Jag väntar under mossa / suom. voisi olla Odotan sammaleen alla.
on nuorille suunnattu kauhukirja. Päähenkilö on Matilda-niminen tyttö, joka asuu Englannissa ruotsalaisen äitinsa ja englantilaisen isänsä kanssa. Joka vuosi he viettävät kesän äidinisän luona Ruotsissa. Tämä kesä on hieman erilainen, koska vanhemmat ovat päättäneet viettää yhteistä aikaa Norjassa ja on sovittu, että sinä aikana Tilda asustaa isoisänsä luona. Tilda ei ole tavannut äidinäitiään, koska tämä hävisi mystisesti 30 vuotta sitten, äidin ollessa vasta 8-vuotias.
Ukki asuu kaukana kylästä, metsän reunalla. Lähin naapuri on outo, eikä häntä paljoakaan näy ympäristössä.
Kertomus etenee aluksi hitaanpuoleisesti. Se valmistelee lukijaa pikkuhiljaan vastaanottamaan tarinaa, josta ei ennen ole kuullukaan. Askel askeleelta se ottaa pihteillään kiinni ja iskee suoraan ytimeen..
Tilda pääsee tutustumaan mytologiseen maailmaan, kun hän saa kirjan lahjaksi eräältä herralta ja kun hän pääsee tutkimaan sisältöä on hänen pakko välillä hengähtää.
Kauhukokemuksia hän joutuu kokemaan eräänä aamu-uintiretkellään, kun hän huomaa uinneensa järven keskellä sijaitsevaan saareen. Alastomana ja kylmissään hän etsi pääsyä pois. Uimaan takaisin hän ei uskalla enää mennä, koska joku tai jotain oli......
....Vanhus seisoi hiljaa. Hänen päänahkaa kutitti ja kirveli samaan aikaan. Kun hän kosketti kädellään hiuksiaan, jäi hänen käteensä hiustupsuja. Mies kirosi. Hän on hajoamassa, kirjaimellisesti......
Tyttö. Hän on täällä taas. Hän on palannut seudulle. Hän aistii tytön kuivuneessa kehossaan. Tyttö on vanhempi nyt, melkein aikuinen ja yhtä pahaenteisen kauniin näköinen kuin kantaäitinsä. Hiukset kuin putoava vesilähde ja vartalo, jota ympäröi voimakas aura. Hän on aivan lähellä. Pelkkä ajatus tytöstä saa vanhuksen silmän palaamaan ja kynnet raapimaan ilmaa. ....Hän haluaa tytön itselleen, juoda hänen valkoista voimaa. Hän janoaa tytöstä lähtevää voimakasta energiaa, jota tarvitsee itselleen. Ainostaan tytön elinvoimalla hän pystyy nuortumaan, vahvistumaan....
Saariseikkailun jälkeen Tilda tapaa Emil -nimisen pellavapäisen pojan. Ensikohtaaminen ei ole mitenkään mieltä ylevää, mutta poika jättää häneen outoja, ihania tuntemuksia.
Jännittävä tarina noidista, magiasta ja pahuudesta sekä, tottakai, rakkaudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti