Sophie McKenzie : Girl, missing

Kävin kirjastossa ja löysin itseni taas,,, nuorten osastolta. Ruotsinkielisiä kirjoja on monipuolisesti tarjolla ja kieli pitkänä ja sormet syyhyen lähdin selailemaan hyllyrivejä. Onneksi oli vain pieni kassi  mukana. Repun kanssa olisi tullut hiki otsaan. Nuoret ympärilläni katselivat hieman ihmeissään, kun vanhemman näköinen,, huom: ei oloinen,, naishenkilö innokas ilme kasvoillaan pinoaa kirjoja syliin ja siirtyy melkein innosta vihellellen lainausautomaatin eteen. Tarina ei onneksi ikää katsoo ;)

14-vuotias Lauren lähtee selvittämään parhaan ystävänsä Jamin kanssa mistä on kotoisin.
Hänen vanhemmat adoptoivat hänet, kun hän oli 3-vuotias. Nyt hän on alkanut kyselemään vanhemmilta, ketkä hänen oikeat vanhemmat ovat. Äiti kieltäytyy kertomasta, kun taas isä olisi valmis kertomaan. Äidin vaikutusvalta on kuitenkin suurempi kuin isän.
 Lauren salakuuntelee heitä ja saa kuulla, että äiti on pitänyt joskus aikoinaan päväkirjaa. Päiväkirjassa mainitaan adoptiotoimisto, jonka kautta hänet on adoptoitu. Toimisto on kuitenkin Atlantin toisella puolella ja hänen on jotenkuten saatava perheensä sinne. Hän ehdottaa perheelleen, että he toteuttaisivat pitkään suunnitteilla olevan lomanmatkansa ja kohdemaa olisi Amerikka. Loppumetreillä isä joutuu peruuttamaan omalta osaltaan matkansa.
Suunnitelmat meneei juuri niin kuin nuorukaiset ovat suunnitelleet. Jami pääsee isän tilalle ja Amerikan puolella tämä kaksikko livahtaa omille teilleen. He jättävät Laurenin äidin ja pikkuveljen lentoasemalle ja hyppäävät Marchfieldiin menevään linja-autoon. Marchfieldissä sijaitseva adoptiotoimisto löytyy lopulta ja kun he astuvat sisälle toimistoon, on Laurenin odotukset korkealla. -Kaikki ei kuitenkaan menee niinkuin Strömsössä- voisi sanoa tässä vaiheessa.
Adoptiotoimiston johtaja on paikan päällä, mutta mitään tietoa ei heru häneltä. Nuoret päättävät murtautua yöllä toimistoon, jotta saisivat käsiinsa Laurenin adoptiopaperit.

Tämän jälkeen lähtee tapahtumaketju vyörymään. Kaksikko joutuu vaaraan, kun heille selviää, että Laurenin adoptiopaperit eivät ole kunnossa. Kuka Lauren oikeasti on? Kuka hänet hylkäsi? Mitä äiti salaa? Ja kuka on nainen, jonka kasvot Lauren näkee unissa?
Kaiken vaaran keskellä he kokevat tunteiden mylleryksen, joka syvenee rakkaudeksi.

Kirjan ruotsinnetu nimi vastaa mielestäni parhaiten tarinaa. Ei paljastaa liikaa sisällöstä

Hemligheten: Salaisuus
Girl, missing: Tyttö, kadonnut

Emmy Abrahamsson : Only väg is upp

Only väg is upp poikkeaa taas suuresti niistä kirjoista, joita yleensä luen. Mutta kuten aikaisemmin, niin löysin tämänkin kirjan toisesta blogista ja ajattelin, että mikispä ei,  luetaan nyt tämäkin.
Tarina on... hmmm... viehättävä kertomus opiskelijaelämästä. Voisin hyvin kuvitella, että tästä tarinasta voisi jopa tehdä elokuva. Se kertoo ruotsalaisesta Filippa Karlsson -nimisestä tytöstä, joka lukion jälkeen päättää pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä suureen maailmaan. Lontoo ja teatterikoulu The Royal Drama School on tähtäimessä. Vuokrakämppä tiedossa ja hieman taskurahaa, niin sillähän tämä tyttö pärjää. Sinisilmäisyyden takia joutuu kuitenkin huomaamaan, ettei se maailma niin ruusuinen ole. Kämppä ei ollut sellainen, kuin hän kuvitteli sen olevan ilmoituksen perusteella. -Hän joutuu jakaamaan huoneen toisen tytön kanssa ja vuokraan menee melkein kaikki taskurahat- Töitä ei hevillä saa, kun ei edes ole työkokemusta, mutta uuvuttavan työetsinnän jälkeen hän saa yllättäen itselleen työpaikan konttorista, jossa ei kuitenkaan viihdy.
Uutta asuntoa hän etsii kiivaasti ja löytää kaverin kautta edullisen kämpän, jossa jo entuudestaan asuu kaksi tyttöä. Huone ei ole kaksinen, mutta sänky kelpaa oikein hyvin.
Teatterikoulun pääsykokeet, joita on useampi, ovat tuskallisia, koska hän kokee olevansa aina huonompi kuin muut.  Kaiken lisäksi uusi työpaikka on pääsykokeiden esteenä. Kekseliäänä tyttönä hän keksii keinon päästä niihin.-äiti parka-
Vaikkei Lontoo olekaan mikään Pariisi, hän kohtaa sielä suuren rakkauden. Rakkaus isolla D:llä (Danny) on kuitenkin yhden yön juttu. Philippa kuitenkin sinisilmäisesti uskoo, että poika pian tulee takaisin. Suuri rakkaus osoittautuu roistoksi vailla vertaa.

