Anneli Kanto & Terhi Rannela: Kapinallinen

Kapinallinen päättää Kuparisaari-trilogian. En lähde kirjoittelemaan viimeisen osan tapahtumia, kun en ole kirjoittanut ensimmäisestä enkä toisesta osastakaan. Pieni referaatti on kuitenkin paikallaan.

Radko sai vieteltyä Amayan siskon mukaansa Khalkostaan, jonka nimeksi pian muutetaan Radkos.
Amaya, joka pelastautui polttoroviosta, pakeni Athliokseen, jonne pian saapui hänen rakastettunsa Miroslav. Radko ja Snezana hallitsee Khalkostaa/Radkosta hirmuvallan ottein. Kansassa kasvaa kuitenkin vahva kapina, jota Amaya lähtee johtamaan. Juonittelua, valtataistelua ja kansannousua sisältävä tarina on sijoitettu fantasiagenreen, joka herätti minussa pientä kummeksuntaa. Spefikirjojen lukijana hämmästyin fantasian puuttumista tarinasta. Vai olenko kuitenkin liian suppean fantasialajin lukija?!? Miten fantasia on määritelty tässä tarinassa? Mihin fantasian alatyypille tarina kuuluu? Olisiko se Mimesisiin kuuluva, jossa "todellisuus ja luonto jäljitellään taiteen keinoin". Vai yksinkertaisesti fiktiivinen satutarina. Onhan sisältö taiteellisesti kirjoitettu, sekä maisema- että henkilökuvaukset ovat vahvasti läsnä tekstissä, eli lukijana pääsin astumaan mukaan seikkailuun, ja kirjasarjan halusin juuri tämän takia lukea. Harvoin sitä pääsee astelemaan sarjan päähenkilöiden kanssa samoissa maisemissa. Samoissa tunnelmissa olin viimeksi, kun luin Tyttö ja helmikorvakorut -nimisen kirjan, joka tunnetaan myös nimellä Turbaanipäinen tyttö (Kirjailija:  Chevalier Tracy)

Tähystäjäneidossa #1 nuori Sarmatialainen Amaya pääsee ensimmäiselle valtiontehtävälläe osallistumalla valtiollisiin hautajaisiin. Matkaan mukaan hän saa Miroslavin, joka rakastuu Amayaan.
Amaya ei vielä tiedä, että häntä varten on suunnitteilla häät, joka takaa valtioiden välisen yhteistyön takaamisen. Toisessa osassa hän esittää  Korkeaa puolisoa ja rakastaa salaa Miroslavia.

Kuparisaari-sarjaa voi lukea kaikenikäiset!

***********
Holistikauden viimeisiä rippeitä ollaan tässä vetämässä. Tai ainakin siltä tuntuu. Vielä olisi kuitenkin liuta kirjoja luettavana, joten olen päättänyt, että luen nyt vain sellaisia kirjoja, jotka "vie minua kuin pässiä narussa". Muut tarinat jääkööt lepäämään seuraavaa holistikautta varten.

Kiitos kun piipahdit ja tervetuloa uudestaan!

Pia Heikkilä : Operaatio Lipstick

Kun näin kuvan kirjakannessa ajattelin tarinan liittyvän jotenkin muoti/meikkimaailmaan, vähän niinkuin Lauren Conradin tyyliin, mutta takakannen tekstin perusteella ei likimainkaan, ja kun katsoin kuvaa uudestaan huomasin kuvassa luodin. Kirjan otin sitten "vahingossa" lainaksi, kun se niin nätisti jökötti kirjaston hyllyssä.

Tarinan keskeiset tapahtumat sijoittuvat Afghanistanin Kabuliin, jonne saapuu sotakirjeenvaihtaja Anna Sandersson pitkän lentomatkan jälkeen. Vähän päälle kolmekymppinen Anna kohtaa tien päällä komean herkkupepun, jota ei millään saa mielestään pois.
Majoituspaikassa odottaa Annan työpari, kameramies Jim ja Annan paras ystävä Kelly, jolla on miesmurheita. Sodan runtelemassa kaupungissa osaataan myös juhlia ja pitää hauskaa, ja näissä juhlissa hän törmää Herra Herkkapeppuun.
Kun Kellyn miesystävä Rick osoittautuu naistennielijäksi, päättää kummatkin naiset kostaa hänelle. Tästä lähteekin Operaation Lipstick käyntiin. Naiset asettavat itsensä vaaraan ja joutuvat tiedustelujensa ansiosta terroristien käsiin.

Koko ajan tarinaa lukiessa odotin, että Jim kertoisi tunteistaan Annalle tai että heistä loppujen lopuksi tulisi pari. En tiedä minkä takia minulla tuli sellainen fiilis :O lukiessani tarinaa, ja jotenkin tuo Herra Herkkapeppu jäi vaan niin kauas.
Tarina oli ihan Jees. Ei ihan minun makuuni. En kokenut  tunteiden eri vivahteita tekstissä, kun luin tarinaa.

Vaikka kirja onkin fiktiivinen, mietin myös onko kirjailija  tuonut omia henkilökohtaisia kokemuksia tarinaan.

.
***

Tänään kävin vanhimman tyttäreni kanssa leffassa. Tarjolla oli Will Smithin tähdittämä scifielokuva After Earth. Menossa mukana oli myös hänen poikansa Jaden Smith, joka suoritti roolinsa mielestäni erinomaisin arvosanoin. Isäänsä on poika tullut kaikin puolin.

Seuraavaksi olisi tarkoitus katsoa World war Z, mutta vasta sen jälkeen kun olen lukenut kirjan.

Justina Robson : Aitoa peliä

Mi-nä nos-tan tas-sut y-lös ja luovutan!
Siirryin välillä lukemaan muita tarinoita, kun en jaksanut keskittyä tähän tarinaan. Sitten taas yritin ja yritin ja taas yritin, mutta lukemisesta ei tullut mitään.
Yksi syy oli varmasti tuo "aina liian myöhään" lukuvalon alla pällistely. Toinen syy kirjakansien sulkemiseen oli teksti.  Kaikki lukeminen ihmevempaimista, useista todellisuuksista, haltijoista, keijukaisista, demoneista, kyborgeista, elemaantalivoimista, ihmisistä, pelistä ja ties mistä, kulutti niin paljon aivoenergiaa että minä olen SE, joka tarvitsee kyborgiosia päähäni :)
Ähkyttää ihan, kun yritin etsiä hukkuneita päähenkilöitä tekstistä, jossa vilisi teknisiä laitteita sekä sanoja, joista en saanut mitään tolkkua. Ja ehhei, en ota sanakirjaa viereeni. Onnittelut hälle, jonka tämän kirjan saa kunnialla koluttua läpi.

Aamulehden kirja-arvostelussa tarinaa kehuttiin leppoisaksi nuorisoromaaniksi.
Oli pakko käydä katsomassa mitä tuo nyt tarkoittaa. Olenko kaikki nämä vuodet ymmärtänyt sanan perimmäisen merkityksen väärin :O. Huokaisin kuitenkin helpotuksesta, kun tietoni ei ollut nyt ihan metsästä. Synonyymit ovat seuraavat: hyväntahtoinen, tyyni, viihtyisä, lupsakka, ystävällinen, sävyisä, lauhkea, rento, joviaali, jouheva. :D
Minä en kokennut tarinaa leppoisaksi nuortenromaaniksi. Pikemminkin uuvuttavaksi romaaniksi, mutta se onkin vain minun mielipiteeni.

Tarina kertoo Lilysta, joka on puoliksi kyborgi. Hänelle annetaan tehtäväksi suojella kuuluisaa rocklaulajaa Zacia, joka on haltija.
Maapallo, joka  tässä tarinassa on nimeltään Otopia, on saanut rinnalleen uusia todellisuuksia, joista ensimmäinen on Zoomenon, elementtien valtakunta. Toinen todellisuus on Alfheim, haltioiden maa. Kolmas todellisuus on Demonia, demoineiden valtakunta.  Viides todellisuus (neljäs on Otopia) on Thanatopia, jossa vain kuoleman läpikäyneet asustavat. Kuudes todellisuus on Faerie, keijujen valtakunta. Seikkailua siis kerrassaan.

Ainiin meinasin ihan unohtaa: Rakkaus heittää myös tässä tarinasssa säteitään ympärilleen. Minä  heittäydyn kuitenkin nyt seuraavan tarinan pariin ja jätän tarinan teille, joille kvanttifysiikka ja hiukkaskiihdytin ja muut ihmevänkyrät ovat tuttuja juttuja ;)


Kirjan takakannessa lukee: Englantilainen scifi-kirjailija Justina Robsonin Aitoa peliä on koukuttava yhdistelmä scifiä, fantasiaa, chick litiä ja agenttiromaania. 

Miten tämä koukuttava tarina koukuttaa nuoria suomalaisia lukijoita? Tarinassa on niin monta erilaista tasoa, että jään mielenkiinnolla odottamaan miten nuoret vastaanottavat kirjan. Vai jääkö se hyllyyn kuten Colin Thompsonin Uusi Eden?