Salla Simukan kirjoja olen yrittänyt lukea, mutta en ole saanut niihin otetta.. Jäljellä ja Toisaalla -nimiset kirjat jäivät yöpöydälleni nuokkumaan, mutta tämä hänen viimeisin kirjansa "Punainen kuin veri", hotki minut yhdellä suuhaukulla. Kellon viisarit menettivät merkityksensä, kun yön pimeinä tunteina antauduin tarinan vietäväksi. Se lumosi minut salaperäisellä hunnulla, joka kasvatti nälkääni, uteliaisuuttani ja kärsimättömyyttäni. Milloin tulee sarjan toinen ja kolmas osa? Olen jäänyt koukkuun, olen kirjaholisti, lukuholistiriippuvainen. Miten käy Lumikin? Milloin saan pääruokaa ja jälkiruokaa,,olen vielä nälkäinen.
Tarina alku on heti mielenkiintoinen. Valkoista ympärillä ja valkoisen keskellä punaista, joka pikkuhiljaa levittää lonkeroitaan ympärilleen. Kuka on kuollut? 20-vuotias Natalia Smirnova makaa kuolleena lumihangessa. Hän on kuollut rahakassin takia, jonka oli yrittänyt anastaa.
Kolme opiskelijaa on juhlinnan timmellyksessä löytänyt rahakassin pihalta. Heillä ei ole aavistusta mistä rahakassi on sinne tupsahtanut, mutta pestä ne täytyy. Verisiä rahoja ei voi käyttää..
Lumikki on lukioikäinen tyttö, joka asuu pienessä yksiössä kaukana vanhemmista. Yksiön kalustus on karua, mutta se ei haittaa Lumikkia. Väliaikainen pysähdys ei kaipaa enempää koristelua. Lumikki on paljon omissa oloissa, ei ole ystäviä, ei kaipaa niitä. Hän on hiljainen ja salaperäinen tyttö, joka ei salaisuuksiaan paljasta edes lukijalle. Antaa vain vihjeitä, jostakin....
Hän näkee setelit koulun pimiössä, ne roikkuu narulla . Sielä haisee,,kamalalle. Koulupäivän jälkeen uteliaisuus käy ylitsepääsemättömäksi ja hänen on pakko käydä uudestaan pimiössä. Mutta setelit ovat poissa.
Hän varjostaa kolmea opiskelijaa, Kasperia, Tuukkaa ja Elisaa ja kuulee heidän puhuvan juhlista ja rahoista, jää kiinnin kuuntelusta ja lupaa olla hiljaa asiasta.
Elisa soittaa kuitenkin hänelle ja pyytää apua. Hän haluaa tavata Lumikin. Kokee, että Lumikki voisi ehkä jopa auttaa heitä. Hän haluaisi viedä rahat poliisilaitokselle, mutta pojat eivät tähän suostu.
Rahat olivat jostain syystä joutuneet/heitetty heidän puutarhaansa ja Elisa haluaa tietää miksi.
Kun Lumikki lähtee tonkimaan juttua, selviää hänelle että Elisan isä, joka on poliisi, touhuaa jotain hämärää. Sitten alkaakin tapahtumat vyörymään.... Lumikillä on edessä eräs erittäin uhkarohkea keikka. Kun hän pakostakin joutuu piiloutumaan pakastimeen ja tajuaa joutuneensa kylmääkin kylmempää pulaan, on otettava hyvät keinot käyttöön, vai jääkö hän pakastimeen? Nukkumaan ikuista Lumikin unta?...."Olipa kerran tyttö, joka ei pelännyt".
Tyttö juokse niin kuin juoksevat ne, jotka eivät pelkää kaatuvansa. Hänen pienet, vikkeltä ja vahvat jlkansa kiisivät yli kivien ja kantojen. Hän tunsi jalkapohjissaan upottavat sammaleet, auringossa lämmenneen hiekan, pistelevät kuusennneulaset, aamukasteisen nurmikon. Hän luotti siihen, että jalat kantaisivat hänet minee tahansa hän tahtoisi mennä. ..............................
Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään.
Sadut eivät ala näin. Näin alkavat toisenlaiset, synkemmät tarinat"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti