sunnuntai 3. elokuuta 2014

S. Kola : Ruususen iholla


Olipa kerran prinssi, joka nai prinsessansa ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Tuttu loppu monessa sadussa.

Meillä on on Tuhkimot, Lumikit, Prinsessa Ruususet Tähkäpäät jne jne, jossa hyvä voittaa aina pahan ja prinsessa saa prinssinsä. Mutta entä jos satu ei menekään niinkuin lastensaduissa?  Entä jos siirrymme takaisin siihen aikaan kun satuja kerrottiin vain aikuisille, mutta poiketaan intohimon polulle? Aika mielenkiintoista sanoisin.

Kolan kirja sisältää  14 novellia. Perinteisten satujen uudelleentulkinnat olivat minulle välillä yhtä "snuskporn"  (en tiedä suomalaista vastinetta sanalle), joista heräsi monenlaisia tunteita inhosta  tietynlaiseen hilpeyteen. Otsa rypyssä tätä kirjaa ei kannata lukea. Kirjailijan rohkea ote kirjoitustyyliinsä pysyy läpi koko kirjan, plussat siitä. Harvoin sitä pääse lukemaan näin suorapuheista tekstiä. Otsikot eivät paljasta mistä sadusta on kyse ja se oli minun mielestäni hyvä veto kirjailijalta.
Jos uskallat lukea mitä saduissa "oikeasti tapahtui", ota riski ja lue. Novellit eivät ainakaan tärvelleet minun lapsuuden muistojani kauniista saduista. Tohdinko kirjoittaa mitä novelleissa tapahtui? (pieni mietintä,,hmm) En taida tohtia, sen verran kainoutta sisälläni, että heitän teille "pallon"..ottakaa kiinni.

Kun sain kirjan luettua, menin nettiin etsimään löytyykö muita samantyyppisiä tarinoita. Etsintä ei tuottanut tulosta (onko teillä tietoa?), mutta viime viikolla sain käsiini Anne Ricen Kuinka Ruusunen hurmataan. Tai rehellisesti sanottuna, työkaverini näytti kirjaa minulle. Kirja löytyykin nyt lukemattomat kirjat -listalta.
Noista saduista sen verran, että muistan lukeneeni vuonna kivi ja keppi, että perinteiset Prinsessa-sadut olivat, ennen kuin niistä tehtiin lasten korville sopivia, erittäin verisiä kauhutarinoita.  Suullisesti kerrotut kansantarinat ovat vuosisatoja sitten kerätty kansiin ja lehtiin ainakin Perraultin ja Grimmin veljesten ansioista. Väkivaltaiset sadut muuttuivat väkivallattomiksi ja siirtyivät pikkuhiljaan lasten korviin sopiviksi.
Jos muistan väärin, oikaiskaa! Nykyisin  nämä perinteiset kansansadut tunnetaan parhaiten Disney-elokuvien ja -kirjojen kautta.






my weekend, my treasures 

3 kommenttia:

  1. Yritin lukea tuota mainitsemaasi Kuinka Prinsessa Ruusunen hurmataan -kirjaa. En pystynyt.

    Olen kuullut tästä toisesta "satukirjasta" jo joskus aiemminkin, mutta ajattelin, ettei ole ihan mun juttu. Ricen SM-kirjan jälkeen tunne voimistui entisestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Maria! Kiva kun käyt kommentoimassa. Ricen Ruususta en ole ehtinyt vielä lukea, koska Sally Greenin Paha poikki ohitti lukemattomat kirjat -kirjapinoni. Siinäpä vasta koukuttava tarina. Jos Ricen kirja sisältää SM:ää liika, taidan jättää puolitiehen. Joskus vaan nousee tie pystyyn ;)
      Sinulla muuten kiinnostava blogi!

      Poista
    2. joo korjataan vielä: Paha poikki -> Puoliksi paha

      Poista