopuolella selviytyäkseen. (Siitä seikkailusta toisessa osassa)

Ne otukset, jotka ylläpitävät kauhua teineissä ovat osittain kyborgeja. Lääketieteellisesti varustetut otukset piikittävät ja viiltävät nuoria, jos nuori jää satimeen. Piikittelyn syykin selviää ajan kanssa, kun ilmenee, että sekoamisen sijaan, pojat saavat muistonsa osittain takaisin.

Thomaksen juoksijaura lähtee käyntiin, kun hän päättää pelastaa kaksi juoksijaa, juuri ennen muuriovien sulkeutumista. Osa pojista toimii labyrintin juoksijana. He etsivät mahdollista ulospääsyä alati liikkuvasta ja muuttuvasta labyrintista.

Ilouutisia 27.11: Ensi vuoden puolella julkaistaan kirja suomeksi. Kiitos Basam Books tästä ilahduttavasta uutisesta!

"All the secrets of the world
are contained IN BOOKS.
Read at your own risk"
-Lemony Snicket

perjantai 12. syyskuuta 2014

Anne Rice : Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan

Rice on  kirjoittanut trilogian The sleeping Beauty. Käsiini sain sen työkaverini vinkkaamisen myötä. Se mistä minä hämmästyin oli, että kirjan ensimmäinen osa oli julkaistu jo vuonna 1983 (alkuperäisellä kielellä). Oletin, että kirja oli saanut alkuunsa "Fifty shades of Grey" ansiosta. Pimentoon jäänyt Ruusunen pulpahti esiin, kun lukijat ympäri maailmaa lähtivät metsästämään samantyyppisiä kirjoja luettavaksi.

Kirjaa on yritetty myydä lauseella: Jos ihastuit Fifty Shade of Greystä", ihastut myös tähän. No, minä en ihastunut.
Anne Rice on kirjoittanut sadusta, joka pohjautuu Ruususeen, jonka kaikki tunnemme. "Fifty Shades of Grey" on siistimpi ja kainompi versio SM-tarinasta, verrattuna Anne Ricen tarinaan. Klassisessa sadussa Ruususen herättää Prinssi hurmaava yhdellä suudelmalla. Tässä sadussa mennään suoraan asiaan.  Eli mitä tapahtuikaan sen kuuluisan suudelman sijaan. Sain kyllä luettua tarinan alusta loppuun, pitämällä välillä toista silmääni kiinni.
Tarinassa saamme tietää mitä Ruususelle tapahtuu kun Prinssi on hänet herättänyt. Saamme myös lukea miten hänet herätetään ja miksi hänestä tulee Prinssin alati tottelevainen seksiorja.  Elämä Prinssin kuningaskunnassa on pelkkää seksiä.....ja seksiä, nöyryyttämistä, kipua, voimattomuutta. Ruusunen kokee luopumisen tunteen, mutta myös rakkauden, kun hän tapaa Tristanin.


Ruususen tarina saa jatkoa kirjoissa: Kuinka Prinsessa Ruususta rangaistaan sekä Kuinka Prinsessa Ruusunen vapautetaan.

There is no such thing as a moral
or an immoral book.
Books are well written,
or badly written.
-Oscar Wilde

Anne Rice : Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan

Rice on  kirjoittanut trilogian The sleeping Beauty. Käsiini sain sen työkaverini vinkkaamisen myötä. Se mistä minä hämmästyin oli, että kirjan ensimmäinen osa oli julkaistu jo vuonna 1983 (alkuperäisellä kielellä). Oletin, että kirja oli saanut alkuunsa "Fifty shades of Grey" ansiosta. Pimentoon jäänyt Ruusunen pulpahti esiin, kun lukijat ympäri maailmaa lähtivät metsästämään samantyyppisiä kirjoja luettavaksi.

