tiistai 13. maaliskuuta 2018

Eira Stenberg : Paratiisin vangit

Stenbergin kirja, Paratiisin vangit, ei kuulu suosimaani kirjallisuuslajiin (spekulatiivinen fiktio)mutta rohkenin kuitenkin ottaa kirjan luettavaksi, ja yllätin itseni, sillä sain sen kokonaan luettua.
Aihealue on hyvin realistinen ja arkipäivänen. Tarinan vanhin tytär, Sisko, on saanut äidiltään kirjeen, jossa häntä pyydetään palaamaan kotikulmille, koska Anna-sisko on kadonnut.
Monen vuoden poissaolon jälkeen hän päättää käväistä kotipuolella, jossa muistot palaavat mieleen. Perillä kotona on talo kuitenkin tyhjä. Äitiä ei näy missään. Sisko päättää mennä tutkimaan kanalaan rakennettua ateljeeta ja huomaa taiteilijasiskonsa eriskummalliset taideteokset. Silmiinpistävin teos on kuva petolinnusta, joka jollakin tapaa muistuttaa naista. Taideteos on varsin iljettävä Siskon mielestä ja jää mieleen, kun hän kävelee taloa kohti. Talosta, entisen lastenhuoneen sängyltä, hän löytää Anna-siskonsa. joka on pakkaamassa matkalaukkuaan. Anna on sekavassa tilassa ja selittää jahdanneensa äitiään veitsen kanssa.

Hän joutuu tahtomattaan kuuntelemaan Annan sekavaa vuodatusta. Anna haluaa kertoa oman tarinansa, jota Sisko ei mielellään kuuntelisi, koska hän joutuu palaamaan takaisin aikaan, josta ei jäänyt hyviä muistoja. Yhdessä vaiheessa hän toteaa itsekseenn, ettei hänen pikkusiskostaan tullutkaan eheää ja kuuluisaa taitelijaihmistä, vaan mieleltään sairas sekä oman henkilökohtaisen painajaisensa kanssa taisteleva, rikkinäinen ihminen. Annan tarina järkyttää Siskoa. Anna, jolla oli hieno, hyvin suunniteltu tulevaisuus edessä, joutuukin kokemaan paljon kauheuksia lapsuudessa. Hän on kovin yllättynyt äitinsä kovista vaatimuksista Annaa kohtaan. Annan sekavia muistoja on kuitenkin vaikea uskoa todeksi.

Onko tämä tervettä järkeä vai hulluutta kauheimmillaan? Vai onko kumpaakaan? Ovatko he kaikki vajonneet hulluuden kuiluun vai onko kyse yhden ihmisen sekopäisestä käyttäytymisestä?Siskolle alkaa, tarinan edetessä, ymmärtämään omat syynsä paluulleen: itsensä löytämisen ja hyväksymisen. Sisko on aina ollut kateellinen pikkusiskolleen, joka on kaunis, lumoava, henkeäsalpaava. Hän on taas ruma ankanpoikanen, se lihava tyttö. Ainoa yhteinen asia on heidän äänensä, jotka kuulostivat täysin samalta. Sitä Sisko osasi käyttää aina hyväkseen. Kateus on joku, joka kiemurtelee hänessä koko lapsuuden ajan. Myös Veli huomioitiin, mutta eri tavalla kuin Annaa ja Siskoa. Kerran Sisko joutuu menemään väliin, kun äiti pahoinpitelee Veljeä. Muisto tapahtuneesta jää ikuisesti Siskon mieleen.
Paluu menneisyyteen palautta Siskon mieleen vanhat ja vahvat kateuden tunteet; jatkuvaa valtataistelua äidin huomiosta sekä siitä, että jää kuitenkin aina huomion ulkopuolelle. Muistoja siitä, ettei hän ole ansainnut äitinsä huomiota, mitätön kun on. Muistoja äidin ja isän avioliitosta, aviorikoksesta sekä alkoholismista, joka lopulta vei isän hautaan.
































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti