Sandra Beijer : Det handlar om dig

Ruotsalaisen bloggaajan esikoisteos kertoo nuoresta naisenalusta, joka rakastuu ja rakastaa epätoivoisella vimmalla. Tarina on kirjoitettu minä-muodossa.
Koulu, kaverit, bileet, alkoholi ja tupakka kuuluvat tämän nuoren lukioikäisen tytön elämään. Tyttö on ihastunut poikaan, jolle ei heti uskalla tunteitaan avata. Kliseinen rakkaustarina nuoresta tytöstä ja hänen ensirakkaudestaan..

Tytön elämässä jokaviikkoinen biletys on ihan normia. Hän on silmä kovana seurannut pojan liikkeitä, kenen kanssa tämä on muhinoinut ja kuinka kännistä ollut.  Yksissä bileissä, hän kuitenkin päättää rohkeasti lähestyä poikaa ja kaikki menee nappiin. Jälkeenpäin kuitenkin epävarmuutta, kokeilua ja tunteiden myllerystä. Ensin näyttää siltä, että elämä hymyilee ja kaikki on hyvin, ja seuraavaksi mietitään eikö poika olekaan kiinnostunut hänestä. Onhan se, mutta tyttö tajuaa sen vasta sen jälkeen, kun hän on pahasti satuttanut poikaa. Yksi suukko toisen kanssa teki kaikesta lopun. Mikään ei ole enää niin kuin ennen, ja se kestikin niin lyhyen ajan.  Se mikä oli helposti saatavissa liukeni nopeasti pois. Pakottava tarve saada poika takaisin aiheutta tytölle parisuhdesekametelisoppaa, kun hän ryhtyy muhinoimaan muiden poikien kanssa, näytääkseen pojalle, että kyllä hän muille kelpaa. Helpon nakin maine ei ole kuitenkaan mikään auvoinen elämäntilanne ja viileän ulkokuoren alla elää kipeä kohta, juuri sydämen ympärillä, jonka saa parannettua  vain yhdellä tavalla.

Vallan hegästytti kirjan tarina, niin paljon tapahtumia nuorella tytöllä pienessä ajassa, että huuuh, mikä elämä. Sisältö on hyvinkin realistinen romaani tytöstä, jonka tunteet heittävät  ylä- ja alamäkeä  murrosiän lailla.
Nuoret saattavat pitääkin tarinasta. Minä en. Olen jo nuoruuteni elännyt :) Mutta tulipa luettua tämäkin.

“A room without books is like a body without a soul.” 
― Marcus Tullius Cicero

S. Kola : Ruususen iholla

Olipa kerran prinssi, joka nai prinsessansa ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Tuttu loppu monessa sadussa.

Meillä on on Tuhkimot, Lumikit, Prinsessa Ruususet Tähkäpäät jne jne, jossa hyvä voittaa aina pahan ja prinsessa saa prinssinsä. Mutta entä jos satu ei menekään niinkuin lastensaduissa?  Entä jos siirrymme takaisin siihen aikaan kun satuja kerrottiin vain aikuisille, mutta poiketaan intohimon polulle? Aika mielenkiintoista sanoisin.

Kolan kirja sisältää  14 novellia. Perinteisten satujen uudelleentulkinnat olivat minulle välillä yhtä "snuskporn"  (en tiedä suomalaista vastinetta sanalle), joista heräsi monenlaisia tunteita inhosta  tietynlaiseen hilpeyteen. Otsa rypyssä tätä kirjaa ei kannata lukea. Kirjailijan rohkea ote kirjoitustyyliinsä pysyy läpi koko kirjan, plussat siitä. Harvoin sitä pääse lukemaan näin suorapuheista tekstiä. Otsikot eivät paljasta mistä sadusta on kyse ja se oli minun mielestäni hyvä veto kirjailijalta.
Jos uskallat lukea mitä saduissa "oikeasti tapahtui", ota riski ja lue. Novellit eivät ainakaan tärvelleet minun lapsuuden muistojani kauniista saduista. Tohdinko kirjoittaa mitä novelleissa tapahtui? (pieni mietintä,,hmm) En taida tohtia, sen verran kainoutta sisälläni, että heitän teille "pallon"..ottakaa kiinni.

Kun sain kirjan luettua, menin nettiin etsimään löytyykö muita samantyyppisiä tarinoita. Etsintä ei tuottanut tulosta (onko teillä tietoa?), mutta viime viikolla sain käsiini Anne Ricen Kuinka Ruusunen hurmataan. Tai rehellisesti sanottuna, työkaverini näytti kirjaa minulle. Kirja löytyykin nyt lukemattomat kirjat -listalta.
Noista saduista sen verran, että muistan lukeneeni vuonna kivi ja keppi, että perinteiset Prinsessa-sadut olivat, ennen kuin niistä tehtiin lasten korville sopivia, erittäin verisiä kauhutarinoita.  Suullisesti kerrotut kansantarinat ovat vuosisatoja sitten kerätty kansiin ja lehtiin ainakin Perraultin ja Grimmin veljesten ansioista. Väkivaltaiset sadut muuttuivat väkivallattomiksi ja siirtyivät pikkuhiljaan lasten korviin sopiviksi.
Jos muistan väärin, oikaiskaa! Nykyisin  nämä perinteiset kansansadut tunnetaan parhaiten Disney-elokuvien ja -kirjojen kautta.

my weekend, my treasures 

Kirjatornit

Kesän kirjapino. Oikealla luetut kirjat ja vasemmalla lukemattomat. Näistä yritän saada jonkinlaisen koosteen tännekin. Vielä en ole kerennyt kesälomalle rientää, mutta sekin kohtapuolin edessä. Silloin tulen ainakin uppoutumaan tähän bloggaamiseen.

Lukemattomat kirjat -listalla                              Luetut kirjat -listalla :
Philippa Gregory: Punainen kuningatar           S. Kola: Ruusuen iholla
Philippa Gregory: Valkoinen kuningatar          Sandra Beijer: Det handlar om dig
Kristina Hård: Alba                                           Philippa Gregory: Förbjudet
John Green: Papperstäder                              Nora Roberts: Varjojen ratsu
Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori              Ruta, Sepetys: Färgen på drömmar
Michale Mortimer: Neitsytkivi                            Stephen King: Doktor Sömn
Anna Fredriksson: Augustiresan                     Patrick Ness: Tystnaden i bruset,
Lisa Bjärnbo: Vi måste sluta ses på det här     Patrick Ness: Cirkeln och pilen,
sättet.                                                              Patrick Ness: De brinnande knivarna
Anne Rice: Kuinka prinsessa Ruusunen         Hugh Howey: Siilo
hurmataan                                                      Erik Axl Sund: Varistyttö
Arne Nevalinna: Heta                                      Rebecca James: Ystävä hyvä
                                                                       Sigge Eklund: In i labyrinten