Danny, "Lovar du att  inte skratta?"
Filippa lovade dyrt och heligt att inte skratta, avbryta...
"Okej, jag vet att det här låter knäppt, men jag har drömt om dig under dom senaste månaderna
"Va? Har du..."
"Tyst du lovade att inte avbryta. Som sagt, jag vet att det låter galet men jag har drömt om en tjej som såg ut precis som du nästan varje natt under dom senaste tre månaderna. Hon har samma hår som du, det var samma ansikte, hon hade vackra blå ögon, precis som du, och hon var klädd exakt som du är nu. Till och med hennes röst lät som din!"..... Vilken rackare!!

Kirja  nimi on hauska. Only väg is Upp on sekoitus ruotsia ja englantia. Suomeksi se voisi olla vaikkapa Only tie is Ylös. Kirja voitti Augustpriset för barn- och ungdomsböcker  vuonna 2012.

Sen försökte jag läsa boken med titeln Hål i huvudet. Men det blev ingen vart med berättelsen. Jag ögnade snabbt  texten och bestämde miag att inte ägna någon mer tid åt boken.
Följande bok Hemligheten som är skriven av Sophie McKenzie var bra. Till den återkommer jag lite senare:) Nu måste ja rusa till jobbet! Ha en härlig vårdag alla kära läsare!

Nyt minä lähden kipin kapin töihin! Toivotan kaikille lukijoille oikein mukavaa maanantaipäivää!

Lisäys 30.4. Tarinalle löytyy toinen osa : Stjäla the show ( Varastaa the show)

A lame movie? Because of reading the book first?

Nyt on pakko blogata. Olin nimittäin katsomassa leffaa, josta nyt haluan kertoa.
Warm bodies kertoo zombeista, pilke silmäkulmassa Vähän erilaista zombiemeninkiä kuin esim. Walking dead -sarjassa, jossa zombeja räiskitään mielin määrin.
Isaac Marionin Warm bodies -nimisen kirjan luin ruotsiksi jonkin aikaa sitten. Kirjaan törmäsin, kun löysin sattumalta Swedish Zombie -nimisen sivuston. Tarina oli hyvä!
Zombiepoika R rakastuu elävään ja vie hänet asuinaluelleen, joka on lentäkenttä. Asunto, jossa hän asuu ja jonne hän kerää vanhoja tavaroita, on lentokone. Tarinassa kiehtovaa oli se, että nyt pääsin lukemaan tarinaa zombin näkökulmasta. Siitä miten hän rakastuu tyttöön (syömällä tytön poikaystävän aivoja) ja mitä ajatuksia hänellä on tylsistä päivistä, jossa päivät kiertää rullaportaitten ympärillä ylösalasylösalas, kun hän samalla miettii olemassaoloaan: Sanojen tuottaminen on zombeille vaikeaa ja yleensä sanojen perään tulee örinää. -Kirjassa nämä örinät sai minut nauramaan. Leffassa ei senkään edestä- Lentokentällä asustaa myös niitä zombeja, jotka eivät enää muistuta ihmistä, mutta levittävät pelkoa jopa zombiyhteisössä. On siis zombeja ja puolizombeja.
Näihin puolizombeihin on iskeytynyt tauti. Tauti nimeltä itsekkyys, joka syö ihmistä sisältäpäin.

Olin vähän huulet pyöreänä, kun katsoin elokuvaa. "Eikö tässä nyt olisi pitänyt tapahtua niin ja noin" Lopuksi yritin poistaa muistista tarinan, jonka olin lukenut, jottta pystyisin edes jotenkuten nauttimaan elokuvasta. Yritin siis ponnekaasti olla vertaamatta elokuvaa kirjaan. Onnistuinko? Noup.
Mutta toisaalta..... Eihän se elokuva olisi tuonut minulle uusia kokemuksia, jos olisin aina tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuisi. Joten loppujen lopuksi se oli aika hauska leffa. Vai oliko? hmmmm