Reeta Aarnio : Hän Joka Ei Pelkää

Kirjailija Reetta Aarnio yllätti minut tarinallaan positiivisella tavalla. Ihan kuin olisin kurkistanut ikkunaruuduista ulos kahteen eri aikakauteen. Yhdestä ikkunaruudusta pääsin maailmaan, jossa atavaanit elivät, toisesta ikkunasta pääsin maailmaan, jossa yhteiskunta valvoi kansalaisiaan 24/7 ja päätti heidän tulevaisuudestaan. Kun yhdistin nämä kaksi ikkunaruutua, näin yhden maailman, jossa eli kaksi täysin toisistaan erillään asuvaa kansaa, joista vain toinen tiesti toisesta. Erityisen positiivista lukemisessa oli se, ettei tarina ollut mitenkään ennakoitavissa, ja kun kirjaa ei voi käsistään laskea, tarkoittaa se minun kohdallani antoisan maukasta lukuherkutttelua.


                                                                                  "Minä kerron sinulle, Kirai, tarinan...
...Kylään saapui neljä lopen uupuneita ja epätoivoista naista. Kun heistä vahvin oli saanut voimiaan  hiukan takaisin, kuulimme tarinan, joka valui sydämiimme kylmänä kuin jää. He kertoivat muukalaisista, jotka tulivat lentäen kuin haukat, joiden silmät olivat kylmät ja kieli käsittämätön, joiden aseilla eivät keihäät voineet mitään. Muukalaiset tulivat, ottivat miehet ja naiset vangeikseen ja pakottivat suuriin aluksiin, surmasivat vanhukset ja tuhosivat kodot. Vain muutama oli päässyt pakoon...
... Sinä aamuna kansani eli pelossa. Me tähyilimme taivasta lakkamatta...
...Sitten muukalaiset saapuivat. Aamun valjetessa taivaanrannassa erottui kimallus. Muutamassa hetkessä tundran ylle levittäytyi lentävien alusten laivasto, niitä oli kymmeniä. Monet olivat nopeita ja pieniä kiitureita, mutta mukana oli kaksi valtavaa taivaslaivaa.
Varjojen maan hallititsijatkaan eivät voi olla niin kylmiä kuin nämä muukalaiset. Nämä muukalaiset eivät ole ihmisiä, he vain näyttävät ihmisiltä. Heillä ei ole tuntevaa sydäntä, heidän koneensa hallitsevat heitä. Luonto ei hallitse heitä, he hallitsevat luontoa."


Kun lähdin lukemaan tarinaa, jouduin hetkeksi siirtymään takaisin takakansitekstiin.  Ensin luulin erehtyneeni kirjagenreestä, koska koin -mitä ihmettä, missä dystooppisuus -ilmiön. Epäusko vaihtui kuitenkin oikeaksi uskoksi, kun takakannen teksti kumosi ilmiön, jonka ensimmäinen luku aiheutti minulle. Pisteet tästä Aarniolle.

Tarina alkaa Atavaaneista, jotka vaeltavat aromailla, kunnioitten Äiti-maata ja vaalien arvokasta kulttuuriaan. Kirai, Hän Joka Ei Pelkää, on yksi Atavaaneista, mutta sen jälkeen, kun hän menetti luottamuksensa heimoon häntä ei enää ole. Hän on muiden heimolaisten silmissä kuollut, ja kuolleet pannaan ruuheen virran vietäväksi, paikkaan jossa Varjojen maan vartijat ottavat sielun haltuun.

Mutta Kirai ei ole kuollut ja hän on kauhuissan, kun virta vie hänet koko ajan kauemmas kylästään.

"Taivas on kaikille samaa, mutta tyystin erilaista ja erillään on kaksi maailmaa", jotka törmäävät toisiinsa samalla mantereella, kun  sisarukset Asisi ja Rei ratsastusretkellään törmäävät poikaan, joka tulee reuna-alueelta. Kiraille, joka havahtuu ruuhistaan, uusi maailma on outo ja kauhea. Hän näkee edessään kaksi kirkkaisiin väreihin pukeutunutta ihmistä, jotka puhuvat jollain tavalla samaa kieltä kuin hän. Asisi, Rei ja heidän isänsä tuovat hänet kotiinsa. Sielä he päättävät etteivät ilmianna häntä Säännönvalvojille. He rikkovat ensimmäistä kertaa sääntöjä, joiden rikkomisesta voivat menettää kaiken.
Maatila, jossa he asuvat, sijaitsee keskustan ulkopuolella. Nuoret pääsevät siis rauhassa tutustumaan toisiinsa. Koittaa kuitenkin päivä jona tieto talossa asuvasta ulkopuolisesta tavoittaa Keskusvalvomon, ja säännönvalvojat saapuvat kiitureillaan maatilalle. Kirai viedään pois, perheenjäseniä kuulustellaan, mutta vasta sen jälken kun Uraluotsi oli käynyt tapaamassa Asisista ja Reitä.
Kuulustelun jälkeen he eivät enää päässeet tapaamaan vanhempiaan. Asis ja Rei asuvat maailmassa, jossa kaikille yksilöille luodaan oma tulevaisuus ja riskitekijät hoidetaan hormonipistoksilla tai leikkauksilla. Jokaisessa heissä on tunnistesiru, joka viestittää keskusvalvomoon heidän liikkeistään. Jokaiselle etsitään työ, joka on hänen ominaisuuksia vahvistava ja jossa hän pääsisi toteuttamaan kykyjään.

Kirai on viety alas maan alle, jossa hän kauhukseen kohtaa oman kansan väkeä. Miksi he ovat täällä? Miksi heistä ei olla heimossa puhuttu?

Rei huolehtii yksin maatilastaan ja Asis on toimitettu koulutettavaksi Keskukseen. Tutustuttuan Kiraihin on Asisin luottamus Keskusvalvomoon heikentynyt, ja kun hän näkee muita Atavaaneja, jotka joutuvat tekemään työtä, jota kukaan kaupungissa asuva ei suostuisi tekemään, päättää hän ryhtyä tekemään jotain muuttaakseen asioita, mutta mistä aloittaa? Yksilöllä pitäisi olla oikeus itse päättää kohtalostaan on Asisin mielipide. Apua hän saa yllättävältä taholta. Koulutuksen aikana hän on tutustunut poikaan ja Marek paljastaa hänelle pikkuhiljaa yhteiskunnan mädänneisyyden, mutta myös sen tosiasian, että hänet on ohjeistettu ohjaamaan Asisista kapinallisten riveihin.

Asisin ja Marekin rakkaussuhteesta en saanut paljon irti. Onkohan niin, ettei heitä ole tarkoitettu toisilleen? Mitenkä käy Kirain? Kirjan loppu jäi jotenkin avoimeksi, joten jatkoa innolla odottaen!

...
"Tämän minä kerron sinulle Kirai, että tietäisit kuka olet ja millaiseen kansaan kuulut. Tämä tapahtui sen jälkeen kun etelän jättilänen oli palannut etelään ja jättänyt jälkeensä raadellun maan ja revityn kansan." ...


Tervetuloa uudet lukutoukat :)