J.C Burke : The red cardigan

1.3.2013
Evie ei ole sellainen kuin muut. Mitä vanhemmaksi hän tulee sitä enemmän hän ymmärtää ettei kaikki ole hänessä kohdallaan. Hän ei tiedä, että vanhemmat pyrkivät tukahduttamaan hänelle tärkeätä syntymälahjaa.

Selvännäkijänä oleminen ei ole helppoa olla, etenkin kun oma äiti kieltää koko selvännäkijän touhun. Isänäiti, joka on jo kuollut, yritti puhua pojantyttären lahjasta, mutta hänet suljettiin ulkopuolelle.

Evie on siis tukahduttanut taitojaan jo kuusitoista vuotta, kunnes koittaa päivä, joka muuttaa kaiken. Yhden ainoan piirustuksen takia hän joutuu kouluyhteisön hylkäämäksi. Hänestä tulee outo lintu, noita. Ainoastaan paras ystävä Alexa pysyy rinnalla. Äitikin ottaa etäisyyttä.

Viime aikoina, kun hän on yrittänyt piirtää ystävästään luonnosta, on paperiin piirtynyt kuva tuntemattomasta tytöstä ja tämä tyttö siirtyy myös uniin. Tytöllä on jostain oudon syystä hänen punainen takki päällä. Villatakki, jonka isä on vintagekaupasta ostanut hänelle, on hänen lempitakkinsa. Sitten kun hän näkee piirtämänsä kasvot poliisilaitoksen etsintäkuulutusilmoitustaululla havahtuu hän siihen, että tyttö paperilla ja unessa pyytää apua häneltä.

Hän ryhtyy yhteistyöhön poliisien kanssa ja pikkuhiljaa hän tajuaa, että takki jonka hän nyt omistaa on ollut kadonneen tytön. Hän myös ymmärtää, ettei tyttö ole enää elossa. Murhapaikka löytyy ja kirjan lopussa oletin, että murhaajakin jää kiinni. Tarinassa on aukkoja, joihin en löytänyt vastausta. Miten punainen villatakki oli päätynyt Evielle? Liian paljon asioita jäi auki. Miksi tyttö kuoli, kuka oli tekija, miten takki on joutunut toiselle puolelle maata. Ja miski tällä kuolleella tytöllä on miltei samanlainen nimi kuin hänen lapsuuden mielikuvaystävällään???

Kirjan hyvä puoli oli lyhyet kappaleet ja luvut. Huono puoli oli tarinan epäloogisuus. Välillä en todellakan tajunut missä mennään ja kuka olikaan isä ja äiti ja entä se päähenkilö. Liikaa vieraita ihmisiä pyöri ympärillä ja keskeytti ajatustenkulkua.