MustaValkoinen

Kaikkien blogi ongelmien jälkeen päätin piristää aamuni valokuvien seurassa.
Tämän viikon MakroTex haaste on mustavalkoinen ja mieleeni välähti heti eräs kuva, joka sopii tämän viikon haasteeseen. Kuvanlaatu on hieman epäselvä, nopea kun piti olla :)

Kohti valoa!

Kulttuurimaisemat ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Neljä vuotta sitten kysyin tyttäriltäni, että mitäs he tuumisivat jos tekisimme pienen kesäreissun Suomen maisemakulttuuriin. Kun sana kulttuuri osui heidän korviin, nousivat kulmakarvat. "että siis mitä? -eiks tylsempää vois olla?!"  (ikää heillä oli silloin  13 ja 11 vuotta)
"Pienen" houkuttelemisen jälkeen sain heidät ylipuhuttua, ja kun olin laatinut mielenkiintoisen ja hauskan matkan, sain heidät innostumaan. Ja tämän innostumisen myötä olen joka kesä saanut kuulla kysymyksen "mihin nyt mennään?". Jess, koukutusta ja koukutettu!
Hämeen linnaan tutustuimme kolme vuotta sitten ja koska Hämeenlinnassa oltiin, päätimme myös käydä katsomassa ja ihailemassa Aulangon ihania maisemia. Kuvia tuli otettua aika läjä ja niistä ylläoleva kuva on yksi mieleenpainuvimmista. Hetki oli ohi silmäräpäyksessä, mutta onneksi sormeni olivat nopeat, ja silmä jo kameranlinssissä kiinni.

Aulangon keinotekoiset linnanrauniot toimii kulissina kesäteatterille.

Hämeen linna

Hyvää alkanutta viikkoa!

Liane Moriarty : Hyvä aviomies

Kuuntelin eräänä päivänä parin asiakkaan keskustelua kirjasta, joka heidän kommenttien perusteella sai minutkin kiinnostumaan tarinasta. Tarinassa kerrotaan kolmen naisen elämästä ja siitä kuinka näiden kolmen naisen tiet yhtyvät risteykseen, jossa he joutuvat valitsemaan tien jota lähtevät kulkemaan.
Cecilia, Tess ja Rachel; kolme vaimoa. Kolme niin erilaista elämää, vai onko näin?

 Cecilia on kahden lapsen äiti, tunnokas Tupperwaren emäntä. Tunnollinen ja katolinen Cecilia on naimisissa nuoruudenrakkautensa kanssa, jolla on synkkä menneisyys. Cecilialle tämä käy ilmi kun hän eräänä päivänä löytää kirjeen, jossa lukee "Avattava kuolemani jälkeen". Uteliaisuus kuitenkin yllättää hänet ja hänen on pakko avata se. Luettuaan viestin mikään ei enää palaa ennalleen. Cecilia taistelee monen tosiasian kanssa. Hän on lainkuuliainen ihminen, joten hänen mielestään hänen miehensä pitäisi tunnustaa tekemänsä rikoksen, mutta sitten on perhe, tyttäret ja yhteisö. Perhe hajoaisi, heistä tulisi yhteisön hylkiöitä.  Mitä heidän pitäisi loppujen lopuksi tehdä? Oma etu vai toisen etu?

 Tess saa yhtenämpäivänä kuulla  mieheltään ja serkultaan, että he rakastavat toisiaan, eikä hän voi tehdä asialle mitään. Serkku, joka on ollut suuressa roolissa hänen elämässään, osoittautuukin petturiksi. Tess jättää kummatkin, ottaa poikansa ja matkustaa äitinsä luokse, jotta nämä kaksi petturia saisivat miettiä, mitä ovat menneet tekemään. Kotipuolella hän tapaa entisen poikaystävänsä ja heidän välille syntyy intiimi suhde. Tess ei kuitenkaan anna mitään lupausta entiselle poikaystävälleen, joka salaa toivoo suhteelle jatkumoa. Meneeko Tessin perhe kuitenkin etusijalle, pitäisitkö hänen lähteä taistelemaan miehestä, joka on hänen poikansa isä?
    Sitten on Rachel, iäkäs nainen, jolla on ihana pojanpoika sekä menneisyys, johon on jämähtänyt Hänen miehensä on kuollut ja elämän ainoa valopilkku on pojanpoika. Hänen tyttärensä Jane murhattiin 17-vuotiaana vuosikymmeniä sitten.  Murhaajaa ei löytynyt, mutta Rachelilla on epäilykensä ja hän on lopulta päättanut saada miehen vielä tunnustamaan tekonsa.


