Eira Stenberg : Paratiisin vangit

Stenbergin kirja, Paratiisin vangit, ei kuulu suosimaani kirjallisuuslajiin (spekulatiivinen fiktio)mutta rohkenin kuitenkin ottaa kirjan luettavaksi, ja yllätin itseni, sillä sain sen kokonaan luettua.
Aihealue on hyvin realistinen ja arkipäivänen. Tarinan vanhin tytär, Sisko, on saanut äidiltään kirjeen, jossa häntä pyydetään palaamaan kotikulmille, koska Anna-sisko on kadonnut.
Monen vuoden poissaolon jälkeen hän päättää käväistä kotipuolella, jossa muistot palaavat mieleen. Perillä kotona on talo kuitenkin tyhjä. Äitiä ei näy missään. Sisko päättää mennä tutkimaan kanalaan rakennettua ateljeeta ja huomaa taiteilijasiskonsa eriskummalliset taideteokset. Silmiinpistävin teos on kuva petolinnusta, joka jollakin tapaa muistuttaa naista. Taideteos on varsin iljettävä Siskon mielestä ja jää mieleen, kun hän kävelee taloa kohti. Talosta, entisen lastenhuoneen sängyltä, hän löytää Anna-siskonsa. joka on pakkaamassa matkalaukkuaan. Anna on sekavassa tilassa ja selittää jahdanneensa äitiään veitsen kanssa.

Hän joutuu tahtomattaan kuuntelemaan Annan sekavaa vuodatusta. Anna haluaa kertoa oman tarinansa, jota Sisko ei mielellään kuuntelisi, koska hän joutuu palaamaan takaisin aikaan, josta ei jäänyt hyviä muistoja. Yhdessä vaiheessa hän toteaa itsekseenn, ettei hänen pikkusiskostaan tullutkaan eheää ja kuuluisaa taitelijaihmistä, vaan mieleltään sairas sekä oman henkilökohtaisen painajaisensa kanssa taisteleva, rikkinäinen ihminen. Annan tarina järkyttää Siskoa. Anna, jolla oli hieno, hyvin suunniteltu tulevaisuus edessä, joutuukin kokemaan paljon kauheuksia lapsuudessa. Hän on kovin yllättynyt äitinsä kovista vaatimuksista Annaa kohtaan. Annan sekavia muistoja on kuitenkin vaikea uskoa todeksi.

Onko tämä tervettä järkeä vai hulluutta kauheimmillaan? Vai onko kumpaakaan? Ovatko he kaikki vajonneet hulluuden kuiluun vai onko kyse yhden ihmisen sekopäisestä käyttäytymisestä?Siskolle alkaa, tarinan edetessä, ymmärtämään omat syynsä paluulleen: itsensä löytämisen ja hyväksymisen. Sisko on aina ollut kateellinen pikkusiskolleen, joka on kaunis, lumoava, henkeäsalpaava. Hän on taas ruma ankanpoikanen, se lihava tyttö. Ainoa yhteinen asia on heidän äänensä, jotka kuulostivat täysin samalta. Sitä Sisko osasi käyttää aina hyväkseen. Kateus on joku, joka kiemurtelee hänessä koko lapsuuden ajan. Myös Veli huomioitiin, mutta eri tavalla kuin Annaa ja Siskoa. Kerran Sisko joutuu menemään väliin, kun äiti pahoinpitelee Veljeä. Muisto tapahtuneesta jää ikuisesti Siskon mieleen.
Paluu menneisyyteen palautta Siskon mieleen vanhat ja vahvat kateuden tunteet; jatkuvaa valtataistelua äidin huomiosta sekä siitä, että jää kuitenkin aina huomion ulkopuolelle. Muistoja siitä, ettei hän ole ansainnut äitinsä huomiota, mitätön kun on. Muistoja äidin ja isän avioliitosta, aviorikoksesta sekä alkoholismista, joka lopulta vei isän hautaan.

Vexi Salmi : Orpo piru ja siivetön enkeli

Piitkän tauon jälkeen löytyy taas aikaa kirjoittamiseen. Lukenut olen koko ajan, mutta kirjoittamiseen ei ole ollut aikaa. Tämä johtuu siitä, että joudun niin paljon paneutumaan kirjoittamiseen ja oikeinkirjoitukseen, joka ei ole vahvimpia puoliani. Mutta mennään siihen asiaan. 

Tuli luettua lastenkirja pitkästä aikaa. Kirjan nimi ja kuvitus herätti mielenkiintoni.

Mielessäni vilahti tarina Pessistä ja Illuusiasta.

Tarina kertoo pojasta, Orpo Pirusta, jonka Tuonela on heittänyt ihmisten maailmaan, koska hän ei ole tarpeeksi hyvä piru. Kohtaloaan surkutteleva Piru itkee hetken huonoa tuuriaan, mutta nukahtaa väsyneenä sammalmättäälle.  Aamulla hän herää auringonvaloon, jonka säteet satuttavat valoon tottumattomia silmiä. Uusi päivä oudossa ympäristössä nostaa surumielisiä ajatuksia Pirun mieleen. Sieltä mistä hän on kotoisin, maailma näyttää ihan erilaiselta. Kun hän lähtee tutkimaan aluetta hän näkee ihmislapsia, jotka pitävät hauskaa metsäpolulla, mutta he eivät huomaa Pirua, joka on heille näkymätön. Hän ei ymmärrä lasten kieltä, mutta hän seuraa silmä tarkkana heidän leikkejään ja nauruaan. Hän ei ole koskaan nähnyt nauravia piruja. Kun hän yrittää koskettaa lapsia, he eivät huomaa tai tunne mitään.