Kirjaa on yritetty myydä lauseella: Jos ihastuit Fifty Shade of Greystä", ihastut myös tähän. No, minä en ihastunut.
Anne Rice on kirjoittanut sadusta, joka pohjautuu Ruususeen, jonka kaikki tunnemme. "Fifty Shades of Grey" on siistimpi ja kainompi versio SM-tarinasta, verrattuna Anne Ricen tarinaan. Klassisessa sadussa Ruususen herättää hurmaava Prinssi yhdellä suudelmalla. Tässä sadussa mennään suoraan asiaan.  Eli mitä tapahtuikaan sen kuuluisan suudelman sijaan. Sain kyllä luettua tarinan alusta loppuun, pidettyä välillä toista silmääni kiinni.
Tarinassa saamme tietää mitä Ruususelle tapahtuu kun Prinssi on hänet herättänyt. Saamme myös lukea miten hänet herätetään ja miksi hänestä tulee Prinssin alati tottelevainen seksiorja.  Elämä Prinssin kuningaskunnassa on pelkkää seksiä.....ja seksiä, nöyryyttämistä, kipua, voimattomuutta. Ruusunen kokee luopumisen tunteen, mutta myös rakkauden, kun hän tapaa Tristanin.


Ruususen tarina saa jatkoa kirjoissa: Kuinka Prinsessa Ruususta rangaistaan sekä Kuinka Prinsessa Ruusunen vapautetaan.

There is no such thing as a moral
or an immoral book.
Books are well written,
or badly written.
-Oscar Wilde

torstai 11. syyskuuta 2014

Taikakuvat 31

Jotenkin olen koukussa näihin haasteisiin :)  Nyt löysin Taikakuvat -sivustolta viikkohaasteen, johon oli taas niin pakko osallistua. Elikkä haasteen aiheena olisi heinät ja hahtuvat ja mikä parasta iltakin niin ihanan aurinkoinen, että päätin napata kameran käteen ja käydä nappaamassa muutaman kuvan
haastetta varten.




KUN ON OIKEIN PIENI


...Kun on oikein pieni
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni...


-Hannele Huovi

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Veera Nieminen : Avioliittosimulaattori



Rakkautta ensisilmäyksellä? Onko sitä? No on, ainakin Ainon mielestä, joka rakastuu mielettömästi varsinaissuomalaiseen maanviljelijään törmättyään tähän messuilla. Ja taisipa Jussille käydä samanlaisesti. Ei siinä kauan nokka tuhissut kun Aino heitti tavarat Volvonsa takakonttiin ja paineli täyttä vauhtia itäsuomalaisista maisemista varsinaissuomalaisiin maisemiin. Kulttuurisokistaan selvittyään asettuu se Ainokin maatilalle. Vaikka talossa asuukin vallan miehiä, ei Aino aio perääntyä, ei vaikka joutuisi  kädet verissä töitä tekemään. Pahimmat vastustajat ovat pirttituvan miehet, jotka eivät rutiineistaan halua luopua. Heti ollaan umpimielisiä, jos Aino poikkeaa talon tavoista. Neljä miestä ja hän, siinäpä vasta yhdistelmä, joka vaatii taiturimaisen ajatusmaailman. Eikä se elämä Ainollekaan helppoa ole. Murteet kun ei millään meinaa alussa sopia yhteen. Ymmärrys kuin ei ihan kulje ymmärtämättömyyden kanssa käsi kädessä.

Unto, Erkki, Jussi ja Jaakko pistävät välillä Ainon pään ihan pyörälle, siitä mitä saa tehdä ja mitä ei. Parisuhdekoukeroiden välissä  saapuu Ainon kaksi ystävää maatilalle, ja he taas yrittävät houkutella hänet mukaan risteilylle.
Talon sisällä on paljon asioita, joita miehet eivät osaa käsitellä keskenään ja kun Aino, hyvällä tarkoituksella (tietenkin), halua lähteä parantamaan tilannetta, on hän laittanut käyntiin vyöryn, josta ei voi muuta koitua kuin hyvää, ainakin Ainon mielestä.


Aivan huikean hauska ja ihastuttavan valloittava tarina. Naurusta ei välillä meinannut tulla loppua! Lisää näitä kirjailijoita!


If a book is well written,
I always found it to short
- Jane Austen

tiistai 9. syyskuuta 2014

Sally Green : Puoliksi Paha

"Nathan Byrn on puoliksi paha. Hän on puoliksi valkoinen noita, puoliksi musta.
Hänen äitinsä oli parantaja. Hänen isänsä on murhaaja. Hän on kaikkien hylkäämä, mutta jokaisen jahtaama."

Uusi NA-sarja!
Trilogian avausosa sai heti huomioni. Kaikki muu jäi taka-alalle. Mikään ei saanut häiritä minua, joten suljin oven ja heittäydyin tarinan syövereihin.  Tarinan alku on kirjoitettu sinä-muodossa, joka vaikutti minuun hassulla tavalla. Ehkä kirjoittaja tällä tavalla halusi vaikuttaa lukijaminääni, koska heittäydyin tarinaan valtavalla voimalla. Trilogian toinen osa ilmestyy keväällä 2015 ja ensimmäisestä osasta on tulossa elokuva.

Nathanin lapsuus ei ollut mitenkään helppoa Hänellä on isä, joka luokitellaan maailman vaarallisemmaksim hänellä oli äiti, joka riisti henkensä (Ei kestänut pojan syntymää), Hänen siskopuolensa vihaa häntä yli kaiken ja tuo se myös julkeasti esille. Ja vaikka koko muu perhe, isoäiti mukaan lukien rakastavat häntä, tietää hän, että valkoiset noidat inhoavat häntä niin paljon, että he tulevat myöhemmin telkeämään hänet lukkojen taakse. Ja koko tapahtumaketjun alkusysäys lähtee vyörymään osittain myös Annalisen takia, valkoisesta noidasta, johon Nathan rakastuu. Kielletty rakkaus, jota ei saa tuoda julki. Nathan siis kasvaa häkissä kaukana metsässä. Hänen vanginvartijansa, Celia, vahtii häntä jatkuvasti, mahdollisuudet päästä karkuun ei ole. Hän nimittäin yritti kerran, mutta kädessä oleva panta esti häntä etenemästä, hänen oli siis pakko luopua. Mutta hän on tiukasti päättänyt, ettei hänestä koskaan tule valkoisten noitien orja. Hänen on pakko paeta ja sellainen tilaisuus tulee myöhemmin, kun hänet yllättäen viedään pois majapaikastaan. Hän täyttää pian 17 vuotta ja se tarkoittaa samalla sitä, että hänen aikuistumisseremonia toteutetaan. Seremonian myötä selviää mikä hänen todelliset voimansa ovat. Ovatko valkoiset noidat estämässä tämänkin osan hänen elämästään?
Tarina kulkee tiivisti Nathanin elämän ympärillä, menneessä ja nykyhetkessä. Nathanille selviää ettei kaikki olekaan niin mustavalkoista, ja hän aikoo selvittää asian perinpohjaisesti!


Tummanpuhuva ja surumielinen sekä pienillä valopilkuilla rakennettu tarina Nathanin elämästä. Totuus, ystävyys ja rakkaus tulevat voittamaan. Ja aivan varmasti! Nyt oottamaan toista osaa!

maanantai 8. syyskuuta 2014

Ei napannut & liibalaabaa

Harmikseni olen huomannut, etten voi  muistiini enää luottaa. Nimittäin kirjoista, joista en ole laiskuuttani jaksanut valmiita luonnoksia kirjoittaa, en tiedä mitä kirjoittaa. Blackout. Osasyynä tietenkin, ettei tarina kerta kaikkiaan koukuttanut  Nyt kuitenkin aion kirjoittaa kirjatornistani  kaksi  "ei niin iskenyt" -kirjaa (huom. kopio takakannen tekstistä), jos jollekin toiselle vaikkapa natsaisi.