Kertomus oli tavallaan hyvä. En pysty kuitenkaan olemaan samaa mieltä näiden asiakkaiden kanssa, joiden mielestä tarina oli aivan mahtava lukukokemus. Ehkä yksi syy on se, että olen vannoutunut spefi-lukija ;) Mutta eiköhän tällekin tarinalle löydy se oma lukijakuntansa.

Ei revitä hiuksia ei

No nyt mä sitten tein sellaisen kämmin ettei ole mitään määrää.

Päätin siis uusia blogini ulkoasua URL-osoitetta myöden ja miten kävikään :O Aaaarghh.. Blogia ei löydy..Olisi nähtävästi pitänyt miettiä vähän tarkemmin tuota mun tempausta, eikä hätiköidä.
Ensin aattelin, että eiköhän ne parin päivän päästä tule näkyviin,,mutta kukku sentään sieltä mitään vielä nävy. Päätin sitten palata takaisin vanhaan nimeen, mutta kas,,eipä löytynyt muuta kuin tieto siitä, ettei kyseistä blogia löydy. Sen siitä saa kun yrittää olla kansainvälinen.

This is what my cat thinks about me right now!

Tänään laitoin Verkkovastaavan työkalun kautta ilmoituksen, että Google voisi sitten poistaa kaikki hakuosumat, jotka kohdistuvat lukuholistina.blogspot.comiin. Jos vaikka tämän jälkeen tulisi näkyville ne muutamat postaukset, jotka olen uudella URL-osoitteella postanut. Blaaah

Ja näyttää tämä muutos tehnyt temppunsa myös kävijäraadille. Sitä ei nimittäin enää löydy. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Käytännössä minun olisi  siis pitänyt  luoda täysin uudet sivut ja siirtää matsku sinne. Mä nyt ootan vielä pari päivää ja katson mitä tulemaan pitää..


Seuraava vaihe taitaakin sitten olla siirtää kaikki vanhat postaukset tämän uuden URL-sivuston alle.  On siinä sitten ihmettelemistä kun minulla on muutaman päivän sisälla ilmestynyt toista sataa postausta :D
Toivon tietty, että vanhan blogin uskolliset kävijät löytävät pian tämän uuden blogiosoitteeni.

How will I survive this?
I'm still alive! Pari päivää mennyt tuosta mun tempauksestani ja nyt olen vihdoin saanut lukijakuntani
jostain ihmeen kautta takaisin :) Jess!! Pitäisköö oottaa taas muutama päivä? Josko sitten pääsisi lukemaan noita mun vanhempia postauksiani google-hakujen kautta...

Simona Ahrnsted : En enda natt

Kun Simona Ahrnstedtilta tuli neljäs kirja markkinoille ja näin kansikuvan, ajattelin heti, että eieiei. Niinpä,,kansikuvakin kertoo aika paljon :D Olisit Simona nyt vain pysynyt historiallisessa romantiikassa (lue myös: erotiikka), koska niihin minä ihastuin.

En siis hirveen paljoa innostunut tästä uudesta tarinasta, joka on aika kliseinen. Kirja jäi nimittäin miltei lukematta. Ihan viime hetkillä, ennen kirjan palauttamista kirjastoon, sain sen luettua. Lukukokemuksena tarina oli aluksi sellainen nojaatällainenkirja. Ahrnstedt ylläpitää kuitenkin kiihkeätä ja kuumaa tarinaa; erotiikasta ei nimittäin ollut pulaa. Se saikin kulmakarvani välillä kohoamaan :P Siinä vaiheessa kun pääsin syventymään tarinan punaisen lankaan, heräsi mielenkiintonikin. Jotain järisyttävää tulee vielä tapahtumaan ja mitä se sitten ikinä onkaan, se tulee selviämään seuraavissa osissa. Ehkä ne sitten koukuttaa minua enemmän, mene ja tiedä. De la Gripin tarina ei nimittäin päädy tähän yhteen tarinaan.

