Laitoinpa Lumotun sivuun ja otin toisen kirjan käteeni. A discovery of witches ei oikein ottanut otetta minuun. Täytyy myöhemmin yrittää lukea tarina äidinkielelläni. Siirryin siis seuraavaan kirjaan, joka jo odotti minua yöpöydällä.
The summer I turned pretty on Jenny Han kirjoittama tarina 16-vuotiaasta tytöstä, joka viettää kesää tutussa kesänviettopaikassa. Äiti Laurel, isoveli Steven ja Belly (Isobel) kohtaavat muutoksen tuulia tänä kesänä. Belly taistelee tunteittensa kanssa, äiti ylläpitää salaisuuksia ja Steven on hakoteillä.
Kesänviettopaikassa, New Englandissa, heitä odottaa äidin lapsuudenystävä Susannah ja hänen kaksi poikaa. Conrad, joka on veljeksistä vanhin, on useamman vuoden aiheuttanut Bellylle sydänläpätyksiä ja Jeremiah, josta on taas tullut kuin toinen veli hänelle, katsovat häntä uudella kiinnostavalla tavalla. Belly, joka on joka kesä taistellut omasta paikastaan poikien porukassa saa huomata, että tämä kesä tulee olemaan erilainen. Hänestä on kehkeytynyt kaunis nuori nainen ja Belly huomaa, että Conrad katsoo häntä aivan uudella tavalla. Kirjassa pääpaino makaa Bellyn ajatuksissa, kokemuksissa ja tapahtumissa. Bellyn suhde Conradiin, joka on epäsosiaalinen, tyly ja jatkuvasti kiukkuinen aiheuttaa Bellylle kivistäviä sydäntykytyksiä. Bellyn suhde Jeremiahiin, jonka liiallisen kiinnotuksen puuskassa etänyttää Bellyn pois luotaan. Kolmiodraaman mausteita siis tarjolla. Keneen Belly lopulta rakastuu? Enpä paljasta.. Ja kun kuvioon astuu kolmas, Cam-niminen poika, on mausteet valmiiksi sekoitettu. Samalla kun näitä mausteita pääsee maistelemaan, pääse myös lukemaan Bellyn aikaisempia kesäkokemuksia, silloin kun hän oli 10-, 11- ja 13-vuotias. 
Nuorille aikuisille suunnattu kirja, joka maistuu suolaiselta ja kesäiseltä. Suosittelen! Kunpa minullakin olisi huvila meren rannalla. Ei mikään ökytalo. Sellainen vanha, jossa lattialankut narisisi, jossa olisi iso vanhanaikainen keittiö, jonka katonrajassa roikkuisi yrttejä. Vintissä muutama kammari, jossa hetekat ja värilliset räsymatot ja pihalla isoiso lepotuoli. Kyllä kelpaisi.
Kirjailijan miljöökuvaus oli mielestäni todella onnistunut, saatoin miltei tuntea sekä pihapiirin tunnelman että vanhan talon tuoksut.
Tarinan kaksi seuraavaa osaa odottavat jo noutoa. Ei muuta kun kokka kohti kirjastoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti