Elina Rouhiainen : Kesytön

Uusi blogiosoitteeni on : www.storyguzzler.blogspot.com
Annukka Salaman jälkeen päätin innostuneena kokeilla myös Rouhiasen Susiraja-sarjaa. Olin kuitenkin liian hätäinen, olisi pitänyt ainakin muutaman päivän odottaa, jotta Faunoidit-sarjan jättämä makustelu olisi pikkuhiljalleen siirtynyt taaemmaksi. Lukemistani siis häiritsi se seikka, että ajattelin koko ajan edellistä lukemaani tarinaa.

Onneksi en saanut käännettyä päätäni. Mielessäni kävi koko ajan ajatus, etten lukisikaan Kesytöntä, koska se ei säväyttänyt samalla tavalla kuin Faunoidit. Onneksi osaan olla myös jääräpää, ja päätin pitää käteni tiukasti kiinni kansissa, vaikka pääni sanoi toista.

Koukuttavan Susirajan ensimmäinen osa Kesytön lähti siis hitaasti ja ailahtelevasti käyntiin. Tarinaan uppoaminen tapahtuikin sitten vaivihkaa, enkä osaa sanoa missä vaiheessa pääsin makustelun tunteeseen.

Paranormaalirakkausdraamasuhdetta (hui, mikä sanahirviö!) käsittelevä tarina kertoo Raisa Ojasta, joka on perinyt taiteilijaominaisuudet äidiltään. Boheemielämää äitinsä kanssa viettänyt Raija kokee dramaattisen käännöksen elämässään, kun hänen äitinsä kuolee onnettomuudessa. Raisa joutuu, alaikäinen kun vielä on, muuttamaan Jaska-enonsa luokse Kainuun Hukkakorpeen. Raisalle enon tupsahtaminen elämään on täysi yllätys, koska hänen äitinsä ei ole koskaan kertonut Raisalle, että hänellä olisi veli. Hukkavaarassa ei tilanne kuitenkaan parane, kun hän kohtaa uudessa koulussaan uusia oppilaita, jotka yllätys yllätys, ovat kaikki kauniita tai komeita. Raisa purkaa kipeää menetystä eräänä iltana aiheuttamalla kipua itselleen metsässä, jossa hän kohtaa suden. Hätkähdyttävää siinä oli, ettei sudella ollut tarkoitustakaan tehdä hänelle pahaa. Kohtaaminen jää hänelle niin kovasti mieleen, että hän myöhemmin koulun taidetunnilla piirtää muistamansa suden paperille.

Hukkavaarassa hän on päättänyt lähteä selvittämään äitinsä menneisyyttä ja sitä, minkä takia hän joskus aikoinaan lähti pois Hukkavaarasta. Äiti oli Raisalle aina kertonut, että hänen isänsä oli joku tuntematon ulkomaalainen yhden yön tapahtumasta, ja hänellä ei ole mitään tietoa tämän olemassaolosta.

Kaiken tämän sotkun keskelle ilmestyy Mikael Sarri, joka silmillään seuraa Raisaa ja Raisan edesottamuksia. Kun Raisalle selviää, että Hukkavaarassa todellakin on jotain kummaa, ei paluuta enää vanhaan elämään ole. Ihmissusien ja yhden vampyyrin myötä Raisalle selviää pikku hiljalleen kylässä piilevä totuus.

Ja tämä totuus on jotain mitä hän ei millään pysty hyväksymään. Ei vaikka rakkaus Mikaeliin on syvä.

Tarinassa oli paljon sellaisia momentteja, jotka herättivät kiinnostukseni lähteä lukemaan toista ja kolmatta osaa. Ihmissusista kertova kirja oli valmiina otettavaksi vastaan, kun olin jo niin paljon niitä vampyyri-aiheisia kirjoja lukenut. Stiefvaterin Väristys ei herättänyt näin paljon huumaavaa lukukoukutusta kuin tämä Susiraja-sarja. Vähän minua jäi kismittämään kolmannen osan tarina. Liikaa junnailtiin paikoillaan ja jahkailtiin asioiden kanssa. Se ei kerta kaikkiaan jaksanut kiinnostaa minua, malttamaton lukija kun olen. Toisaalta minulle tuli sellainenkin olo, ettei kirjailija itse halua päästä eroon tarinastaan :) Olihan se pirskatti vie hyvä tarina! Mutta, että neljäsosa,,anna mun kaikki taas kestää. Miten minä, joka ei meinaa pysyä nahoissaan, pystyn odottamaan sitä neljättä osaa :P

#2 Uhanalainen

#3 Jäljitetty

#4  ?

"I was born with a 
reading list I 
will never finish"
- Maud Causey