
Ennen nukahtamista, päätin ottaa kirjahyllystä Sinulle paljastettu -nimisen kirjan iltalukemiseksi. Sylvia Dayn Crossfire-trilogian ensimmäinen osa oli tajunnan räjäyttävä lukukokemus. Huhhuh! Enpäs ole näin eroottista tarinaa saanut eteeni luettavaksi. Kirjailijan bongasin jostakin kirjablogista ja sisältöesittelyn perusteella halusin päästä itsekin toisentyyppiseen kirjamaailmaan.
Aikaisemmin yritin lukea Fifty Shadesia, jonka E L James on kirjoittanut. Uteliausuus heräsi kysynnän takia; Naiset kielipitkällä jonottavat saadakseen itselleen kyseisen kirjan luettavaksi. Ei voi muuta olla kuin hyvä. Minä en kuitenkaan saanut kuin kolme ensimmäistä sivua luettua ja sitten se tyrehtyi siihen. Nyt minulla tosin on pakko lukea sekin, koska haluan vertailla näitä kahta tarinaa toisiinsa :D. Tarina odottaakin minua kirjahyllyssä ;)
Olen lukenut monenmoista tarinaa, mutta tämä tarina, Sinulle paljastettu on, mitenkä sen nyt kauniisti osaisin sanoa, no kaunista luettavaa, vaikkakin kirjailija käyttää aika raisua kieltä.
Mutta hei, miljoonat ja taas miljoonat lukijat ovat koukussa tähän trilogiaan, niin miksen minäkin voi myöntää kuuluvani samaan lukijakuntaan. Ja varmaan löytyy sellaisiakin lukijoita, jotka tykkäävät kirjasta, mutta eivät siveyden sipuleina voi sitä myöntää.

Ensivaikutelmat tarinasta oli; jopas on kylmää ja alkukantaista. Mutta kirjailija päästää lukijan pikkuhiljaa päähenkilöiden ihon alle paljastaen salaisuuksia heistä, samalla kun hän pehmentää henkilön ja tarinan luonnetta. Kylmästä tulee lämmintä ja hehkuvaa rakkautta, jota kummatkin päähenkilöt toiseltaan janoavat. Tarinasta sain ongittua muutakin kuin pelkkää erotiikkaa. Salaisuuden verho roikkuu kummankin yllä ja pikkuhiljaa käy ilmi, että kummankin elämä ei ole kolhuitta edennyt.
Eroottista viihdekirjallisuutta pahimmillaan tai parhaimmillaan. Riippuu lukijasta. Tulenko lukemaan kaksi seuraavaa jaksoa? Kyllä varmaan. Olen sen verran utelias, että haluan tietää mihin suuntaan näin kiihkeä rakkaus on menossa! Voihan olla, että tarinalla on Harlekiini-tyylinen loppu. Mutta ketä haittaa? Ei ainakaan minua. Tämä on intohimoisin kirja, jonka olen koskaan lukenut.
"Gideon Cross came into my life like lightning in the darkness - beautiful and brilliant, jagged and white hot. I was drawn to him as I'd never been to anything or anyone in my life. I craved his touch like a drug, even knowing it would weaken me. I was flawed and damaged, and he opened those cracks in me so easily . . . Gideon knew. He had demons of his own. And we would become the mirrors that reflected each other's most private wounds . . . and desires. The bonds of his love transformed me, even as I prayed that the torment of our pasts didn't tear us apart".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti