Warm bodies kertoo zombeista, pilke silmäkulmassa Vähän erilaista zombiemeninkiä kuin esim. Walking dead -sarjassa, jossa zombeja räiskitään mielin määrin.
Isaac Marionin Warm bodies -nimisen kirjan luin ruotsiksi jonkin aikaa sitten. Kirjaan törmäsin, kun löysin sattumalta Swedish Zombie -nimisen sivuston. Tarina oli hyvä!
Zombiepoika R rakastuu elävään ja vie hänet asuinaluelleen, joka on lentäkenttä. Asunto, jossa hän asuu ja jonne hän kerää vanhoja tavaroita, on lentokone. Tarinassa kiehtovaa oli se, että nyt pääsin lukemaan tarinaa zombin näkökulmasta. Siitä miten hän rakastuu tyttöön (syömällä tytön poikaystävän aivoja) ja mitä ajatuksia hänellä on tylsistä päivistä, jossa päivät kiertää rullaportaitten ympärillä ylösalasylösalas, kun hän samalla miettii olemassaoloaan: Sanojen tuottaminen on zombeille vaikeaa ja yleensä sanojen perään tulee örinää. -Kirjassa nämä örinät sai minut nauramaan. Leffassa ei senkään edestä- Lentokentällä asustaa myös niitä zombeja, jotka eivät enää muistuta ihmistä, mutta levittävät pelkoa jopa zombiyhteisössä. On siis zombeja ja puolizombeja.Näihin puolizombeihin on iskeytynyt tauti. Tauti nimeltä itsekkyys, joka syö ihmistä sisältäpäin.
Olin vähän huulet pyöreänä, kun katsoin elokuvaa. "Eikö tässä nyt olisi pitänyt tapahtua niin ja noin" Lopuksi yritin poistaa muistista tarinan, jonka olin lukenut, jottta pystyisin edes jotenkuten nauttimaan elokuvasta. Yritin siis ponnekaasti olla vertaamatta elokuvaa kirjaan. Onnistuinko? Noup.
Mutta toisaalta..... Eihän se elokuva olisi tuonut minulle uusia kokemuksia, jos olisin aina tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuisi. Joten loppujen lopuksi se oli aika hauska leffa. Vai oliko? hmmmm
