Uusi blogiosoitteeni on : http://storyguzzler.blogspot.fi/
Kirjalla on lukijoita valtava määrä. En tiedä heidän mielipiteistä, mutta minä olin sitä mieltä, että tämä oli kyllä minulle liikaa. Varistytön kertomus oli rankka lukukokemus, jota en sitten tiiviisti lukenutkaan. Kansikuvakin luo jonkinlaista rivoutta koko kirjan ympärille.
Jo heti ensimäisten sivujen jälkeen minua puistatti ja kun uhrina oli viaton lapsi, en voinut muuta kuin ryhtyä selailemaan tarinaa. Pääkohdat tuli luettua, etenkin Victoria-nimisen naisen nurjaa elämää lähdin seuramaan. Hänen lapsuuteen kuului hyväksikäyttöä, jossa oma isä käytti hyväkseen Tarinassa mentiin menneisyyteen ja nykypäivään, ja jotenkin nämä Victorialle aiheutuneet traumat pääsivät etenemään pahempaan suuntaan kun hän aikuistui. Samaisessa henkilössä asui Varistyttö ja Sofia, hänen alter egonsa. Sofia eli täysin normaalia elämää psykoterapeuttina ja yritti ratkoa ongelmaa nimeltä Victoria Bergman. Saman aikaan jossain kaupungissa, jossain talossa, jossain asunnossa oli joku pieni poika, joka paremman elämän toiveessa oli luottavaisena lähtenyt matkaan. Matka, joka päättyi kuolemaan. Kirjaa on arvosteltu sillä, että se pyyhkii lattiaa Stieg Larssonilla. En ole kyseisen kirjailijan kirjoja lukenut, joten en voi verrata tätä hänen kirjoihinsa
Sundin kirjaa tuli luettua muutamassa tunnissa, ja se siis johtui siitä etten jokaista riviä saati sivua lukenut. Minulla pysyi ainakin raamit kasassa, vaikken ihan koko tarinaa syönytkään, mutta joku ihan varmasti tykkäsi ja tulee lukemaan seuraavat kaksi osaa. Me? Not.
Minusta tuntuu että tämä kirja on minullekin liikaa. Ehkä joskus uskallan tämän kirjan pariin, todennäköisesti en.
VastaaPoistaKiitos kommentista :) Ja tervetuloa uudestaan.
VastaaPoista