Natalia De la Grip; yläluokan nainen, joka jo varhaisessa vaiheessa halusi näyttää perheelleen, että  hänestä on johonkin muuhunkin kuin vain hienostonaisen kulissien ylläpitoon. Hän päätti, vastoin perheensä tahtoa, hakea omaa uraa rahoitusmaailmasta. Natalian suhde perheeseen on kylmän platooninen. Ainoastaan pikkuveljeensä Alexanderiin hänellä on lämpimät suhteet. Hänen isänsä Gustaf on vanhollinen mies, jonka mielestä nainen kuuluu olla kotona, kilttinä ja odottavaisena. Häneltä Natalia saa myös kuulla, ettei ole tämän biologinen lapsi. Hänen äitinsä on aina tehnyt kaikkensa miellyttääkseen miestänsä. Natalian vanhempi veli on etäinen ja asettuu aina isänsä puolelle.

En enda natt suomeksi: Yksi ainoa yö

David Hammar; duunarinpoika, joka hakee kostoa on menestyvä liikemies pääomasijoittajapuolella.

Hänen uusin valloituksensa on Investum, De la Grip -suvun yhtiö, jonka hän aikoo murskata. Tätä vallankaappausta David on suunnitellut koko elämänsa ajan. Davidin äiti on kuollut ja isään hän ei ole yhteyksissä. Siskonsa hän pitää piilossa, ettei De la Gripin kynnet pääse enää koskettamaankaan hänen siskonsa ihoa. Davidilla on tästä omakohtaiset muistot selässään. David on yhtiökumppaninsa Michelin kanssa päättänyt vallata Investumin, joka tulee kaatumaan polvilleen sen jälkeen, kun kaappaus on tehty. 

Natalia ja David kohtaavat päivällispöydän ääressä. Kohtaaminen on Davidin järjestämä. Mies ei itse kyllä tiedä, mitkä hänen tavoitteensa on naisen suhteen, mutta ensimmäinen kohtaaminen johtaa toiseen ja kolmanteen ja sitten hypätäänkin jo sänkyyn. Salassa pidetty suhde roihuaa punaisen tulen lailla, kunnes suhde päättyy Natalian kohdalla erittäin ilkeällä tavalla. Menneisyyden paljastukset ja vallankaappaus jättävät jäätävän jäljen Nataliaan, joka odottaa Davidin lasta. Hyväksikäytettynä ja nurkkaan ajettuna  Natalia joutuu tekemään päätöksen; hänen on pärjättävä yksin.

Seuraavassa osassa pääsemme lukemaan Alexanderin edesottamuksia. Näin ainkain oletan.
Tiedossa siis lisää juonipaljastuksia De la Grip perheen elämästä.

Tervetuloa uudet lukijat Tatu, Maiju ja Calendula. Kiva kun löysitte tienne blogiini :)

'I do not read for
I have renounced life,
I read because one life is
not enough for me'
-Abbas Al-Akkad

Elina Rouhiainen : Kesytön

Uusi blogiosoitteeni on : www.storyguzzler.blogspot.com
Annukka Salaman jälkeen päätin innostuneena kokeilla myös Rouhiasen Susiraja-sarjaa. Olin kuitenkin liian hätäinen, olisi pitänyt ainakin muutaman päivän odottaa, jotta Faunoidit-sarjan jättämä makustelu olisi pikkuhiljalleen siirtynyt taaemmaksi. Lukemistani siis häiritsi se seikka, että ajattelin koko ajan edellistä lukemaani tarinaa.

Onneksi en saanut käännettyä päätäni. Mielessäni kävi koko ajan ajatus, etten lukisikaan Kesytöntä, koska se ei säväyttänyt samalla tavalla kuin Faunoidit. Onneksi osaan olla myös jääräpää, ja päätin pitää käteni tiukasti kiinni kansissa, vaikka pääni sanoi toista.

Koukuttavan Susirajan ensimmäinen osa Kesytön lähti siis hitaasti ja ailahtelevasti käyntiin. Tarinaan uppoaminen tapahtuikin sitten vaivihkaa, enkä osaa sanoa missä vaiheessa pääsin makustelun tunteeseen.

Paranormaalirakkausdraamasuhdetta (hui, mikä sanahirviö!) käsittelevä tarina kertoo Raisa Ojasta, joka on perinyt taiteilijaominaisuudet äidiltään. Boheemielämää äitinsä kanssa viettänyt Raija kokee dramaattisen käännöksen elämässään, kun hänen äitinsä kuolee onnettomuudessa. Raisa joutuu, alaikäinen kun vielä on, muuttamaan Jaska-enonsa luokse Kainuun Hukkakorpeen. Raisalle enon tupsahtaminen elämään on täysi yllätys, koska hänen äitinsä ei ole koskaan kertonut Raisalle, että hänellä olisi veli. Hukkavaarassa ei tilanne kuitenkaan parane, kun hän kohtaa uudessa koulussaan uusia oppilaita, jotka yllätys yllätys, ovat kaikki kauniita tai komeita. Raisa purkaa kipeää menetystä eräänä iltana aiheuttamalla kipua itselleen metsässä, jossa hän kohtaa suden. Hätkähdyttävää siinä oli, ettei sudella ollut tarkoitustakaan tehdä hänelle pahaa. Kohtaaminen jää hänelle niin kovasti mieleen, että hän myöhemmin koulun taidetunnilla piirtää muistamansa suden paperille.

Hukkavaarassa hän on päättänyt lähteä selvittämään äitinsä menneisyyttä ja sitä, minkä takia hän joskus aikoinaan lähti pois Hukkavaarasta. Äiti oli Raisalle aina kertonut, että hänen isänsä oli joku tuntematon ulkomaalainen yhden yön tapahtumasta, ja hänellä ei ole mitään tietoa tämän olemassaolosta.

Kaiken tämän sotkun keskelle ilmestyy Mikael Sarri, joka silmillään seuraa Raisaa ja Raisan edesottamuksia. Kun Raisalle selviää, että Hukkavaarassa todellakin on jotain kummaa, ei paluuta enää vanhaan elämään ole. Ihmissusien ja yhden vampyyrin myötä Raisalle selviää pikku hiljalleen kylässä piilevä totuus.

Ja tämä totuus on jotain mitä hän ei millään pysty hyväksymään. Ei vaikka rakkaus Mikaeliin on syvä.

Tarinassa oli paljon sellaisia momentteja, jotka herättivät kiinnostukseni lähteä lukemaan toista ja kolmatta osaa. Ihmissusista kertova kirja oli valmiina otettavaksi vastaan, kun olin jo niin paljon niitä vampyyri-aiheisia kirjoja lukenut. Stiefvaterin Väristys ei herättänyt näin paljon huumaavaa lukukoukutusta kuin tämä Susiraja-sarja. Vähän minua jäi kismittämään kolmannen osan tarina. Liikaa junnailtiin paikoillaan ja jahkailtiin asioiden kanssa. Se ei kerta kaikkiaan jaksanut kiinnostaa minua, malttamaton lukija kun olen. Toisaalta minulle tuli sellainenkin olo, ettei kirjailija itse halua päästä eroon tarinastaan :) Olihan se pirskatti vie hyvä tarina! Mutta, että neljäsosa,,anna mun kaikki taas kestää. Miten minä, joka ei meinaa pysyä nahoissaan, pystyn odottamaan sitä neljättä osaa :P

#2 Uhanalainen

#3 Jäljitetty

#4  ?

"I was born with a 
reading list I 
will never finish"
- Maud Causey

Annukka Salama : Kärmeenlumooja

Pari postausta sitten kerroin, että olen aloittamassa lukemaan  Annukka Salaman  Faunoidit -nimistä kirjasarjaa. Tätä sarjaa olen yrittänyt lukea aikaisemminkin, mutta aikaa tarinan syventymiseen ei löytynyt. Tämä tilanne johtui siitä, että olin ulkomaisen paranormaalirakkausdraamaan lumoissa. Siitä ajasta on nyt vierähtänyt  jo vuosi tai pari ja nyt päätin ykskaks raahata kirjat kotiin, kun ei ollut muutakaan tarjolla. Heti en tohtinut lähteä lukemaan sarjaa, vaan annoin itseni totutella siihen, että pian avaan  kirjan ensimmäisen osan kannet jo kolmatta kertaa. Lohtuna minulla oli kollegani vinkki siitä, että sarja on aivan mahtava. Luotin ja luotan vieläkin hänen arvostelukykyynsä.

