Påskmaraton, del 1/Pääsiäismaratoni, osa 1

Under påsken har man väl tid att läsa, eller hur? I alla fall har man en bra orsak till att låta bli att städa.
Jag har en lästävling med min äldsta dotter, men hon har ingen aning om vad jag håller på med. Ti-hih för det;)
Det är alltid härligt att smygtitta på unga, som blir uppätna av en berättelse. Dom hör och ser ingenting, det är bara boken som gäller. Mina två söner som inte är speciellt lästokiga,  läste för en tid sen Delikouras Nörtti -New game  boken och den var, enligt deras tycke, "skitbra". Och en bokpratare fick min yngste son att t.o.m läsa den långa bokserien om stridiga katter, som Erin Hunter har skrivit. Något som jag misslyckades med. Ett stort tack till bokprataren Mervi! Min yngste dotter  läser också lika glupskt böcker som sin storasyster. Som bäst läser hon berättelsen om systrarna Baudelaires olycksaliga liv av Lemony Snickets.

Pääsiäisenä on aikaa lukemiseen, eikö vaan! Ainakin on hyvä tekosyy jättää siivoamiset tuonnemmaksi. Minulla on lukukilpailu vanhemman tyttäreni kanssa, mutta hänellä ei ole aavistustakaan mihin olen ottanut hänet mukaan. Hihih, sille asialle ;)
Välillä tulee salaa katseltua nuorten lukemista ja se onkin mitä ihaninta salakatselua. Kuulo ja näkö on niin keskittynyttä, ettei pommikaan saisi heitä herätettyä takaisin todellisuuteen. Tarina vie kuin pässiä narussa. Minun kaksi, ei niin lukemaan innostunutta, poikaa ihastui Delikouraksen Nörtti - New game -nimiseen kirjan. Heidän mielipiteensä kirjasta oli, että kirja oli aivan "sikahyvä". Ja paikallinen kirjavinkkari sai vinkattua kuopukselleni yhden
kissasarjan, jonka Erin Hunter on kirjoittanut. (Poikani ei lotkauttanut korvaansa, kun vinkkasin hänelle kyseistä sarjaa.) Suurkiitos Merville, kun koukutit hänet. kjähkjäh...
Nuorin tyttäreni lukee parhaillaan Snicket Lemonyn Surkeiden sattumusten sarjaa ja on yhtä innokas lukemaan kirjoja kuin  isosiskonsa.

Jag  har hunnit läsa 3 böcker, men min snart 16-åriga dotter har  fått ikapp mig :) När hon börjar läsa, får man inte stopp på henne. Inte då, när man har bokpratat massor bra böcker åt henne. Hon har redan läst Salla Simukkas Röd som blod (finns tyvärr inte på svenska)och som bäst läser hon sista avsnittet om Nora och Path, som Becca Fitzpatrick har skrivit. Första delen, Fallen ängeln, läste hon ifjol. Jag gav en liten bokrecension om den, för hon blandade berättelsen med Everymore, som är skriven av Alyson Noel. Everymore är första delen till bokserien De odödliga.
Olen kahden päivän aikana lukenut kolme kirjaa, mutta  melkein 16-vuotias tyttäreni on saanut minut jo kiinni. Kun hän aloittaa lukemisen, aika menettää merkityksensä.
Tarinaan koukuttaminen on helppoa, koska meillä on sama kirjamaku! Hän on jo lukenut Salla Simukan Punainen kuin veri ja parhaillaan hän lukee viimeistä osaa  Becca Fitzpatrickin kirjoittamasta sarjasta. Ensimmäisen osan hän luki jo viime vuonna, joten jouduin antamaan hänelle pienen kirjaesittelyn ensimmäisestä osasta, koska hän sekoitti tarinan Alyson Noelin Kuolemattomat sarjan ensimmäisen osaan. (Punaiset tulppaanit)

En bokrecension om Noras och Paths kärlek ger jag inte, men hallå! Missa inte slutet! Änglarnas kamp är värd att läsa. In till det sista visste jag att dom skulle få varandra. Och känslorna som man fick läsa mellan raderna var något, som man kan bara drömma om. Tillbaka till vardagen alltså...Suck..
En kirjoita kirjaesittelyä Noran ja Pathin rakkaudesta. Lukekaa kuitenkin  sarjan viimeinen osa Loppusointu, jos olette lukeneet kolme ensimmäistä osaa.
Tiesin, että he saavat toisensa ja tunteet, joita pääsin kokemaan rivien välistä, oli jotain niin kaunista, että niistä voi vain uneksia. Takaisin arkeen...huokaus..



Jos eilen oli Lankalauantai, mikä päivä tänään on?



Päivityspostaus 4.8.2014: Salla Simukan trilogia avausosa löytyy nyt ruotsiksi: Röd som blod,