Rebecca James : Ystävä hyvä
Katherine on vaihtanut kaupunkia ja nimeä saadakseen etäisyyttä menneisyytensä synkkään tragediaan. (Menetti kaksoissisarensa)
Hurmaavan Alicen ja tämän poikaystävän seurassa hän tuntee viimein jotakin onnen kaltaista, eikä suostu kuuntelemaan sisimmässään voimistuvaa varoitusääntä. Kun Katherine viimein ymmärtää, ettei ystävystyminen ole sattuma, Alice on jo vetänyt hänet mukaan sairaaseen leikkiinsä.
"Olin ikionnellinen kun ystävystyimme. Olin imarreltu, koska Alice oli niin hauska ja suosittu. Hän olisi saanut ystäväkseen kenet tahansa. Ja Rachelin kuoleman jälkeen olin ollut kauan yksin. Taisin olla yksinäinen. Minä ja Robbia jouduimme kumpikin Alicen lumoihin"

Ei hitsi mä olin ihan äimänä kirjoittaessa tuota yllä olevaa tekstiä. Tuli ihan sellainen olo, että ihan oikeestiko olen lukenut tuon kirjan, koska en muista tapahtumista mitään. Ja pakkohan sitä oli lähteä pläräämään sivuja ja etsimään sitä punaista lankaa. Kun sen lopulta löysin sain muistini osittain takaisin. Kirja oli  siis ihan luettava. Psykologista jännäriä loppumetreille asti.

Sigge Eklund : In i labyrinten kertoo perheestä, joka menettää tyttärensä.
11-vuotias Magda Horn katoaa eräänä toukokuun iltana kotoaan, sillä aikaa kun vanhemmat ovat lähistöllä sijaitsevassa ravintolassa. Tytär on jo kauan ollut poissa, mutta silti kodissa asustaa syvä suru, riitelyä ja syyttelyä. Niinjoo, tämä tarina ei oikein vetänyt minua mukanaan ja se johtui paljolti siitä, että olin lukenut Varistytön. Toinen kirja lapsikaappauksesta oli jo aivan liikaa, joten sinkoilin tarinassa sinne tänne. Eikä siitä tietenkään jäänyt paljon mitään käteen.

"I stay up late every night
and realize
it's a bad idea
every morning"


Tervtuloa uudet lukijat! Mukava saada teidätkin mukaan joukkoon :)

lauantai 6. syyskuuta 2014

MakroTex-haaste

Löysin kivan haasteen Pieni lintu -nimisen blogin sivuilta. MakroTex-haasteen aiheena on satu ja ajattelin heti, että haluan olla mukana! 
Vuosia sitten luin lapsilleni satua, joka ei millään kulunut loppuun. Aina vaan yhä uudestaan ja uudestaan eläydyttiin Nille Nallen kanssa kalaretkelle. Tämä minun versioni on omin sanoin kirjoittettu, koska en enää muista sanasta sanaan tarinaa, josta nyt paljastan vain osan ;)


Olipa kerran karhu nimeltä Nille Nalle. Hän asui Karhurouvansa kanssa sopivan kokoisessa luolassa.
Eräänä aamuna hän päätti lähteä kalastamaan,  

  
joten hän hyppäsi saappaisiinsa ja heitti onkensa olalleen. Ennen lähtöä ehti Karhurouva varoitella Nille Nallea ampiaispesästä. Hunaja kun oli Nille Nallen suurta herkkua. Nalle lupasi karhurouvalleen käyttäytyä ja lähti kohti kalapaikkaa.


Kas, kun tuli tuttu puu näkyviin ei hän malttanut..Niinpä mitä sitten tapahtuikaan selviää sinullekin kun luet Duplaixin kirjoittaman tarinan Nille Nallen kalaretkestä (1954)




Pieni Lintu - MakroTex challenge