Syvä henkäys, silmät auki ja sitten mentiin. Pelkäsin alussa kovasti, että tulisin pettymään, toisin kuitenkin kävi. Mulla on nyt vaikeaa pukea sanoiksi niitä tunteita, joita koin lukemisen aikana ja lukemisen jälkeen, mutta yritän kuitenkin. Sarja on mielestäni yksi taitavimmin kirjoitetuista tarinoista jota olen kokenut.

Nuorille aikuisille suunnattu tarina oli kaikkea muuta kuin sitä, mitä siltä odotin. Positiivinen energiavirtaus lukukokemuksesta jäi pitkäksi aikaa mieleeni. Hauska tosiasia: Olin mukana tarinassa ja sehän tarkoittaa kohdallani, että olin tarinan vietävänä. Ja mikä parasta, tarinasta löytyi myös hersyvää huumoria, joka antoi välillä sellaisia naurukikatuksia, että miehenikin katsoi minua sillä silmällä, että onko kaikki nyt ihan kunnossa :D Vinkkausreppuni sisällöstä löytyy nyt uusi tulokas!

Yliluonnollisia aineksia ja leiskuvaa intohimoa sisältävä tarina kertoo adoptoidusta Unna-nimisestä tytöstä, jonka taito ja ketteryys löytyy skeittilaudan päältä.
Unna on tekemässä tempun, mikä tulisi mullistamaan koko youtube- ja skeittimaailman.Tony Hawkinin kaksi ja puoli kierrosta ilmassa, yhteensä 900 astetta ei ole mitään verrattuna siihen, mitä Unna tekee. 1080 astetta on hänelle helppo kuin heinänteko. Hän on pienestä pitäen ollut yhtä notkea ja nopea kuin orava.  Hän putoaa aina jaloilleen ja hallitsee parkourin vaativimmatkin suoritukset. 

Rufus on saannut kuulla kämppäkaveriltaan, että alueella liikkuu faunoidi, johon kannattaisi tutustua. Poikarääpäleeksi luokiteltu skeittaaja ei herätä Rufuksessa minkäänlaista reaktiota, mutta kun muut kämppäkaverit: Ronni, Jonne ja Vikke eivät tee elettäkään mennäkseen tutkimaan tätä, on Rufuksen mentävä. Ensin hän kuitenkin ottaa yhteyttä Eetuun, joka osaa kertoa mistä rääpäleen löytää.

"Rufus puristi silmät kiinni ja sormet nyrkkeihin. Hän puri hampaat yhteen ja taisteli pois halun, joka käski loikata kahvilan läpi ja taklata tulija tuulikaappiin" Tämä on ensimmäinen tuntemus, jonka Rufus tuntee, kun hän kohtaa Unnan, joka ei olekaan mikään pojanrääpäle.

Unnan ja Rufuksen kohtaaminen on kuin mistäkin Twilight-tapaamisesta, mutta paljon järisyttävämpää.
Kummankin kohdalla kohtaaminen herättää väkeviä tunteita, eikä erillään pysyminen ole enää mahdollista. Kun Unna pääsee tutustumaan faunoidien maailmaan, loksahtaa moni asia kohdalleen hänen elämässään. Erilaisuudesta kärsivä Unna on löytänyt paikkansa maailmasta, jossa faunoidit elävät vaarallista elämää. Unnaa tämä ei haittaa, koska hänen elämälleen on löytynyt tarkoitus, ja se on Rufus.

# Kärmeenlumooja, osa 1
# Piraijakuiskaaja, osa 2
# Harakanloukku, osa 3


"I love books.
I love that moment when
you open one and sink into it
you can escape from the world,
into a story that's way more
interesting than yours will ever be"
-Elisabeth Scott