Kun hän vaeltaa ympäri metsää surkutellen omaa kohtaloaan, näkee hän kannolla istuvan olennon. Tämä siivetön vitivalkoinen enkeli oli pudonnut maanpäälle, koska ei osannut lentää. Siivet olivat liian lyhyet. Niin käy kaikille enkeleille, jotka eivät ole tarpeeksi hyviä enkeleitä.

Yhdessä heistä tulee ystäviä, ja mitä enemmän Orpo Piru on siivettömän enkelin kanssa, sitä pienemmäksi muuttuu hänen sarvitynkänsä ja sitä lyhyemmäksi muuttuu hänen häntänsä. Saman aikaan Siivettömän Enkelin siivet kasvoivat isommiksi ja kauniimmiksi. Siivettömällä Enkelillä on tehtävä, josta hänen pitää suoriutua ja tämä tehtävä on saada Orvosta Pirusta hyvä piru.

Lukeeko/luetaanko nykypäivän lapsille tällaisia tarinoita? Sitä mietin parhaillaan. Hyllyjen piilossa tämä kirja on ainakin nuokkunut kauan, eikä sitä ole kukaan huolinut omakseen. Johtuu varmasti kuvituksesta ja kirjan nimestä. Tarina on satu, joka sopii ääneen luettavaksi, tai sitten ei. Nykypäivänä ei?  Kuvittaja Tapani Mikkonen on mielestäni onnistunut luomaan toisaalta karun, mutta toisaalta kauniin kuvituksen kirjan sivuille. Ottaako lapsi kuvat omakseen, on sitten taas aivan toinen juttu.

 

Anna Todd : After

Törmäsin After-nimiseen kirjaan, kun selailin kirjauutuusluetteloa. Uteliaisuuteni kirjaan heräsi, kun esittelytekstissä tarinaa verrattiin Fifty Shades of Greyhin. Seuraavaksi olinkin sitten googlamassa lisätietoja kirjasta ja kirjailijasta . Löysin kirjailijahaulla alla mainitun sivuston  http://www.wattpad.com/after ja päätin kurkistaa mitä sivuilta löytyi. Englanninkielellä kirjoitettu tarina on saanut laajan lukijakunnan ympäri maailmaa ja tarinaa ollaan luettu jo biljoona kertaa. Siis biljoona kertaa. Päätin minäkin sitten liittyä lukijakuntaan.

After we collided #2
After we fell #3

Englanninkielen lukutaitoni ei ole mitenkään hyvä, joten alussa lukeminen oli haastavaa,  mutta ajan kanssa lukeminen muuttui onneksi jouhevammaksi. Hyppäsin yksinkertaisesti vaikeiden sanojen yli.  Kirja-avosteluissa kerrottiin, että kirja on suunnattu nuorille aikuisille. Monesta kirjastosta se löytyy kuitenkin aikuisten osastolta.

Tarina kertoo nuoresta Theresa-nimisestä tytöstä, joka aloittaa opiskelijaelämän toisessa paikkakunnassa. Kotikylään jää hänen Noah-niminen poikaystävänsä. Opiskelupaikassa hän tutustuu ärsyttävään Harry-nimiseen poikaan, jonka elämä ei ole ollut ruusuinen. Tarinan puolessa välissä lopetin lukemisen, koska päätin haluta lukea tarinan suomeksi.
Tarina meni sitten ihan ihon alle ja pysyi siellä koko lukusession. Koska kirjaa on verrattu Fifty Shadesiin, odotin koko ajan milloin tarina ylittää sen tietyn rajan. No, ei ylittänyt. Yllätyin kuitenkin positiivisesti :)

Harry/Hardin  alkaa piirittämään Tessaa ja vaikka Tessa yrittää pitää itsensä erossa pojasta, hän ei voinut vaikuttaa omiin tunteisiin, jotka olivat pikku hiljaa heräämässä  Siinä missä Teressa on siveä, saivarteleva ja kokematon, on Harry kaikkea muuta. Rajuutta pojan ulkonäössä herättää vartaloa peittävät tatuoinnit ja lävistykset kasvoissa. Ennen kuin tarina oikein kunnolla pääsee alkuun ovat he jo pari, mutta tässä onkin tarinan koko juoni. Noah, joka on Teresan poikaystävä, mutta joka ei ole edennyt suudelmaa pidemmälle, joutuu sen tosiasian eteen, että hän jää toiseksi pojalle, jota Teresan äitikään ei hyväksyisi.
Harry/Hardin omistushalu on vahva, ja hän haluaa määrätä ja ohjata Tessan elämää.
Eripuraisuus laittaa suhteen tiukoille, kun he eivät luota toisiinsa, vaikka vannovatkin rakkautta toisilleen. Harrylla on syynsä pitää Teresaa poissa omien ystävien parista. Ikävä kyllä Tessa saa selville miksi ja se tieto tulee repimään heidän suhteensa riekaleeksi.

Tarina on jo herättänyt hysteeristä ihastusta ympäri maailman. Kaikista kriittisimmät ovat kertoneet tarinan olevan pelkkää liibalaabaa, mutta minä halusin antaa tarinallee mahdollisuuden. Suomennos on ainakin tehty hyvin ja toivon, että jokainen joka siihen tarttuu saa tarinan myös luettua. Ainoa asia mikä minua tässä suomennoksessa häiritsi oli se, että miespuolisen päähenkilön nimi oli vaihdettu Harrysta Hardiin. Toisen ja kolmannen osan luinkin sitten englanniksi. Niihinkin on suomennos tulossa!


Lopuksi vielä sydäntäni lämmittävä asia: Alligaattori kustannus