Amaya, joka pelastautui polttoroviosta, pakeni Athliokseen, jonne pian saapui hänen rakastettunsa Miroslav. Radko ja Snezana hallitsee Khalkostaa/Radkosta hirmuvallan ottein. Kansassa kasvaa kuitenkin vahva kapina, jota Amaya lähtee johtamaan. Juonittelua, valtataistelua ja kansannousua sisältävä tarina on sijoitettu fantasiagenreen, joka herätti minussa pientä kummeksuntaa. Spefikirjojen lukijana hämmästyin fantasian puuttumista tarinasta. Vai olenko kuitenkin liian suppean fantasialajin lukija?!? Miten fantasia on määritelty tässä tarinassa? Mihin fantasian alatyypille tarina kuuluu? Olisiko se Mimesisiin kuuluva, jossa "todellisuus ja luonto jäljitellään taiteen keinoin". Vai yksinkertaisesti fiktiivinen satutarina. Onhan sisältö taiteellisesti kirjoitettu, sekä maisema- että henkilökuvaukset ovat vahvasti läsnä tekstissä, eli lukijana pääsin astumaan mukaan seikkailuun, ja kirjasarjan halusin juuri tämän takia lukea. Harvoin sitä pääsee astelemaan sarjan päähenkilöiden kanssa samoissa maisemissa. Samoissa tunnelmissa olin viimeksi, kun luin Tyttö ja helmikorvakorut -nimisen kirjan, joka tunnetaan myös nimellä Turbaanipäinen tyttö (Kirjailija: Chevalier Tracy)
Tähystäjäneidossa #1 nuori Sarmatialainen Amaya pääsee ensimmäiselle valtiontehtävälläe osallistumalla valtiollisiin hautajaisiin. Matkaan mukaan hän saa Miroslavin, joka rakastuu Amayaan.
Amaya ei vielä tiedä, että häntä varten on suunnitteilla häät, joka takaa valtioiden välisen yhteistyön takaamisen. Toisessa osassa hän esittää Korkeaa puolisoa ja rakastaa salaa Miroslavia.
Kuparisaari-sarjaa voi lukea kaikenikäiset!
***********
Holistikauden viimeisiä rippeitä ollaan tässä vetämässä. Tai ainakin siltä tuntuu. Vielä olisi kuitenkin liuta kirjoja luettavana, joten olen päättänyt, että luen nyt vain sellaisia kirjoja, jotka "vie minua kuin pässiä narussa". Muut tarinat jääkööt lepäämään seuraavaa holistikautta varten.
Kiitos kun piipahdit ja tervetuloa uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti