Kim Langer on kolmekymppinen, hänellä on rakastava aviomies, jota hän pettää ja ihana tytär, jolle ei ole aikaa. Suurin osa hänen ajastaan menee oman uran luomiseen. Hän on niin menestynyt, että Sakasan tv-alan merkittävin palkinto myönnetään hänelle.
Tarina lähti kunnolla rullaamaan sen jälkeen, kun Kim kuoli. Hänen kuolemaa edesauttoi avaruudesta pudonnut lavuaari. Vietettiin hautajaisia, surtiin jne... mutta Kim syntyi uudelleen - muurahaiseksi.
"Kun jälleen heräsin, huomasin että minulla oli valtavan kokoinen pää.
ja ihan tolkuton ruumis.
ja kuusi jalkaa.
ja kaksi tosi pitkää tuntosarvea.
Se päivä oli päivän kurjimmista hetkistä kaikkein kurjin!"
Kim ei tietenkään uskonut kokemaa hetkeksikään todeksi, ja toivoi herävänsä unestaan. (Hän ei siis tässä vaiheessa vielä ymmärrä, että on eläessään kerännyt paljon huonoa karmaa)
Hän tapaa Siddhartha Gautaman, joka toivottaa hänet tervetulleeksi uuteen elämään...muurahaisena. Hän kohtaa ällistyneenä Casanovan, joka kituu ja riutuu, vielä satojen vuosien jälkeenkin, muurahaisena. (Ei ole tainnut Casanova oppia vielä mitään)
Muurahaisena oleminen tarkoittaa sitä, että töitä on paiskittava ja tähänhän Kim on tottunut. Ruokakeruumatkalla Kim tajuaa, että he marssivat pitkin tuttua terassia ja samalla hän oivaltaa päässeensä kotiin. Kotiin palaaminen ei ole koviinkaan onnellinen. Siellä vietetään hänen muistotilaisuuttaan ja ystävät sekä sukulaiset ovat saapuneet paikan päälle. Muurahaisena oleminen on sietämätöntä, vaikka hän kuinka huutaa ja mesoaa, hän ei saa itseään kuulluksi. Kuka nyt pientä muurahaista edes huomaisi.
Muistotilaisuuteen on myös saapunut nainen nimeltä Nina, joka aina osasi raivostuttaa Kimiä. Nina oli aikoinaan vokotellut hänen aviomiestään ja he kummatkin olivat jäänneet rysän päältä kiinni.
Kimin muurahaiselämä päättyy Ninan suuhun. Sokeri vetää enemmän puoleensa kuin joku mokoma muistotilaisuus. Kim kipittää nopeilla jaloillaan kakkupalan luokse ja ryhtyy autuaasti maiskuttelemaan sokerista kermaa. Ja kun kakkupala sattuu olemaan Ninan, niin ennen pitkää Kimin lyhyt elämä päättyy traagisesti.
Muurahaisen elämä päättyy ja Kim näki jälleen valon. (Jippii, joko hän nyt herää pahasta unestaan?) Hän uudestisyntyy,,,,jippiaijee,,hän hihkuu,,kunnes tajuaa olevansa jälleen muurahainen. Kimin ainoa keino päästä eroon muurahaisen kehosta, on tehdä jotain hyvää. Hänen pitää tehdä jotain oikein. Jotain entiseen elämään liittyvää,,,ehkäpä hyväksyä jotain...Pikkuhiljaan hän ymmärtää tämän.
David Frasier on päässyt hauskuttamaan monta lukijaa tällä seikkailua ja farssia omaavalla tarinallaan. Minä lukeudun mukaan tähän porukkaan. Purskahdin niin monta kertaa nauruun, että meinasin saada häädön huoneestani. Kissani hyvin närkästyneinä nostivat päänsä kun käkätykseni häiritsi heidän yöuniaan.
Takaisin asiaan: Huono Karma siis kertoo jälleensyntymisestä, karmasta ja yritystä kiivetä ylöspäin kohti parempaa karmaa. Päähenkilölle suuret kiitokset siitä, että hän jaksoi heittää "läppää" silloinkin kun elämä meni nurinkuriseksi. Lämminhenkinen, kevyt ja suorasukainen tarina Kimistä, josta loppujen lopuksi tulee ihminen,,,mutta minkähänlainen...hihihhhii...
unohdin kertoa, että olen lukenut tarinan kahteen otteessen ;) Oli pakko päästä maistelemaan tarinaa uudestaan.
VastaaPoista