En sån där vidrig bok där mamma dör
Hmm,, voisin sanoa että, löytämäni kirjailija osasi maustaa lukuhermojani kirjoitustyylillään. Teksti oli helppoa, lyhyttä ja kuitenkin niin täynnä sanomaa ilosta ja kaihosta, että parhaimmat kohdat sai minunkin suupieleni kohoamaan.
Rubyn äiti on siis jo kuollut kun tarina alkaa. Tarina oikeastaan alkaa sillä, että Ruby istuu lentokoneessa matkalla isänsä luokse, jota ei ole koskaan tavannut. Isä hylkäsi heidät jo ennenkuin Ruby oli syntynyt. Isä on maailmankuulu näytteilijä Whip Logan.
Ruby on siis matkalla isänsä luokse Kaliforniaan, jossa ei ole koskaan käynyt. Tavallinen tyttö kohtaa suunnattoman mullistuksen astuessaan ensimmäistä kertaa uuteen kotiinsa. Hänellä on oma iso huone, juuri sellainen josta on aina unelmoinut. Kaiken lisäksi heidän naapurissa asuu Gwyneth Paltrow, joka käy silloin tällöin kylässä. Ruby tekee kaikkensa ettei vaan viihdy. Hän keksii erilaisia syitä olla pitämättä paikasta tai isästään. Hän kaipaa ystäviään ja ikävöi poikaystävää, joka on tulossa Kiitospäiväksi kylään.
Tyttären ja isän suhde ei ole mitenkään ruusuilla tanssimista. Isä yrittää tehdä kaikkensa, jotta olisi mieliksi tyttärelleen, kun taas tytär tekee kaikkensa, jotta tilanne pysyisi päivästä toiseen yhtä masentavana. Ainoat valonpilkahdukset on chattaillu ystävän ja poikaystävän kanssa. Tarina saa lisäsävyä, kun pääsee lukemaan Rubyn lähettämiä kirjeitä haudan taakse asuvalle äidilleen.
Asiat tosin mutkistuvat ja muuttuu vähän ilkeäksikin, kun hän tajua parhaan ystävänsä ryöstäneen poikaystävänsä. Samalla kun Ruby totetaa menettäneensä sekä parhaan ystävänsä että poikaystävänsä, hän toteaa viihtyvänsä enemmän ja enemmän uudessa kodissaan ja uusista ystävistään,, etenkin eräs poika saa hänen jalat veteliksi.
Lomaillessa on se vika, että illat venyvät aivan liian pitkiksi, ainakin silloin kun on hyvä kirja nenän edessä. Eilen tein tyttöjen kanssa matkan Vantaan Jumboon laukussani mukana kirja. Siinä missä tytöt silmäilivät vaatteita, minä asetuin mukavasti tuolille otin kirjan esille ja ryhdyin lukemaan tarinaa. Kun tytöt olivat saaneet Jumbosta tarpeekseen oli kolme tuntia ehtinyt vain kulua. Ei muuta kuin matka kotiinpäin hanat auki,, ei vaineskaan,, mutta kotona kiiruhdin lukulamppuni alle ja jatkoin lukemista ja taas lukemista. Kun sain luettua läpi Jenny Hanin It's not summer without you, oli pakko aloittaa lukemaan We'll always have summer. Näistä kahdesta kirjasta kirjoitan myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti