Julie Kagawa : Rauta-saaga

Positiiviset lukukokemukset ovat miellyttäviä. Etenkin kun mieltäsi vaivaa ennakkoluulo.
Harlequin-kustantamo tarjoaa lukijoilleen myös spefi-kirjallisuutta! (tämä oli minulle uutta).
Kun olin päässyt Nocturne-sarjan makuun, päätin kokeilla vielä Julia Kagawanin Rauta-saagaa, joka sitten löi minut tainnoksiin, tai ainakin melkein :)  Rauta-saaga nimistä sarjaa voin helposti suositella sellaiselle lukijalle, joka piti Melissa Marrin Keiju-sarjasta.

Rauta-saaga niminen fantasiakertomus kertoo tytöstä, jonka seikkailut alkavat 16-vuotiaana. Meghan, jonka isä katosi 10 vuotta sitten, asustaa äitinsä, isäpuolensa ja velipuolensa Ethanin kanssa pienessä talossa kaupungin ulkopuolella. Hänen seurassaan kulkee jatkuvasti poika, joka on hänen paras ystävänsä, joka on ylisuojeleva, kiusotteleva ja joskus aivan ärsyttävä, mutta kuitenkin paras kaikista ihmisistä. Tämä poika tulee näyttämään Meghanille toisenlaisen maailman. Maailman, joka elää oven toisella puolella.
Meghanin elämä heittää todellisen häränpyllyn, kun hänelle selviää, että hänen paras ystävänsä on KEIJU! Keijuna olemisena parasta on se, että pystyy hämäämään tavallisia ihmisiä mennen tullen, mutta kun keijut kidnappaavat Ethanin, lähtee suuret pyörät pyörimään. Ystävä vie hänet Keijujen valtakuntaan, jossa hän kohtaa Talviprinssin, jota ei saa pois mielestään. Kaiken kukkuraksi kesäkuningas väittää hänen olevan tämän tytär, joka ei missään nimessä voi pitää paikkaansa. Hänen oma isä katosi kymmenen vuotta sitten, ja tämä mies ei todellakaan ole isän näköinen.  Kun Talvikuningatar julistaa sodan Kesäkuningasta vastaan, joutuu Meghan tahtomattaan pelinappulaksi. Ja kun talviprinssi Tyn ilkeän kuoren alta paljastuu pelastava ritari, on Meghan myyty. Suhde on kuitenkin kielletty ja tuomittu. Tilanne vaikeutuu entisestään kun Rautakuninkaan valtakunta laajenee ja Meghanin pitäisi yhdessä Talviprinssin kanssa saada sekä Kesän että Talven taistelemaan Rautakuningasta vastaan. (em. teksti ei kerro koko kirjasarjasta)

Suurta tunteenpaloa en tuntenut sarjaa kohtaa, mutta täytyy myöntää että ikävöin sitä. Pitäisi varmaan päästä koluamaan se uudestaan läpi. Tai ainakin hankkia omat kappaleet omaan hyllyyn. Paljastan teillekin, että nenäliinoja käytettiin runsaasti kun luin kolmatta osaa. Oli se sitten niiiin surullinen,,,huoh,,, Neljännessä osassa Talviprinssi Tyn tarina, jossa hän pyrki lähestymään...niinpä,,mitkä olivatkaan hänen tavoitteensa.

Tervetuloa uudet lukijat ja Hyvää Pääsiäistä kaikille!